Lue keskustelun säännöt.
Miksi tunnekylmät ihmiset pitävät tunteiden ilmaisemista jopa "hullun merkkinä"?
28.02.2021 |
Tiedän puolisoni kautta muutaman persoonallisuushäiriöiseksi diagnosoidun henkilön (antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, tosin aika lievänä) ja heille yhteistä on se, että he pitävät itkemistä joko a) "hullun merkkinä" tai b) manipulointina. Minkäänlaista empatiaa vaikkapa surevalle ei kyseisiltä ihmisiltä irtoa. Lisäksi iloisuuskin tai liian hersyvä nauru on heidän mielestään jotenkin feikkiä manipulointia ja kohteliaisuus turhuutta. Mikä logiikka tuossa on?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
EI kannata olla tekemisissä, ilonpilaajia ja surunpilaajia. Tunnekylmä ihminen haluaa muiden olevan kontrollissa, hän on se joka henkisellä manipulaatiolla koettaa saada itsestään erilaiset ihmiset olemaan "koneita" ja vajaita tunteista.
Vaikka tiedostatkin tunnekylmän ilkimyksen käytäksen, se silti vaikuttaa sinuun, edelleen vaikka tiedät miten sairasta se onkaan. Parasta on pysyä kaukana ja jos haluat auttaa, niin puolisosi kautta voit psykologille menemistä laittaa ehdotukseen, tosin ei tule menemään.
Ei tuollaiset ihmiset mene hoitoon, heidän uhrinsa menevät. Eikä tuollaisia käsittääkseni terapia yleensä autakaan. Se on parantumaton tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis esim vanhempi ikäluokka on kasvatettu "tunteettomuuteen" - eli siihen ettei tunteita näytetä. Jos on 50 vuotta kasvanu semmosessai lmapiirissä suomessa sotien jälkeen että tunteita EI näytetä, niin eipä tietenkän se yhdessä yössä muutu. Heillä myös ON tunteet niinkun monella muullakin, mutta he käyttäytyy niinkuin heidät on opetettu, ""järki-ihmisen" näköisiksi, hillityksi ja itsensä hallitseviksi" ihmisiksi, jollonka heidän mielestään tunteilu ns. sekoittaa normaalin elämän rytmin jne.
Eli aikuisiksi. Heidät on kasvatettu aikuisiksi.
Tunnen sellaisia ns. tunneihmisiä. Ei heidän seurassaan jaksa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekylmiä ihmisiä tarvitaan, että talous ja järkevä politiikka toimisi tunteilijoista huolimatta.
Samalla tavoin heidän aivonsa tekevät valinnan ennen tietoista päätöstä :) Jotkut vain valehtelevat itselleen ja muille siitä, että toiminta olisi puhtaan rationaalista. Kannattaisi myöntää tosiasiat.
On eroa mutu-päätöksentekijöillä ja swot-,procon- ja muiden päätöstekniikoiden käyttäjillä.
Vierailija kirjoitti:
No siis esim vanhempi ikäluokka on kasvatettu "tunteettomuuteen" - eli siihen ettei tunteita näytetä. Jos on 50 vuotta kasvanu semmosessai lmapiirissä suomessa sotien jälkeen että tunteita EI näytetä, niin eipä tietenkän se yhdessä yössä muutu. Heillä myös ON tunteet niinkun monella muullakin, mutta he käyttäytyy niinkuin heidät on opetettu, ""järki-ihmisen" näköisiksi, hillityksi ja itsensä hallitseviksi" ihmisiksi, jollonka heidän mielestään tunteilu ns. sekoittaa normaalin elämän rytmin jne.
Kai nyt nouo asiat kaikki tietää. :) Psykopaatteja tietenkin on enemmän tunteettomissa ihmisissä koska psykopaatti ei pysty olemaan aidosti esim kovin nauravainen.
Ennenvanhaan tunteista ei puhuttu, keskityttiin vaan suorittamiseen.
Vanha isä on epävakaa hullu, joka oli minulle ilkeä, muille kiva. Varmasti oli vihan-kaunan tunteita, mutta ei vaan osannut sanoittaa niitä.
Nykyihmisiä auttaa, kun osataan kysyä itseltä, suututtaako sua vai onko vaillejäämisen tunne tms. Tunteita oli ennenkin mutta niitä ei osattu tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan itse olla aika tunnekylmä ihminen. Pystyn kyllä tuntemaan empatiaa, mutta en juuri sympatiaa. Olen kasvatukseni tulos. Koen kyllä tunteita, mutta vain turvallisten ihmisten kanssa. Näihin eivät kuulu vanhempani. Ulkomailma näkee vain välinpitämättömän hyväkäytöksisen ihmisen. Minua ei hätkäytä juuri mikään. En itse koe suuria tunteita tuntevia mitenkään hulluina vaan erinlaisina. Ahdistun kyllä valtavasti jos joudun olemaan tunneryöppyjen kuuntelijana, varsinkin suru ja viha ovat vaikeita.
kuule, sellainen häirikkönaikkonen esim. joka seurailee perässä ja aukoo päätään, kyllä sellaiselle tunteet ilmaistaan. mikäli meinaa vielä syliin hypätä, potkaistaan pellolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luit oikein pellolle, ei rannalle.
Kyllä mulla ainakin toimintakyky säilyy, vaikka minulla onnin tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian vähän tai liikaa on aina huono juttu. Oman napansa ympäri pyörivä ja tunteistaan jatkuvasti raportoiva vouhottaja on yhtä sietämätön kuin tunnekylmä napansa ympäri pyörivä, joka ei pysty samaistumaan muiden tunteisiin. Toisten huomioon ottaminen ja keskitie puuttuu kummaltakin.
Luonnehäiriöiset näkee itkemisen, surun ym. tunteet manipulointina koska he itse käyttävät tunteiden esittämistä manipulointitarkoituksiin. Häiriöön sisältyy se, että he eivät kykene ymmärtämään että jollain on ihan oikeita tunteita. Heistä kaikki on vain yritystä huiputtaa heitä ja saada hyötyä, koska niin he itse tekisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet nykyajan tunneilmaisut ovat amerikkalaisista sarjoista opittuja teeskenneltyjä typeriä meneereita.
Eräs mt- ja päihdeongelmista kärsivä ex-ystäväni perusteli ylimitoitettua riitaansa kaljapulloista (uhosi sen takia jättävänsä miehensä) silloisen miehensä kanssa sillä, että he ovatkin tunneihmisiä ja mä pidättyväinen. No jos tuon kaltainen käytös määrittelee tunneihmisenä oloa, mieluummin olen pidättyväinen. Draamanhakuiset ihmiset ainakin alkavat ahdistaa mua, vaativat myös muakin osallistumaan todennäköisesti tyhjänpäiväiseen draamaansa. En ole tunteeton, enemmänkin sisimmältäni arka ja herkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidan itse olla aika tunnekylmä ihminen. Pystyn kyllä tuntemaan empatiaa, mutta en juuri sympatiaa. Olen kasvatukseni tulos. Koen kyllä tunteita, mutta vain turvallisten ihmisten kanssa. Näihin eivät kuulu vanhempani. Ulkomailma näkee vain välinpitämättömän hyväkäytöksisen ihmisen. Minua ei hätkäytä juuri mikään. En itse koe suuria tunteita tuntevia mitenkään hulluina vaan erinlaisina. Ahdistun kyllä valtavasti jos joudun olemaan tunneryöppyjen kuuntelijana, varsinkin suru ja viha ovat vaikeita.
Ei tuo ole tunnekylmyyttä, et vain ilmaise itseäsi 100% rehellisesti kaikissa tilanteissa mikä on ihan normaalia ja viisastakin. Tunneryöpyistä taas ahdistuu kun ei ole saanut mitään muuta mallia kuin täydellisen torjunnan näissä tilanteissa ja ymmärtää että niin ei toimi terve ihminen, mutta kun ei tiedä mitä tehdä tai sanoa kun sitä tervettä mallia ei ole.
Jos tunnepuoli on alikehittynyt niin järkipuoli sitten varmaankin hallitsee liikaakin. Pelkän järjen mukaan ei varmaankaan kannata tuhlata energiaansa tunteiluun? Tunteethan oikeastikin mutkistavat esim päätöksentekoa, joten järki-ihminen ei varmaankaan ymmärrä, miksi kukaan tekisi yksinkertaisesta monimutkaista. Ja pyrkii ohjaamaan toisia ns oikeille raiteille?
Usein ihmiset pitävät epänormaalina käytöksenä sellaista, joka on toisenlaista kuin oma käytös.
Mielipiteen ilmaiseminenkin on joissakin paikoissa ilmeisesti "hullun merkki", jos kaksi on eri mieltä. :)
Olen törmännyt tähän viime aikoina eli tunteita ei saisi tuoda esiin. Mitään kielteistä ei saisi sanoa ja totuus kielletään tai siitä ei saa puhua.
En oikein tiedä keiden kanssa olen tekemisissä? Luonnehäiriöisten narsistienko??
Oivaltava aloitus. Juuri näin.
En ole live-elämässä törmännyt tähän, mutta netissä olen törmännyt tollaiseen ihmis/miestyyppiin. Nettimies koetti aina painaa alaspäin ja tunnekylmänä kiusaajana koetti triggeröidä herkässä ihmisessä esiin suuttumisen ja kilahtelun, jotta voisi itse nauttia takapenkiltä ja osoittaa yleisölle tuhotyötään mutta niin, että muu porukka on hänen kannallaan.... hänhän on viileänä. Antisosiaalinen pers.häiriö narsismin ja sadismin piirteillä selittää kuviota osaltaan. Narsistit usein kokevat vetoa empaattisiin kohteisiin, kun vaan pääsisivät näitä kiusaamaaan ja itkettämään - hyvin hirveää ja tällaisita kannattaa pysyä etäällä, eivät muutu vaan vain kääntävät asioita väärinpäin loputtomiin.
Lisään tuohon tunteiden näyttämisen ymmärtämättömyyteen myös energian näyttämisen ymmärtämättömyyden. Tunnekylmät ovat itse yleensä hyvin low energy ihmisiä. He kokevat käsityskykynsä ulkopuoliseksi energisyyden joka on pirskahtelevaa, elämäniloista ja ylipäätään hyvin elävää/eloisaa/herkkää energiaa. Tällöin he alkavat heti heittää haukkuvia leimoja perään, ja näin taas latistaa ja tehdä negatiiviseksi naista muulle "yleisölle", että onko adhd, add tai maanisdepressiivisyyttä vai hulluus jne. Siinä on kateutta, dominoinnin tarvetta ja manipulaatiota.
Eivät osaa ottaa ihmisiä luonnollisesti ja läsnäolevasti vastaan, puhumattakaan positiivisesti ja tunnustellen (mikä ei tarkoita testaamista).
Se että on erilaisia ihmisiä, on ok. Se että yritetään satuttaa ja hallita toisia ja vääristellään, se ei ole ok.
Tunnekylmän kannattaa hakea seurakseen toinen tunnekylmä, ja jättää lämpimät ihmiset rauhaan. Jos sen sijaan tunnekylmä haluaa lämpimyyttä, hänen tulee ensin itse oppia antamaan lämpöä muille ja oppia miten kohdellaan muita.
Ei tarvitse olla tunnekylmä ihminen, vaan ihan normaali, järkevä ihminen. Tavallisten ja ymmärryskykyisten ihmisten syyttely tunnekylmiksi ei ole oikein perusteltua.