Lue keskustelun säännöt.
Vähän hävettää välillä ku oon jääny 28vnä asumaan vanhempien nurkkiin
26.02.2021 |
Elämäntilanne oli ensin se että tuli mielenterveysongelmia ja ku on yksinäinen ei kavereita ketkä haluis nähdä niin oon aatellu et parempi täällä ku yksin jossai kerrostalo kopperossa.
Tosin siinä oppis vastuuta omista jutuista jne. Kyllähän se hankalaa on ku ei oo yhtä hyvä sosiaalinen elämä ku esim veljellä. Eriasia olis jos mullaki olis joitain jotka kävis kylässä.
Kerrostalo kopperossa olisin ihan ihan yksin. Täällä kotona ei tunnu yksinäiseltä ku on vanhemmat paikalla. Kyllähän mä tiedän että jotkut ihmettelee ja nauraa mulle mutta mun elämä ja en halua elää sitä täydessä yksinäisyydessä.
Kommentit (28)
Siinä ei ole mitään pahaa, että asuu vanhempien luona.
Mutta se ei ole pysyvä ratkaisu, koska vanhemmat kuolee. Joudut rakentamaan oman elämän kuitenkin jossain vaiheessa. Mitä aikaisemmin, sitä helpompaa se on.
Ei kannata jäädä odottamaan pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa takaisin ajalle ennen nykyaikaa, ap. Minua ei sinun sijassasi hävettäisi ollenkaan, jos pitäisin vanhemmistani ja meillä olisi hyvä ja rento suhde kaikkeen. Jos näin olisi näreet niin ei pätkääkään kiinnostaisi toisten ajatukset asiat. Häpeä sitten asiana on se että se alkaa oman itsen suhteesta omaan itseen ja jos kovasti miettii häpeää suhteessa muihin niin se häpeähän on ollut olemassa jo ennen niitä muita. Eli jokin järjestelyssä omasta mielestäsi mättää. Ei siihen tarvitse toisten mielipiteitä tuoda mukaan kun omakin on jo vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on ihan yleistä että etenkin miehet asuvat vanhempiensa kanssa hyvinkin pitkään. Jos vanhempiesi kodissa on tilaa ja vanhempasikin pitävät järjestelyä hyvänä älä ainakaan muiden mielipiteitä mieti. Suomi (ja ehkä Ruotsi) ovat hyvin äärimmäisiä ja uniikkeja sen suhteen että lapset muuttavat hyvin nuorina pois kotoa.
Minusta on surullista, kuinka täältäkin saa lukea, että lapsen on muutettava pois vanhemmiltaan heti 18 vuotta täytettyään. Jotenkin kylmä ajatustapa. 18-vuotias on lopulta hyvin nuori vielä, ja jokainen kypsyy eri tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on ihan yleistä että etenkin miehet asuvat vanhempiensa kanssa hyvinkin pitkään. Jos vanhempiesi kodissa on tilaa ja vanhempasikin pitävät järjestelyä hyvänä älä ainakaan muiden mielipiteitä mieti. Suomi (ja ehkä Ruotsi) ovat hyvin äärimmäisiä ja uniikkeja sen suhteen että lapset muuttavat hyvin nuorina pois kotoa.
Minusta on surullista, kuinka täältäkin saa lukea, että lapsen on muutettava pois vanhemmiltaan heti 18 vuotta täytettyään. Jotenkin kylmä ajatustapa. 18-vuotias on lopulta hyvin nuori vielä, ja jokainen kypsyy eri tahtiin.
Käytännön tasolla olet varmastikin oikeassa, mutta Suomen lain silmissä 18-vuotias on yksin vastuussa itsestään. Toki tietyt Kelan tuet vähän löysää tässä kohtaa.
Minä muutin ekaa kertaa vanhemman luota juuri 28-vuotiaana ja pelotti ja luulin etten tule pärjäämään mutta nyt en oikeastaan haluaisi enää vanhemmanluokse. Kyllä se oma rauha, on tärkein. Kannattaa todellakin muuttaa. Itse pitkitin juuri kun kärsin pelkotiloista mutta nyt kun asun yksin olisi kannattanut muuttaa jo parikymppisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöt toisten ruokia? kirjoitti:
Et halua hoitaa asioitaan itse ja asuntoasi etkä vuokraa.
Etkö tyhjäpää ymmärtänyt kirjoittajan sanomaa🙄
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei ole mitään pahaa, että asuu vanhempien luona.
Mutta se ei ole pysyvä ratkaisu, koska vanhemmat kuolee. Joudut rakentamaan oman elämän kuitenkin jossain vaiheessa. Mitä aikaisemmin, sitä helpompaa se on.
Ei kannata jäädä odottamaan pahinta.
Ei me vanhemmat kuolla, me eletään sinussa ja hänessä, jos on oikeanlainen kasvatus se tuntuu ja näkyy tuossa avauksessakin..ota siitä voimaa ja luota itseesi.
Joku tukiasunto?
Vaikka laiskalta ja uusavuttomalta ap lähinnä kuulostaa. Häpeäisit.