"Kuuluuko" ihmisen syödä esim. arkena myös pahoja ruokia mistä ei tykkää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu, jos haluaa pysyä normaalipainoisena ja säästää ruokakuluissa. Jos itse söisin vain hyviä ruokia olisin ylipainoinen ja ruokakulut suuret.

Mikä luonnonlaki määrää että hyvän ruoan on oltava kallista ja lihottavaa? Esim. yksi omista lempiruoistani on kasvissosekeitto, ei ole kumpaakaan noista.

Sellainen luonnonlaki että suurimman osan mielestä kasvissosekeitto on pahaa.

MITÄ? Useimpien ihmisten mielestä kasvissosekeitto on hyvää. Toki aika harvan ihan lempiruoka, mutta lähes kaikkien mielestä hyvä ruoka. Työpaikkaruokalassakin, aina jos on jokin inhokkiruokaa, niin ottaa sen sijaan kasvissosekeittoa, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu, jos haluaa pysyä normaalipainoisena ja säästää ruokakuluissa. Jos itse söisin vain hyviä ruokia olisin ylipainoinen ja ruokakulut suuret.

Mikä luonnonlaki määrää että hyvän ruoan on oltava kallista ja lihottavaa? Esim. yksi omista lempiruoistani on kasvissosekeitto, ei ole kumpaakaan noista.

Sellainen luonnonlaki että suurimman osan mielestä kasvissosekeitto on pahaa.

Huomaatko itse tuos vastauksesi ristitiitaisuuden? Perustelet luonnonlakia mielipiteellä ;)

Jos on köyhä nii saattaa joutuu tekeen jonkun verran kompromisseja ruokien suhteen, tosin monet edulliset ruuat on hyvänmakusiakin. Sit joskus jos on enemmän varaa voi panostaa hienompaan ja monipuolisempaan. Opiskelijan arkipasta on kuitenki vähä eri kun uunilohi. Mut ei nyt lähtökohtasesti mitenkään kuulu syödä pahaa ruokaa.

Jos et osaa tehdä edullisista raaka-aineista hyvää ruokaa niin kannattaisi opetella. Juureksista ja viljatuotteista saa vaikka mitä hyvää!

Juurikin näin. Kyllä kuuluu syödä koko viikko paskaa ja sitten viikonloppuna namia, herkkuja ja tietysti sitä LIMSSAA!

No kysy voimismammoilta...

Taitaa olla vähissä pahat ruuat.

Vierailija kirjoitti:

Arkena usein syödään ruokaa joka on jäänyt vapaapäivältä, pakastettu tai helppojä valmistaa.

Yksin ei tarvitse koskaan syödä inhokkiruokaa.

Jos on parisuhteessa, niin voi joutua joskus syömään, jos ei halua erikseen tehdä omaa ruokaa tai toinen pyytää maistamaan.

Perheessä pitää säännöllisesti tehdä kaikkien suosikkeja ja joskus joku voi olla toisen inhokki, mutta sitä pitää silti syödä. Huono esimerkki näyttää lapsille, että on aina varaa tehdä useita ruokia ja ettei aikuinen voi syödä ruokaa, josta ei pidä.

Jos ei itse halua osallistua ruuanlaittoon ja keittiön siivoukseen, joutuu syömään sitä mitä tarjotaan.

Ei meillä ainakaanole pakko syödä inhokkia, jos se ei totuttelusta huolimatta maistu. Yleensä ruokaa jää jonkin verran, joten se joka ei tykkää keitetyistä perunoista, saa syödä kastiketta edellisen päivän makaronin kanssa, sitten taas seuraavana päivänä se joka ei tykkää riisistä voi lämmittää perunoita.

Mitä järkeä olisi varta vasten valmistaa ruokaa josta ei pidä ja syödä sitä sitten hampaat irvessä?

Mistä vaan ruuasta saa tehtyä hyvää kun sen taidon opettelee.

Yksittäisistä raaka-aineista taas oppii tykkäämään maistamalla säännöllisesti.

Eli joo ja ei. Tyhmäähän se olisi laittaa aina pahaa ruokaa itselleen, mutta mistä vaan voi toisaalta oppia pitämään. Nirsoilijasta kaikkiruokaiseksi tullaan kokeilemalla avoimesti, tästä on kokemusta.

Toisaalta kai ihmiset enimmäkseen syökin muuta kuin lempiruokaa? En minäkään syö joka päivä hampurilaisia tai ramen-keittoa kuitenkaan..

Tämä on niin suomalaista kuin olla ja voi. Syödään pahaa ruokaa arkena, ettei totu liian hyvälle. Juodaan pahaa kahvia, että karaistutaan. Lääkäriin ei mennä käsi murtuneena, koska pitää opetella sietämään kipua. Töihin mennään 40 asteen kuumeessa, koska kuoleman jälkeen saa palkinnon työlle omistautumisesta. Ja se tärkein: lasta ei saa pitää sylissä eikä kehua, ettei se totu.

Ihanaa tämä luterilainen kärsimys.

Ainakin suuret ikäluokat taitaa ajatella noin. Itse vihaan hernekeittoa ja vastaavaa, mutta äitini ei mitenkään ymmärrä että valitsen parempia (en yleensä edes kalliimpia) ruokia ja kieltäydyn noista. Perustelen sillä että syön sitä mistä tykkään ( ja koska on varaa valita) ja siitähän se huuto alkaa..."Ettei aina voi tehdä niin kuin tahtoo." Siis mitä ihmettä.Kai sitä nyt vaikka voi syödä porkkanakeittoa sen hernerokan sijaan jos tykkää siitä enemmän...tai makaronilaatikkoa kaalilootan sijaan...

Vierailija kirjoitti:

Vain suomalainen voisi edes kysyä tällaista.

"Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat..". Ei vaan..

Meidän perheestä löytyy muutama tälläinen ruoka-rajoitteinen, puoliso mukaan lukien. Itsellä ei rajoitteita juuri ole. Armeijassa kun joskus sanottiin: "Ette te nauti sitä ruokaa, te vain siirrätte sen energian vatsaanne!"

Poika kun ei (vielä) ole armeijaa käynyt, kyselee aina: "Miks meillä ei voi koskaan olla hyvää ruokaa? milloin tilataan pizzaa?" Tosin pizzaa ne taitaa siellä armeijassakin nykyään tilailla...

Kun nyt länsimaalaisten elinikä on saatu hilattua aika tappiinsa, niin hyvähän se on vähän yrittää hillitä, ettei täällä ihan niin kauan heiluta?

Vierailija kirjoitti:

Mistä vaan ruuasta saa tehtyä hyvää kun sen taidon opettelee.

Yksittäisistä raaka-aineista taas oppii tykkäämään maistamalla säännöllisesti.

Eli joo ja ei. Tyhmäähän se olisi laittaa aina pahaa ruokaa itselleen, mutta mistä vaan voi toisaalta oppia pitämään. Nirsoilijasta kaikkiruokaiseksi tullaan kokeilemalla avoimesti, tästä on kokemusta.

Toisaalta kai ihmiset enimmäkseen syökin muuta kuin lempiruokaa? En minäkään syö joka päivä hampurilaisia tai ramen-keittoa kuitenkaan..

Ei pidä paikkaansa.

Ei ruoan tarvitse olla pahaa. Mutta normaalipainoisena pysytteleminen vaatii useimmilta meistä, että totutamme itsemme puhtaisiin makuihin kerman, sokerin ja arominvahventeen sijasta.

Hyvää ja myös edullista ruokaa saa käyttämällä monipuolisesti kauden raaka-aineita. Usein se vaatii vähän taitoa - esimerkiksi että valitsee juuri nyt kalatiskiltä kokonaista haukea kuhafileen sijasta.

Meillä oli ainakin lapsuudessa vähän sellainen meininki, että tarkoituksella syötettiin meille lapsille useimmiten "pahaa" ruokaa, ettei meistä tulisi liian hemmoteltuja. Kyllä monet kerrat väännettiin itkua kun väkisin piti syödä kaiken maailman kaalijuttuja ja sitkeitä, kuivia lihoja. Joskus harvoin sit, vaikka synttärinä sai sitä omaa lempiruokaa ja vielä herkkujakin. 

En tiedä miten tämä on vaikuttanut minuun aikuisena, mutta enää en ikipäivänä syö mitään mistä en tykkää. Teen vain ja ainoastaan ruokaa mistä pidän, koska mielestäni se on elämän tuhlausta syödä tarkoituksella aina pahaa..

Vierailija kirjoitti:

Ei. En syö inhokkiruokaani lehmän kieltä arkena enkä pyhänä.

En minäkään syö nahkiaisia edes jouluna :-D. Mutta sen sijaan syön kaurapuuroa, kasviksia, kalaa (paitsi em. nahkiaisia, jos ne edes on kaloja) ja muuta hyvää ja terveellistä ruokaa sekä arkena että pyhänä. Koska ne maistuu mulle! En koskaan valmista enkä siten syökään pahaa ruokaa.