Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka ovat oppineet vasta aikuisena näyttämään ja puhumaan tunteistaan?
25.02.2021 |
Mä olen opetellut kertomaan miltä tuntuu. Yleensä ne tunteet ja ajatukset tulevat suusta itkun kanssa. Ja kun on saanut asiat sanottua, tulee sellainen puhdistunut ja hyvä olo.
Olen kärsinyt vuosia masennuksesta. Oikeasti olen kärsinyt siitä, etten ole osannut kertoa mikä surettaa ja ahdistaa.
Luulen myös olevani melko herkkä ihminen. Kohdallani siis tunteiden ilmaisemisen tärkeys korostuu.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
En ole halunnutkaan opetella, koska koen, ettei mun tunteet muille kuulu ja tuskin ne ketään edes kiinnostaisi.
Voi miten surullisen kuuloinen kirjoitus. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tunteet ovat himoa, ylemmyydentunnetta, vihaa, halveksuntaa ja murhanhimoa. Mitä hyötyä olisi niitten ilmaisemisesta? Tuskin ainakaan olisi vähemmän syytä tuntea näitä tunteita...
Minä olen oppinut vasta aikuisiällä. Lapsuuden kasvuympäristö ei juuri tukenut terveitä tunteidenkäsittelytaitoja, meillä vallitsi vahva puhumattomuuden kulttuuri, "kitistä" ei saanut, ja vanhempien ongelmat veivät niin paljon tilaa, että opin piilottamaan tunteeni.
Olen käynyt reilu 3 vuotta terapiassa, minkä lisäksi minulla on nyt turvallinen parisuhde ja kumppani, joka hyväksyy minut ja pyrkii ymmärtämään mitätöimisen ja torjumisen sijaan. Torjutuksi tulemisen, haavoittuvuuden ja nolautumisen pelko istuu edelleen syvässä ja minullakin hankalat tunteet tulevat usein itkun kanssa. Koko ajan kuitenkin helpottaa, kun saa korjaavia kokemuksia siitä, ettei tunteiden ilmaisemisesta seuraa mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tunteet ovat himoa, ylemmyydentunnetta, vihaa, halveksuntaa ja murhanhimoa. Mitä hyötyä olisi niitten ilmaisemisesta? Tuskin ainakaan olisi vähemmän syytä tuntea näitä tunteita...
Noista nimenomaan pitäisikin puhua. Kun puhut, niiden voima pienenee.
Joo. Erittäin hämmentävä hetki tuli koettua 20- vuotiaana opiskelijana, kun kaveri hehkutti tunteella upeita maisemia. Tuntui oudolta miten joku pystyi noin vain sanomaan niin, edes positiivisen ilmaisun kun itse olin oppinut pitämään kaiken sisälläni.
Myöhemmin olen tajunnut miten oudossa ympäristössä olen kasvanut, jos upeiden maisemien kehuminen tuntuu avoimelta eleeltä. Koskaan ei kerrottu, että välitettiin, vaikka välitettiin kyllä kuitenkin. Ikinä ei kehuttu. Asioita ei puhuttu vaan lakaistiin maton alle.
Olen opetellut puhumaan, mutta paljon pidän sisälläni, liikaa edelleen. Yritän opettaa lastani puhumaan, mutta voi olla etten osaa sitä tehdä kunnolla. Mutta ainakin kehun, kerron että rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista muita tunteita kuin ilon, surun ja vihan. Näkyy tai kuuluu ne puhumattakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tunteet ovat himoa, ylemmyydentunnetta, vihaa, halveksuntaa ja murhanhimoa. Mitä hyötyä olisi niitten ilmaisemisesta? Tuskin ainakaan olisi vähemmän syytä tuntea näitä tunteita...
Noista nimenomaan pitäisikin puhua. Kun puhut, niiden voima pienenee.
Eivät ne ole minulle negatiivisia tunteita, nautin niistä enkä todellakaan halua luopua niistä. Mutta jos sanoisin niitä ääneen, niin muut alkaisivat vihata minua ja vaikeuttaisivat elämääni sillä vihallaan. Se tietenkin kärjistäisi minun tunteitani, jotka saattaisivat muuttua tuhovoimaksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tunteet ovat himoa, ylemmyydentunnetta, vihaa, halveksuntaa ja murhanhimoa. Mitä hyötyä olisi niitten ilmaisemisesta? Tuskin ainakaan olisi vähemmän syytä tuntea näitä tunteita...
Noista nimenomaan pitäisikin puhua. Kun puhut, niiden voima pienenee.
Eivät ne ole minulle negatiivisia tunteita, nautin niistä enkä todellakaan halua luopua niistä. Mutta jos sanoisin niitä ääneen, niin muut alkaisivat vihata minua ja vaikeuttaisivat elämääni sillä vihallaan. Se tietenkin kärjistäisi minun tunteitani, jotka saattaisivat muuttua tuhovoimaksikin.
Oon aina ihmetellyt näitä ihmisiä joilla ei ole muuta tekemistä kuin provota mammapalstalla. Noh, huvinsa kullakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tunteet ovat himoa, ylemmyydentunnetta, vihaa, halveksuntaa ja murhanhimoa. Mitä hyötyä olisi niitten ilmaisemisesta? Tuskin ainakaan olisi vähemmän syytä tuntea näitä tunteita...
Noita nyt on harvasen päivä. Niiden ilmaiseminen on väärässä seurassa huono juttu. Paremmin tuntevat tietää mitä niihin on kirjoitettu eikä korvaansa lotkauta. Minä en voinut ilmaista mitään tunteita lapsena niin tunnesanastoni on erillainen kuin muilla koska en ole ollut osallinen tunnekulttuurista. Lisäksi oli ajanjakso narsistin kanssa ja hän sai minut hetkeksi uskomaan aivan kummallisia asioita muka normaaleina ja tavoittelemaan täysin kummallista käytöstä.
En ole halunnutkaan opetella, koska koen, ettei mun tunteet muille kuulu ja tuskin ne ketään edes kiinnostaisi.