Miten sinulla korona vaikuttanut ihmissuhteisiin?

Ei mitenkään. Ohitan linkit jotka ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Ohitan linkit jotka ei kiinnosta.

Kiitos vastauksesta. Itse menin tämän lukemaan yhden ja olin todella hämmentynyt, että fiksuna pitämäni ihminen jakoi jotain salaliittohörhojen juttuja. Ap

En ole koskaan jaksanut välittää muiden ihmisten kotkotuksista, joten tämä aika ei tee siihen muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Ohitan linkit jotka ei kiinnosta.

Kiitos vastauksesta. Itse menin tämän lukemaan yhden ja olin todella hämmentynyt, että fiksuna pitämäni ihminen jakoi jotain salaliittohörhojen juttuja. Ap

En itse välttämättä ole edes huomannut jos joku kaveri olisi tuollaista postannut. Ja vaikka huomaisinkin en jää sitä lukemaan tai pohtimaan onko se mielestäni fiksua vai ei, hänestä kai se sitten on sitä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Eli miten teillä muilla? Onko vaikuttanut käsityksiinne ihmisistä ja oletteko antaneet olla,vai mitä?

Käsitykseni ihmisistä on muotoutunut jo ennen koronaa muiden asioiden kautta. Koko ilmiö johtuu siitä että nykyisin, kun tieto kulkee vauhdilla joka paikkaan, on tavattoman vaikeaa olla oikeassa minkään yleisestä mielipiteestä poikkeavan ajatuksen kanssa. Ja kumminkin ainakin osalla ihmisistä on aika lailla pakonomainen tarve olla eri mieltä ja vielä samalla oikeassa. Siitä sitten syntyy koronan kieltäjiä, kuulentojen kieltäjiä, litteän maan porukkaa, rokotevastaisia ja sen sellaisia.

Joitakin ihmissuhteita korona-aika on parantanut. Nyt kun ei tarvitse säätää sitä milloin ehdittäisi näkemään (kun ei tavata kasvokkain lainkaan), niin kaikki on selkeämpää. Soitellaan viikottain, ja se on meille hyvä.

Kyllä koko suku ällistyi, kun yksi sukulainen hehkutti kesällä Tegnellin linjaa. Pakko se sitten oli uskoa, kun sama tyyppi nyt talvella lobbasi koronarokotetta vastaan, koska rokote on vaarallinen.

Olin aiemmin pitänyt häntä melko täyspäisenä ihmisenä.

Ei muuten kuin että pandemia on saanut mut ymmärtämään, ketkä ovat mulle  kaikista rakkaimpia,  läheisimpiä  ja tärkeimpiä.

Minulla on ystävät loitontuneet. Emme enää kysele toisiltamme miten oikeasti voimme. Itselläni ainakin koronan rajoitusten myötä tullut niin paljon vastoinkäymisiä elämääni ettei minua jaksa kiinnostaa miten muilla menee. No eivät hekään minulta kysele. Eli keskittyvät omaan elämään pelkästään.

Ja tämä on erikoista koska tämä on tapahtunut kaikille ystävälleni.

Ihmisistä on koronan myötä tullut itsekkäämpiä ha heidän todellinen luonne on tullut hyvin esiin.

Kaveripiirissä ei ole onneksi salaliittoteoreetikkoja löytynyt, niin siltä osalta ei ole vaikutuksia.

Sen sijaan olen kyllä ymmärtänyt tämän aikana, miten vähän ihmiset välittää ja miten yksin oikeasti olen. Nyt kun kaikki on käpertyneet ydinperheisiinsä, niin olen yksinelävänä sinkkuna jäänyt tosi yksin. Vielä kesällä ja syksyllä jaksoin yrittää saada ystäviä ja sukulaisia seuraksi (edes videopuhelun välityksellä jos ei livenä), mutta nyt olen enemmän tai vähemmän luovuttanut. Jos (ennen koronaa) parhaimmat ystävätkään eivät saa aikaiseksi edes soitettua silloin tällöin, vaikka olen melko selkeästi kertonut, että tunnen oloni tosi yksinäiseksi ja alakuloiseksi, niin tuskin he välittävät.

Tätä olen nyt sitten yrittänyt käsitellä ja hyväksyä. Ja samalla toki miettiä, että miten tästä eteenpäin.

Ei mitenkään, mulla ei nykyään ole yhtäkään kaveria tai muutakaan läheistä. Päivät menee yksin ollessa, on korona tai ei. Ensiksi vuosia sitten kun loppui parisuhde, niin kuin taikaiskusta ei enää tullut kutsuja mihinkään eikä seura juuri muutenkaan kelvannut. Sitten kun lähes kaikilla oli lapsia ja itsellä ei, niin en kelvannut käytännössä mihinkään. Vaikka en kaikkein sosiaalisin olekaan, niin on tämä yksinäisyys musertavaa. Ehkä tää kuulostaa naisen jutuilta, mutta mies nyt kuitenkin olen.

Ei ole vaikuttanut kun ei ole muutenkaan kavereita tai mitään mutta tuntuu että tuntemattomat ihmiset ovat puheliaampia ja ystävällisempiä kuin ennen.

Olen ollut muutaman vuoden etäsuhteessa. Nyt koronan aikana kukaan ei ole kysynyt kuinka jaksan kun emme näe miesystäväni kanssa.

Itse olen myötäelänyt ystävien ja sukulaisten kanssa jos eivät voi nähdä hoitokodissa olevaa puolisoa tai ovat saaneet irtisanomisen työstään.

Mutta tämä korona on avannut mun silmät sille tosiasialle ettei mulla ole enää aidosti välittäviä ihmisiä ympärilläni, joten tämä päätös oli nyt helppo tehdä:

Nyt olenkin päättänyt muuttaa miesystäväni luokse toiseen maahan :)

Ei ole muuttanut yhtään mitenkään. Yksin olin ennen koronaa ja yksin olen edelleen. En ole Facebookissa, kun mulla ei ole sinne mitään postattavaa. 

Minun ihmissuhteet tämä korona on näivettänyt, Niin ystävä kuin sukulaissuhteetkin. Fb:n käyttämisen olen lopettanut, kun se alkoi jostain - itsellekin tuntemattomasta- syystä ällöttää. Olen perheellinen ja meidän perheessä on ollut tämän vuoden sisällä vakava kriisitilanne, josta valtaosa minun aiemmista "läheisistä" eli ystävistä ja sukulaisista ei edes tiedä mitään.