Sinä joka lopetit tupakoinnin, mikä oli päällimmäinen motivaatio?
Minkä ikäinen olit lopettaessasi ja kuinka kauan olet ollut polttamatta?
Itse 35N lopetin kk sitten kun läheinen menehtyi syöpään.
Kommentit (22)
Oma terveys, lopetin 30 vuotiaana reilu vuosi sitten.
Olin 29-vuotias. Lopetin lähinnä siksi, että on järkyttävää rahanmenoa. Lisäksi vanhemmallani on keuhkoahtaumatauti, mutta niin on ihmisen pää tyhmä, ettei se yksinään saanut lopettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma terveys, lopetin 30 vuotiaana reilu vuosi sitten.
Tapahtuiko jotain konkreettista, vai yleiset terveyssyyt?
Olin 24-vuotias. Minulla oli kamalia kipuja keuhkojen kohdalla ja olin ihan varma että se on keuhkosyöpä. No ei ollut, mutta lopetin slti.
Olin jotain 21v, kumppani valitti kun haisin pahalle.
Tulin raskaaksi. Olin kyllä halunnut lopettaa ja vähentänytkin tupakointia jo paljon ennen tätä, mutta tämä oli niin painava syy, että homma loppui vihdoin täysin.
Jossain vaiheessa rupesi hävettämään tupakointi niin paljon. Esimerkiksi ne paheksuvat katseet joita sain polttaessani kerrostalomme ulko-oven lähistöllä 😳 Olen tyytyväinen että pääsin eroon, nyt olen ollut viisi vuotta savuttomana.
Aloitin 25 v jälkeen uudestaan....helpottaa vitutukseen minkä aiheuttaa elämä Suomessa.
Lopetin nelikymppisenä 25 vuoden sauhuttelun jälkeen. Useita kertoja olen aikaisemmin epäonnistunut lopettamaan, nyt ollut vuoden 2020 tammikuusta polttamatta aivan helposti. Koronauutisoinnin alkaessa oli kuvilla tupakoitsijoista hengityskoneissa yllättävän motivoiva vaikutus! :D Jotain hyvää tämäkin sentään tuonut elämääni.
Rahanmeno, terveys ja onhan se haju kamala jos ei itse polta
Ihan huvin vuoksi..kyllä järki sanoi, että ennen tai myöhemmin tulee todellisia negatiivisia terveysvaikutuksia. Nyt 3kk polttamatta. Tuli poltettua 12-vuotiaasta ja viimeiset vuodet ~3 askia päivässä. Kiloja tullu 10kg lisää ja rööki haisee edelleen hyvälle.😉
mies53v
Terveys ja raha tietty vaikuttivat, mutta oma riippuvuus oli suurin syy. Otti päähän, kun aina oli sateella ja pakkasellakin mentävä tupakalle, vaikka siitä ei mitään suurta nautintoa edes saanut.
- 42 vuotias, 16 vuotta sitten stumpannut
Meille tuli uusi tavoite, lapsen saaminen. Aloitin lakon nikotiinipurkalla vuodenvaihteessa ja meni hyvin, mutta taisin meinata jäädä siihen koukkuun... Kesäkuussa huomasin olevani raskaana ja siihen jäi sitt kaikki tupakkaan viittaavatkin asiat, ja tarkoitus olla ilman koko loppuelämä. Olin tuolloin 38-vuotias ja parikymmentä vuotta polttanut. (Tuosta aikaa nyt 14 vuotta.)
Lopetin 4 vuotta sitten koska mua alettiin uhkailla potkuilla ja kiristää töissä. Tosin olin miettinyt jo lopettamista kuitenkin, koska eihän siitä röögaamisesta mitään iloa ollut ja haisi vaan vaatteet ja kaikki pahalle yms. Kuukauden taisin imeä nikotiiitabletteja, sit kyllästyin niihinkin. Ei ollut vaikea vierouttautua. Olin polttanut 10 vuotta säännöllisesti.
Lopetin kerralla, kun tein positiivisen raskaustestin 38 vuotiaana. Nyt 1,5v polttamatta, imetys motivoi.
Lopetin viimeisen kerran 8 vuotta sitten 33 -vuotiaana. Aloitin noin 16 -vuotiaana. Oli ollut monta lopetusyritystä takana ja ei vain ollut enää yhtään hyvää syytä polttaa. Inhosin sitä riippuvuutta, hajua, rahanmenoa, tupakkayhtiöiden epäeettistä toimintaa kehitysmaissa, pelkoa sairastumisesta, tupakoitsijana ei ollut helppo hakea töihin ja ärsyttävää oli miettiä aina missä välissä ehtii röökitauolle. Minulla se vaati kirjallisuuden lukemista mm. Stumppaa tähän ja paljon nikotiinikorvaustuotteita. Vuosiin ei ole tehnyt yhtään mieli. Tsemppiä kaikille tupakoinnin lopettemista yrittäville! Elämä on oikeasti parempaa ilman riippuvuutta.
Poltin yli 35 vuotta, enimmillään kaksi askia päivässä. Sitten lopetin polttamisen kokonaan kerta-laakista 14.10.2000, eli syksyllä tulee 21 vuotta ilman yhtäkään henkosta.
Samalla kylläkin juoksin maratoneja, aloitin maratonit 1981 tupakoivana ja nyt on 39 maratonia takana. 18 niistä tupakoimattomana. Kuvittelin lopettamisen helpottavan ratkaisevasti juoksua. Mutta en ole havainnut mitään ratkaisevaa parannusta, tämä oli suuri pettymys.
---
Itse polton lopettaminen kävi näin (mitään vaivoja tai sairauksia minulla ei ollut, edes tupakoinnista):
0) Tein VAHVAN, OMAN PÄÄTÖKSEN lopettamisesta: TÄMÄ OLI TÄRKEIN PERUSTA ONNISTUMISELLE! Mitään pakotetta lopettamiselle ei ollut, mutta ilmeisimmin päätös oli kypsynyt jo pitkään.
1) Motivoin itseni, tein selväksi tupakoinnin terveyshaitat, turhuuden ja rahan heittämisen täysin hukkaan: tupakka ei anna edes mitään efektiä. "Jos ostan samalla rahalla kossupullon päivässä, on efekti taattu", vitsailin.
2) Tupakoinnin hankaluus: tupakat aina lopussa, tupakkapaikkojen vähyys, jne.
3) Määritin JULKISESTI lopettamispäivän n. viikon päähän.
4) Varasin riittävästi (aluksi viikoksi) nikotiinipurkkaa ja -laastareita lopetuspäiväksi.
5) Alussa käytin reippaasti sekä purkkaa että laastaria yhtäaikaa.
6) Julistin joka käänteessä lopettaneeni tupakoinnin (tuli myös julkinen paine pysyä päätöksessä).
7) Kuukausien mittaan olo tulikin pirteämmäksi ja hajuaistikin alkoi toimia. Aloin vähetää laastareita ja 4-5 kk kohdalla jätin ne kokonaan pois mutta nikotiinipurkkaa mässytin vielä runsaasti.
8) Sitten vihdoin, 6 kk kuluttua vaihdoin nikotiinipurkankin lopulta ksylitolipurkkaan (purkanmässytys jäi päälle vuosiksi). TÄTTÄRÄÄ 🎺. OLIN VAPAA TUPAKAN ORJUUDESTA!!! 🤗Tällöin vielä joskus teki heikosti mieli sauhuja.
----
Vielä useita vuosia tämän jälkeen koin erittäin eläviä ja todellisia unia, joissa poltin luontevasti kuten ennenkin ja aamulla sitten harmittelin lopettamisen epäonnistumista. Kunnes vasta suihkussa tajusin, että untahan se vain oli. Nykyään näitä ei ole enää esiintynyt. Paljon puhuttua painonnousua minulla ei esiintynyt ollenkaan.
Nykyisin vähäinenkin tupakanlöyhkä ärsyttää erittäin voimakkaasti eikä sauhuja voi edes ajatella vetävänsä ilman oksennusta!🤮
kolkyt ja risat
En halunnut enää polttaa joten lopetin sen. Ei vieroitusoireita ei mitään kun se oli omasta tahdosta kiinni.
Ihmismieli on jännä...
Lopetin kuutisen vuotta sitten, kun sain kolesterolilääkityksen.
M 45