Neuvola ja mt-historia
Hei, onko kokemuksia siitä, miten raskausaikana neuvolassa suhtaudutaan mielenterveysongelmiin? Itsellä sellainen tilanne että 5 v sitten saanut masennusdiagnoosin ja käynyt läpi pitkän terapian. Viime vuonna koin raskaan tapahtuman ja oireet nosti päätään, nyt taas parempi tilanne. Lääkitystä lopettelen puolen vuoden sisään. Iän puolesta alkaa olla pian pakko yrittää raskautta, lapsi on suuri haave, ja tämän vuoden lopulla yritys voisi alkaa olla ajankohtainen. Pelottaa vaan jo etukäteen, miten suhtaudutaan, kaikenlaista kauhutarinaa kuullut lastensuojelun silmätikuksi joutumisesta, ensikotiin pakottamisesta ym.
Jos aiot kirjoittaa että mielenterveysongelmaiset ei sovellu vanhemmiksi, niin säästä energiasi, en ole kiinnostunut tästä mielipiteestä :)
Kommentit (16)
En koskaan puhunut neuvolassa masennuksestani. Minulla oli myös terapiaa ja lääkitystä aikoinaan, mutta pari vuotta ennen raskautta ne olin pystynyt lopettamaan ja meni ihan hyvin. En sitten tiedä näkikö neuvolan th merkintöjä masennushistoriastani? Ainakaan ei ottanut puheeksi. En kokenut tarvetta puhua asiasta kun se ei enää ollut ajankohtainen.
Työskentelen raskaana olevien parissa ja voin kertoa, että masennusdiagnoosi tai hoitojaksot ovat todella tavallisia. Ei niihin mitenkään oudoksuen suhtauduta. Masennus on airaus siinä missä muutkin. Asiasta on kuitenkin hyvä olla avoin, sillä tiedetään, että raskaus ja synnytys ovat masennuksen uudelleen puhkeamiselle riskitekijöitä. Kun asia on tiedossa, voidaan asiassa auttaa nopeammin, jos tarvetta tulee.
Toivottavasti tärppää helposti <3
Minä tulin raskaaksi heti kun jäin sairaslomalle burn outin ja masennuksen vuoksi. Työterveyslääkäri totesikin, että nämä nyt taitavat hoitua ihan luonnollista tietä raskauden myötä, kuten hoituivatkin. En kokenut neuvolassa tarvetta pyytää niihin enää apua ja asia ei siis vaikuttanut yhtään mihinkään. Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen kriteerinä on, että mielenterveysongelmat tai esim. päihdeongelmat ovat sen laatuisia, että lapsi tarvitsee apua heti synnyttyään. Ajattelisin mielenterveyden osalta ehkä tilannetta, jossa äiti on psykoottinen raskausaikana tai masennustaipumus on ollut niin valtavaa, että on odotettavissa synnytyksen jälkeistä masennusta tai jopa psykoosia. Ne ovat vakavia tiloja ja äiti ja lapsi tarvitsevat niissä apua. Joku vanha masennusdiagnoosi ei sellaiseen viittaa.
Kiitos, lohdullisia vastauksia!
Ap
Masennus synnytyksen jälkeen on yleistä ollut aina.Koko ihmisen elimistö on muuttunut raskauden aikana.On raskaus arpia ja lihomista sekä toisilla laskee jaloista kaaret ja reisiin tulee repeämiä myös rintoihin.Väliliha repeää ja tikkejä vuotoja suonikohjuja. Tietysti se masentaa ja vauva voi valvottaa yöllä.
Niin tässä oli siis kyse ennen raskautta olleista ongelmista, vaikka toki synnytyksen jälkeinenkin masennus ihan mahdollinen
Vierailija kirjoitti:
En koskaan puhunut neuvolassa masennuksestani. Minulla oli myös terapiaa ja lääkitystä aikoinaan, mutta pari vuotta ennen raskautta ne olin pystynyt lopettamaan ja meni ihan hyvin. En sitten tiedä näkikö neuvolan th merkintöjä masennushistoriastani? Ainakaan ei ottanut puheeksi. En kokenut tarvetta puhua asiasta kun se ei enää ollut ajankohtainen.
En itsekään ottanut puheeksi, mutta Th huomasi tiedoista, että olen joskus käyttänyt mielialalääkitystä. Tein selväksi, että asia on vanha ja tilanne on nykyään ok. Silti hieman harmittaa, että "vanha leima" kulkee mukana taas uuden raskauden kanssa. Toki saa kysyä, mutta itse koen, että asia on ratkennut enkä murehdi enää samoja asioita, joten itse ajattelen aloittavani puhtaalta pöydältä.
älä levitä huonoja geenejäsi. maailma on parempi ilman niitä
Täysin asiatonta oli koko touhu. Olisi pitänyt alkaa kertomaan traumoistani, vaikka kaiken saamani hoidon tarkoituksena on ollut, että asiat käsitellään niin, että niihin ei tarvitse sen jälkeen palata. Kieltäydyin ja lopputuloksena oli lähete psykologille, joka totesi, että minulla on täysi oikeus olla kaivelematta jo käsiteltyjä asioita. Toisella käynnillä hoitaja oli selvästi lukenut tiedoista kaiken mahdollisen kysymyksistä päätellen, minkä jälkeen totesin, että yhteistyö tämän henkilön kanssa ei tule toimimaan ja kerroin haluavani vaihtaa henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Täysin asiatonta oli koko touhu. Olisi pitänyt alkaa kertomaan traumoistani, vaikka kaiken saamani hoidon tarkoituksena on ollut, että asiat käsitellään niin, että niihin ei tarvitse sen jälkeen palata. Kieltäydyin ja lopputuloksena oli lähete psykologille, joka totesi, että minulla on täysi oikeus olla kaivelematta jo käsiteltyjä asioita. Toisella käynnillä hoitaja oli selvästi lukenut tiedoista kaiken mahdollisen kysymyksistä päätellen, minkä jälkeen totesin, että yhteistyö tämän henkilön kanssa ei tule toimimaan ja kerroin haluavani vaihtaa henkilöä.
Näin juuri asia pitäisi olla. Jos asiat ovat vanhoja, ei niihin tarvitse palata. Olet saanut epäasiallista kojtelua.
Oma lääkitykseni on lopetettu jo 3 vuotta sitten, joten en ymmärrä, miksi th oli kirjoitettava tietoihin, että mielialalääke ollut käytössä, kun se ei liity raskauteen lainkaan tällä hetkellä
Mulla ainakin tosi neutraalisti. Kävi vielä niin, että sairastuin raskausaikana uudestaan vaikeaan ahdistukseen ja pääsin tosi nopeasti neuvolapsykologille. Ei ole ollut puhettakaan mistään lastensuojelusta, välillä neuvolan terkka kysyy, että saanko riittävästi tukea neuvolapsykologilta.