Lue keskustelun säännöt.
Vähän hävettää välillä ku oon jääny 28vnä asumaan vanhempien nurkkiin
26.02.2021 |
Elämäntilanne oli ensin se että tuli mielenterveysongelmia ja ku on yksinäinen ei kavereita ketkä haluis nähdä niin oon aatellu et parempi täällä ku yksin jossai kerrostalo kopperossa.
Tosin siinä oppis vastuuta omista jutuista jne. Kyllähän se hankalaa on ku ei oo yhtä hyvä sosiaalinen elämä ku esim veljellä. Eriasia olis jos mullaki olis joitain jotka kävis kylässä.
Kerrostalo kopperossa olisin ihan ihan yksin. Täällä kotona ei tunnu yksinäiseltä ku on vanhemmat paikalla. Kyllähän mä tiedän että jotkut ihmettelee ja nauraa mulle mutta mun elämä ja en halua elää sitä täydessä yksinäisyydessä.
Kommentit (28)
Et halua hoitaa asioitaan itse ja asuntoasi etkä vuokraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä kerrostalo "kopperossa" on niin kamalaa? Aika moni asuu sellaisessa yksin eikä valita.
Ei jumalauta, ootko minä, kun oon saman ikäinenki :D Ajattelin ihan just samaa, tulin eron takia takaisin vanhempien nurkkiin asumaan ja en haluaisi lähteä pois, kun on niin mukava kun on seuraa... kylmä maailma vaan odottamassa josko saisi minusta seuraavan uhrin... on kyllä kämppä odottamassa jo mutta ei yhtään tee mieli muuttaa pois :D
Varmaan ihan hyvä ratkaisu toistaiseksi sinun tilanteessasi.
Kyllä niitä kavereitakin varmasti jossain kohdin löytyy. Onko sinulla harrastuksia? Jos ei, voisit miettiä, mikä sinua kiinnostaisi.
Sinun kannattaisi myös itse ruveta suuntautumaan aktiivisesti ulospäin. Oletko opiskellut jotakin? Jos et, vielä ei ole liian myöhäistä aloittaa. Sitä myöten sitten työelämään ja ehkä perhettäkin perustamaan.
Eikö vanhempien kanssa asuminen vaikuta tukiin aika negatiivisesti? Yksin asuessasi saisit enemmän tukirahaa ja kukaan ei käy tarkistamassa että missä asunnossa vietät suurimman osan ajastasi - voisit siis ongelmitta pitää sossukämppää lähellä vanhempiasi (mt-ongelmien kanssa kunta auttaa varmasti pikaisesti asunnon saamisessa) ja viettää siellä silti normaalisti arkeasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin vähän samoin kuten sinä ja muutin itsekin asumaan yksin vasta 28v mutta usko pois että se yksin asuminen on lopulta pelkästään hyvä juttu. Yksinäisyyteen tottuu viikon sisällä ja se motivoi sua etsimään sitä uutta seuraa kun ei ole enää vanhempia siinä vierellä.
Myin asunnon pois 4kk sitten ja muutin takaisin vanhemmilleni. Muutan kunhan löydän mukavan asunnon alueelta missä haluan asua.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollista että muuttaisit omaan asuntoon johonkin lähelle vanhempiasi?
Minä asuin 28v asti isän luona. Sitten ostin talon. Osittain pysyin niin kauan kotona, koska halusin pitää isälle seuraa ja ei mulla mikään kiire ollut. Vanhempien erokin oli aikas raskas. Käyn melkein jokainen viikonloppu isän luona tunnin tai pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kerrostalo "kopperossa" on niin kamalaa? Aika moni asuu sellaisessa yksin eikä valita.
Koska jokaisen aikuisen suomalaisen kuuluu asua yksin omassa yksiössä...vai miten se nyt oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kerrostalo "kopperossa" on niin kamalaa? Aika moni asuu sellaisessa yksin eikä valita.
Koska jokaisen aikuisen suomalaisen kuuluu asua yksin omassa yksiössä...vai miten se nyt oli.
Sinunko mielestä jokaisen aikuisen suomalaisen kuuluisi asua vanhempien nurkissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kerrostalo "kopperossa" on niin kamalaa? Aika moni asuu sellaisessa yksin eikä valita.
Koska jokaisen aikuisen suomalaisen kuuluu asua yksin omassa yksiössä...vai miten se nyt oli.
Sinunko mielestä jokaisen aikuisen suomalaisen kuuluisi asua vanhempien nurkissa?
Onko vain kaksi vaihtoehtoa?
Ei kai tuohon mitään sääntöä ole. Ihmisillä on erilaisia tilanteita ja niiden mukaan eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yksi 29 v, joka asuu vielä vanhempien kanssa. Kävin välillä opiskelemassa ja asumassa toisessa kaupungissa, mutta muutin opiskelujen jälkeen takaisin. Vanhemmilla omakotitalo, joten tilaa on. Itse kuitenkin kaipaisin ihan omaa rauhaa ja itsenäisyyttä ja sitä, että voisi laittaa omaa kotia. Voisin asua yksin vaikka minullakaan ei ole kavereita eikä kumppania, minulle riittäisi nähdä vanhempia vain silloin tällöin. Mutta en saa muutettua omilleni vaan olen jumittunut asumaan vanhempien luona ja ajattelen sitäkin, että säästyy rahaa ja onhan se eri helppoa kun vanhemmat tekee kaiken puolesta. Mutta ei tästä asumistilanteesta mielellään kenellekään kertoisi, välillä se vaan tulee kuitenkin ilmi ja silloin hävettää.
Muualla maailmassa on ihan yleistä että etenkin miehet asuvat vanhempiensa kanssa hyvinkin pitkään. Jos vanhempiesi kodissa on tilaa ja vanhempasikin pitävät järjestelyä hyvänä älä ainakaan muiden mielipiteitä mieti. Suomi (ja ehkä Ruotsi) ovat hyvin äärimmäisiä ja uniikkeja sen suhteen että lapset muuttavat hyvin nuorina pois kotoa.
Täällä N 34 v ja sama juttu. Mt ongelmien vuoksi olin kovin yksinäinen ja muutin takaisin vanhemmille. Heillä iso ok-talo. Hävettää ihan hirveästi. Ja samalla suututtaa se häpeä. Se kertoo paljon suomesta. Yksin pitäisi pärjätä veren maku suussa ja selvitä kaikesta liikoja toisiin tukeutumatta. Esim. Etelä euroopassa, aasiassa ja etelä-amerikassa korkeastikoulutetut aikuiset ihmiset voivat ilman suurta häpeää asua vanhemmilla. Miksi sitä maksaa kallista vuokraa ja olla yksin kun voi taloudellisesti osallistua vanhempien maksuihin ja elää yhdessä.
Kaksi kolmesta alle 35-vuotiaasta italialaisesta miehestä asuu vanhempiensa luona. EUssa keskimääräinen kotoa pois muuttaamisikä on 26 ja siinä on mukana pphjoismaat lukua laskemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kolmesta alle 35-vuotiaasta italialaisesta miehestä asuu vanhempiensa luona. EUssa keskimääräinen kotoa pois muuttaamisikä on 26 ja siinä on mukana pphjoismaat lukua laskemassa.
Annoin väärää tietoa, jopa 72% alle 35-vuotiaista italialaisita miehistä asuu kotona. Ja 60% naisista.
The phenomenon is more prevalent in young men, with 72 percent of them compared to 60 percent of women in the same age group living at home.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi 29 v, joka asuu vielä vanhempien kanssa. Kävin välillä opiskelemassa ja asumassa toisessa kaupungissa, mutta muutin opiskelujen jälkeen takaisin. Vanhemmilla omakotitalo, joten tilaa on. Itse kuitenkin kaipaisin ihan omaa rauhaa ja itsenäisyyttä ja sitä, että voisi laittaa omaa kotia. Voisin asua yksin vaikka minullakaan ei ole kavereita eikä kumppania, minulle riittäisi nähdä vanhempia vain silloin tällöin. Mutta en saa muutettua omilleni vaan olen jumittunut asumaan vanhempien luona ja ajattelen sitäkin, että säästyy rahaa ja onhan se eri helppoa kun vanhemmat tekee kaiken puolesta. Mutta ei tästä asumistilanteesta mielellään kenellekään kertoisi, välillä se vaan tulee kuitenkin ilmi ja silloin hävettää.
Itsellä ei ole mitään sanomista siihen, jos aikuinen asuu vanhempiensa kanssa, mikäli vastuu arjesta ja kotitöistä jaetaan. Oletko ajatellut, että osallistuisit kotitöihin? Vai oletatko, että vanhemmat tekevät kaiken puolestasi? 29-vuotiaan vanhemmat eivät ole enää välttämättä aivan nuoria, ja hekin ehkä kaipaavat jo elämässään aikaa, jona muita ei tarvitse passata.
Sinä säästät rahaa, mutta vanhempasi menettävät sitä, jos elättävät sinua. Sinulla on helppoa, kun ei tarvitse huolehtia asioista, mutta vanhemmillasi on lisähommia, jos et osallistu ja auta.
Lähipiirissä on perhe, joiden luona asuu aikuinen lapsi. Tämä "lapsi" ei osallistu mihinkään, eikä häneltä sitä vaadita suoraan. Kuitenkin muille sitten puhutaan, kun aikuinen lapsi ei auta. Vierestä näen vanhempien väsymyksen, ja sitä on surullista seurata. Ajatelkaa niitä vanhempianne, ihmiset. Ajatelkaa heidän näkökulmastaan, kuinka he ehkä tilanteen kokevat.
Vanhempasi eivät ole ikuisia.
Ei kun omaa elämää suunnittelemaan!
Sinulla ilmeisesti on hyväntahtoiset vanhemmat, jotka auttavat sinut omillesi, jos sitä tahdot?