Lue keskustelun säännöt.
Äidin painostus, loppuuko koskaan?
27.02.2021 |
Löysin talon jonka haluan ostaa. Hinta on linjassa alueen kanssa, kuntotutkimus on tehty ja remonttikulut laskettu tarkkaan. Äitini jostain syystä keksi että tämä on ihan väärä talo ja väärässä paikassa ja ainoa syy että haluan ostaa sen on että olen joko mielisairas ja minun pitää mennä hoitoon, tai joku on ylipuhunut minut ostamaan talon ja hölmönä vaan tottelen, tai molempia.
Tämä tehtiin hyvin selväksi huutamalla puhelimessa että olen hullu ja en oikeasti kuulemma halua ostaa sitä taloa, ja että vanhemmat eivät sitten mitenkään tue minua jos se menen ostamaan. Kun mainitsin että oon kyllä ennenkin tehnyt asuntokauppani ihan ite, ei oo ollut tukea enkä oo sitä pyytänyt, äiti tahtoikin kertoa että kyllä on aina lapsena minulle ostettu ruokaa ja vaatteet.
Loppuuko tällanen joskus? Ollaan äidin kanssa tosi erilaisia, mä olen yrittäjähenkinen riskinottaja, hän taas pidättyväinen ja turvallisuushakuinen. Hän tahtoo mulle hyvää mutta keinot lähtee välillä ihan lapasesta kun koitetaan uhkailla ja kiristää että tekisin ”oikean päätöksen”.
Mä tahtoisin perheen missä voi luottaa toisiin, missä tuetaan (henkisesti, ei rahallisesti) niitä vähän oudompiakin ideoita ja hyväksytään perheenjäsenet sellaisina kuin he ovat. En mä eläis vanhempieni elämää, tai sisarusteni, mutta kunnioitan heidän valintojaan ja olen tukena ja apuna koska nämä ihmiset on mun perhettä. Ei mun tarvitse olla samaa mieltä tukeakseni heitä heille tärkeissä asioissa. Oon usein lapsenvahtina ja autan yrittäjäsiskoa liiketilan rempassa, ihan sellasta normaalia apua.
Mitä äidin käytökselle voi tehä? Mulle tulee tosi turvaton ja surullinen olo kun oma äiti karjuu että olisin hullu.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Äitisi tuntee sinut parhaiten, onhan hän joutunut selvittämään aiheuttamiasi sotkuja 18 vuotta.
Hän tietää kuinka tuulella käyvä olet ja kuinka olet ennenkin maniavaiheessa tehnyt tyhmyyksiä joista hän on joutunut sinut pelastamaan.
Olet ollut äidillesi raskas taloudellinen taakka koko aikuisikäsi ja hän vain yrittää estää sinua tekemästä lisää tyhmyyksiä.
Tästä näemme kuinka pelkästään toisen osapuolen kertomukseen on vaikeaa ottaa kantaa ja jää liikaa mahdollisuuksia spekulaatioille ja mahdollisuuksille mitkä selittäisivät äitisi toimintaa palstalaisille.
totuus satuttaa, sanoi alapeukku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue assertiivisuus eli jämäkkyys , tosin äitiisi ei taida tepsiä. Mieti miksi siedät tuollaista käytöstä ,mitä voit tehdä tilanteen muuttamiseksi. Äitisi ei muutu joten sinun täytyy muuttaa käytöstäsi häntä kohtaan. Vaikeita asioita , et ehkä tule koskaan saamaan rajoja kunnioittavaa äitiä. Kun ymmärrät sen tilanne helpottuu. Eli joko siedät äitiäsi sellaisena kuin hän on tai et siedä. Kokemusta on , minä en sietänyt ylikävelyä.
Hah, kuulostaa ihan diagnosoidulta narsistiäidiltäni. Aika paljon on tullut kuunneltua haukkumista ja kaikki valintani ovat huonoja. Jos tilanteesi on sama, niin siihen ei ole tulossa muutosta. Sen kanssa voi kuitenkin oppia elämään. Yhteydenpitoa voi rajoittaa oman jaksamisen mukaan ja itse jätän paljon asioita kertomatta, koska en jaksa kuunnella huutoa ja moitteita. Olisi ollut kiva saada se pullantuoksuinen äiti, mutta näillä mennään. En kuuntele nykyään minkäänlaista painostamista omaan elämääni liittyvissä asioissa äitini taholta.
Olen jo yli 40 v. ja äitini kyselee koko ajan terveyteeni liittyvistä asioista. Kyselee paljon mitä syön, paljonko painan, mitkä veriarvoni ovat jne. Olen lapsesta saakka joutunut molempien vanhempien taholta tällaiseen aivopesuun, että ihmisessä arvokkainta on hoikkuus (="terveys"). Nyt kun korona-aikana on tullut 10 kiloa painoa lisää (etätyö yms.) en enää uskalla nähdä äitiäni. En kestäisi sitä syyllistämisen määrää.
Eri asia siis kuin talo, mutta tunnistan tuon kontrolloinnin tarpeen äidissäni. Hän on muuten tosi kiva äiti. Oletan, että hänellä ja isälläni on jokin lapsuuden trauma, joka aiheuttaa tuon omituisen käytöksen painooni liittyen. Onko sota-ajan jälkeisessä sukupolvessa olemassa tällaista enemmänkin, en tiedä.. Ja siis olen ollut aina ennen huippukunnossa ja hoikka, joten kyse on nimenomaan epäterveellisestä suhtautumisesta vanhemmiltani. He eivät edes tiedä, että kaksikymppiset vuoteni menivät itkiessä sitä, etten ole tarpeeksi hoikka jos olin kilonkin lihonut, vaikka olin kokoa 36. Minulla on ollut myös syömishäiriö siitä syystä. Että kiitos vaan, vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Älä kerjää tukea (edes henkistä) sieltä, mistä tiedät, ettet kuitenkaan saa. Ei se äitisi muuksi muutu, ikinä. Paitsi kuollessaan, kuolleeksi.
Ap on varmaan vasta astunut tälle polulle. Minäkin kävin sille vasta vähän alle nelikymppisenä. Siihen asti olin luullut että saan henkistä tukea. Olin jotenkin kääntänyt ikävät kommentit omassa päässäni niin että äiti ja isä nyt tukevat minua omalla tavallaan, koska eihän he nyt pahaa minulle halua kun ovat kerran minua rakastavia vanhempia! Luultavasti tuossa äitikin luulee antavansa juuri sitä tukea mitä lapsi kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huudatte toisille jos olette jostain asiasta eri mieltä? Aika sairasta. Kyllä itse kuuntelisin ja ottaisin neuvot vastaan mielelläni ja arvostaen. Jokainen tekee toki omat päätöksensä. Mutta kyllä minä olen oppinut elämäni aikana, että toisia kannattaa kuunnella siitä huolimatta.
Sinä toki raivoat, huudat ja ostat sen talosi. Sillä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan samanlainen on mun äitini, se usein vielä lähtee toteuttamaan väliintulojaan muiden asioihin aivan varoittamatta koska hän se nyt vain tietää mitä saa ja mitä pitää tehdä... Huh, ei sitä saa mitenkään loppumaan, ei mene kaaliin. Ainoa mitä olen keksinyt on yrittää vain ennakoida näitä. Mitähän esimerkkejä tässä tulee mieleen.. äiti ei esimerkiksi allekirjoittanut toisen asteen yhteishaun valintojani, onneksi sain isän allekirjoittamaan eikä tarvinnut mennä kiusaajien kanssa samaan lukioon.. tällä hetkellä äiti yrittää sisustaa meidän asuntomme, ihan milloin vaan saattaa olla huonekaluja tai tapettirullat ja liisterit kainalossa oven takana. Avoimesti neuvoo jättämään mieheni ja ottamaan naapurin sinkkuisä "Masan", äidin mielestä hyvä mies, sen ex teki hölmösti kun lähti.... Juu mieheni ja äitini eivät tule toimeen 😂 onhan näitä aika paljon, vähän rauhoittuu jos ei nähdä eli ei näe lapsenlapsiaankaan hetkeen. Ei meilläkään satu sellaisia sukulaisia olemaan, jotka henkisesti tukisivat päätöksenteossa tms, mutta sallivat muiden elää elämäänsä ja luulen, että jos yksin jäisi (eli emme tukisi toisiamme) niin apuja löytyisi. Mutta äiti on sitten aivan omaa luokkaansa, sille ei toisten ratkaisut kelpaa ja kyllä puuttuu kaikkien asioihin. Hän on erikoistunut ihmisten pariutumisneuvontaan, eroamisneuvontaan, opinto-ohjaamiseen, työllistämiseen, sijoitusneuvontaan, mielentilatutkimukseen, hedelmällisyyshoitoihin... Hän vain takuulla tietää sinun parhaasi sinua paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerjää tukea (edes henkistä) sieltä, mistä tiedät, ettet kuitenkaan saa. Ei se äitisi muuksi muutu, ikinä. Paitsi kuollessaan, kuolleeksi.
Ap on varmaan vasta astunut tälle polulle. Minäkin kävin sille vasta vähän alle nelikymppisenä. Siihen asti olin luullut että saan henkistä tukea. Olin jotenkin kääntänyt ikävät kommentit omassa päässäni niin että äiti ja isä nyt tukevat minua omalla tavallaan, koska eihän he nyt pahaa minulle halua kun ovat kerran minua rakastavia vanhempia! Luultavasti tuossa äitikin luulee antavansa juuri sitä tukea mitä lapsi kaipaa.
Niin, se, onko joku toiminta tukea vai ei, sen määrittää se tuen tarvitsija. Ajatelkaa, vaikka pylvästä, joka on kaatumaisillaan. Jos sitä tukee sieltä suunnalta, mihin päin se on kallistunut, tuki hidastaa tai jopa pysäyttää kaatumisen. Jos sitä "tuetaan" vastakkaiselta puolelta, se vain vauhdittaa kaatumista, vaikka tuen asettaja kuvittelisi tuesta olevan paljonkin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että tää on yllättävän tavallista, kiitos paljon kun jaatte kokemuksia! Jotenkin luulin että olin ainoa. Mun äiti koitti myös naittaa mua vaikka kenelle, ja kun päädyin naimisiin ja lopulta tein tosi raskaan päätöksen erota koska mies käytti minua seksuaalisesti hyväkseen, äidin mielestä olis pitänyt vain sopia ja jatkaa. Ja sitten hän vasta riehaantuikin kun mies olisi halunnut että maksan ylihintaa yhteisen asuntomme puolikkaasta. En tietenkään suostunut, kolme välittäjää oli arvioinut asunnon ja sen arvo oli hyvin tiedossa. Äidin mielestä olin ilkeä ja paha ja kiusasin miesparkaa. Sama mies siis lähetteli mulle päivittäin viestejä että oon ruma ja vanha ja läski. Tämä nyt äidin mielestä oli vaan ihan pikku juttu ja tietysti mies on ”kiukkuinen” kun mä olen niin julma että eroan hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että tää on yllättävän tavallista, kiitos paljon kun jaatte kokemuksia! Jotenkin luulin että olin ainoa. Mun äiti koitti myös naittaa mua vaikka kenelle, ja kun päädyin naimisiin ja lopulta tein tosi raskaan päätöksen erota koska mies käytti minua seksuaalisesti hyväkseen, äidin mielestä olis pitänyt vain sopia ja jatkaa. Ja sitten hän vasta riehaantuikin kun mies olisi halunnut että maksan ylihintaa yhteisen asuntomme puolikkaasta. En tietenkään suostunut, kolme välittäjää oli arvioinut asunnon ja sen arvo oli hyvin tiedossa. Äidin mielestä olin ilkeä ja paha ja kiusasin miesparkaa. Sama mies siis lähetteli mulle päivittäin viestejä että oon ruma ja vanha ja läski. Tämä nyt äidin mielestä oli vaan ihan pikku juttu ja tietysti mies on ”kiukkuinen” kun mä olen niin julma että eroan hänestä.
Joo narsistilta kuulostaa. Ei oo tervettä tommonen suhtautuminen. Normaali ihminen suhtautuisi tuohon empatialla, mutta narsisti ei pysty siihen.
Älä kerjää tukea (edes henkistä) sieltä, mistä tiedät, ettet kuitenkaan saa. Ei se äitisi muuksi muutu, ikinä. Paitsi kuollessaan, kuolleeksi.