Toimiva parisuhde miehen kanssa? Onko mahdollista?

Mies pettää aina. Tule pois sieltä vaaleanpunaiselta rakkauhattaralta. Heitä nurkkaan Enni Mustosen ja Danielle Steelin rakkausromaanit. Parisuhde on aina raakaa peliä. Murheita riittää. 

Nii no, vaikeahan tätä on todistaa täällä av-palstalla, mutta itse koen että olen tuollainen mies. Syy miksi en ole parisuhteessa johtuu siitä, kun koen etten ole taidoiltani, tiedoiltani ja ulkonäöltäni vielä tarpeeksi hyvä.

Ja rehellisesti en saa kauheasti huomiota naisilta, vaikka tinderissä nyt tulikin 150 matchia parissa kuukaudessa. En tosin mennyt treffeille kenenkään kanssa, kun pelkäsin etten riitä. Sen sijaan ajattelin panostaa itseeni ja jos vuoden päästä lähtisi aidosti etsimään kumppania.

Itselläni on tosin naispuolinen kaveri, mutta se varmaan jää kaveri/ystäväsuhteeksi. Jotenkin vain usein tuntuu, et oon mukava ihminen mut ulkoinen olemukseni ei sit kuitenkaan sytytä naisia :/ On jotenkin raskasta, kun ulkonäköön en pysty vaikuttaa muuta kuin treenaamalla ja elämällä terveellisesti. Ja itsellä se ulkoinen tekijä on lyhyt pituus, vaikka itseäni se ei häiritse ja oon tyytyväinen kehooni, niin silti en koskaan saa semmosia ihailtavia katseita. Tuntuu etten ole varteenotettava kumppaniehdokas ja monesti puheissa väheksytään lyhyyttä ja korostetaan pituutta. Monesti mua on myös syyllistetty pituuteni takia, vaikka siihen ei ole aihetta.

Noh, uskon silti että on joku jonka kanssa voin elää tasavertaista parisuhdetta ilman, että kummankaan tarvis "tyytyä" toiseen.

Kyllä se, että mies valehtelee aivan käsittämättömistä asioista, syö luottamusta ja uskoa parisuhteeseen. Aina vaan pitäisi antaa anteeksi ja yrittää keskustella kuin aikuiset. Elämä menee hukkaan valheiden verkossa.

Mies vaatii todella jämäkän äidin, että kasvaa muut huomioonottavaksi. Katso, minkälainen isä on. Negatiivinen tai tuppisuinen isä tarkoittaa, että pojasta tulee samanlainen. Hyviä miehiä on harvassa. Senhän kertoo tutkimuksetkin, että nainen on onnellisempi ilman miestä kuin miehen kanssa parisuhteessa.

Olen rauhallinen ja kiltti nainen. Olen todennut että minunkaltaista ihmistä ei yksikään mies kestä sekoamatta - hirveää pomotusta, henkisen niskalenkin hakua ja vouhotusta. Odottavat että huutaisin pää punaisena ja ”korjaisin” ja ”ymmärtäisin” heitä. No ei ole mun homma opettaa aikuista miestä käyttäytymään. Yleensä katson vierestä ihmeissäni showta ja teen niin kuin itseä huvittaa. Se on kaikkein pahinta, että olen vielä peruspositiivinen - sitä miehet ei kestä. Liittyy ilmeisesti siihen että osa tottunut perustelemaan alkoholin käyttöä parisuhderiidalla ja mun kanssa on sitten niin raitista. Joo, ehkä parempi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen rauhallinen ja kiltti nainen. Olen todennut että minunkaltaista ihmistä ei yksikään mies kestä sekoamatta - hirveää pomotusta, henkisen niskalenkin hakua ja vouhotusta. Odottavat että huutaisin pää punaisena ja ”korjaisin” ja ”ymmärtäisin” heitä. No ei ole mun homma opettaa aikuista miestä käyttäytymään. Yleensä katson vierestä ihmeissäni showta ja teen niin kuin itseä huvittaa. Se on kaikkein pahinta, että olen vielä peruspositiivinen - sitä miehet ei kestä. Liittyy ilmeisesti siihen että osa tottunut perustelemaan alkoholin käyttöä parisuhderiidalla ja mun kanssa on sitten niin raitista. Joo, ehkä parempi yksin.

Ihan varmasti parempi yksin tuolla asenteella.

En tajua, miksi pitää väkisin hankkiutua parisuhteisiin sellaisten ihmisten kanssa, joita ei oikeastaan pidä edes ihmisinä, vaan pelkkinä jonkin negatiivisen stereotyypin kopioina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteelle on nykyään kovat odotukset. Luotettava kumppanuus ei yleensä riitä, vaan pitää olla kipinä joka säilyy, syvä sielullinen keskusteluyhteys, kokemus siitä että toinen on kuin paras ystävä ja palapelin puuttunut pala. :) Hyvänkin tyypin kanssa suhde väljenee vuosien vieriessä, intohimo hiipuu, tulee eriytymisvaiheita, riitoja, vihan ja katkeruudenkin tunteita. Joku viisas pariterapeutti joskus sanoi että ihmiset muuttuvat ajan myötä ja usein myös taantuvat. Koska parisuhde tulee tuottamaan (myös) pettymyksiä, onkin ehkä hyvä kysyä itseltään, haluaako parisuhdetta sen itsensä vuoksi vai vain jos suhde jatkuvasti täyttää omat toiveet ja tarpeet (eli ap:n kuvaama ihannesuhde). Itse koen että parisuhde tuo elämään vakautta ja turvaa, vaikka se ei aina vastaa odotuksiani tai täytä tarpeitani. Aikuisena ihmisenä huolehdin itse onnellisuudestani, ei toisen tarvitse olla tekemässä minua onnelliseksi (jos nyt ei mielellään onnettomaksikaan). :) tätä kautta pitkä parisuhde tuo myös itsenäisyyttä, ymmärrystä että kukaan toinen ei täytä sisäistä tyhjyyttäsi tai vastaa kaikkiin tarpeisiisi. Toivoisin että ihmiset yrittäisivät työstää parisuhteitaan. Siinä oppii paljon paitsi kumppanista, myös itsestä.

Ei parisuhteen tarvitse täyttää kaikkia aukkoja eikä tuoda onnea onnettomaan elämään. Olen onnellisempi ilman, kuin huonossa ja toimimattomassa suhteessa. Olen vain väsynyt siihen, että olen aina se, joka osaa puhua. Se joka etsii ratkaisuja, se joka sanoittaa ongelmia, se joka panostaa ja tekee töitä, että homma toimisi. Ja myös se, joka yrittää muuttaa myös itseään huomaten, että toinen ei tee omaa osuuttaan. Kyllä parisuhteessa pitäisi olla kunnioitusta, läheisyyttä ja seksiä. Mutta jo nuo perusasiat uupuu kaikista yrityksistä ja kaikista suhteista ympärillä. Onko se todellakin normaalia ja vaadinko liikaa, jos haluan, että suhde antaa enemmän kuin ottaa? Vakautta mulla jo on omassa elämässä, en jaksaisi olla kenenkään terapeutti täysin, vaikka toki haluan tukea ja olla mukana. Mutta aina kaikki suhteet menee siihen, että olen vain niin paljon edempänä tunnetyöskentelyn ja sen suhteen, että otan vastuun omasta elämästäni ja omasta hyvinvoinnistani. Toinen oireilee, on masentunut eikä tee asioille mitään. Ei hae apua, ei tee mitään muuta kuin purkaa kaiken pahan olonsa minuun.

Ap

Suurin osa on hyvin tyytymättömiä parisuhteeseensa. Sitä ei vaan muille kerrota. Toiveesi ovat normaaleja, mutta parisuhteet ovat aina hankalia. Osa kestää sen vain hyödyn takia, lapset pieniä ja rahaa liian vähän omaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tässä vielä tuo 9:n kirjoittanut. Naisilla on usein enemmän valmiuksia sanoittaa tunteitaan ja käsitellä ongelmiaan verbaalisesti, mutta ei se tarkoita että miehistä ei olisi mihinkään tai että olisit jotenkin miestäsi parempi... itsekin olisin voinut kirjoittaa kuten sinä, mutta vuosien ja pariterapian mittaan olen tajunnut monta asiaa miehestäni. Ensinnäkin hän tekee paljon suhteemme eteen ja osoittaa rakkauttaan, mutta aivan eri tavalla kuin mitä olen tajunnut. Hän ei hoe rakastavansa tms, vaan korjaa polkupyöräni tai herää lapsen kanssa että saan nukkua. Hän ei järjestä yllätyksiä tai lue ajatuksiani, mutta täyttää mielellään niitä konkreettisia toiveita, joita hänelle esitän. Ja läheisyyden ja seksin puute on meidän suhteessamme minun tietämättäni johtunut siitä, että mies on kokenut toimintani ihan eri tavalla kuin olen ajatellut ja tuntenut itsensä huonoksi ja kelpaamattomaksi. Näin voi olla myös teillä. Eli vaikka kukaan ei sitä halua kuulla, joskus vika onkin itsessä. Ja sitten on vielä se, että miten pitäisi suhtautua toisen huonoon käytökseen jos haluaa sen muuttuvan. Nainen usein joustaa ja sietää ja ajattelee näin toimivansa rakkaudellisesti. Mutta, parempi kaikille olisikin jos nainen asettaisi omat rajat ja sanoisi suoraan jos toisen käytös loukkaa tai tuntuu asiattomalta. Tässä nyt vain ajatuksia omasta tilanteestani käsin, ehkä tunnistat jotain samaa omastasi tai sitten et.

Olen kysynyt suoraan, että onko vika minussa. Ei kuulemma ole. Olen todellakin valmis muuttamaan omia toimintamallejani, mutta jos toinen sanoo, että vika ei ole minussa enkä voi tehdä mitään, niin mitä voin tehdä? En voi korjata ja muuttaa mitään, mistä en tiedä mitään. En voi olla mitään muuta, jos en tiedä mitä muuttaa. Ja olen tosiaan rajoja laittanut, olen tehnyt sen selväksi, että näin ei voi jatkua. Mikään suhde ei toimi, jos toisen toimintamalli kaikkeen on se, että kosketus loppuu. Ihan kaikki kosketus. Se on niin tärkeä osa parisuhdetta, ettei sen puuttumisessa ole järkeä. Ollaan menossa puhumaan tästä ammattilaiselle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rauhallinen ja kiltti nainen. Olen todennut että minunkaltaista ihmistä ei yksikään mies kestä sekoamatta - hirveää pomotusta, henkisen niskalenkin hakua ja vouhotusta. Odottavat että huutaisin pää punaisena ja ”korjaisin” ja ”ymmärtäisin” heitä. No ei ole mun homma opettaa aikuista miestä käyttäytymään. Yleensä katson vierestä ihmeissäni showta ja teen niin kuin itseä huvittaa. Se on kaikkein pahinta, että olen vielä peruspositiivinen - sitä miehet ei kestä. Liittyy ilmeisesti siihen että osa tottunut perustelemaan alkoholin käyttöä parisuhderiidalla ja mun kanssa on sitten niin raitista. Joo, ehkä parempi yksin.[/quote

Ihan varmasti parempi yksin tuolla asenteella.

En tajua, miksi pitää väkisin hankkiutua parisuhteisiin sellaisten ihmisten kanssa, joita ei oikeastaan pidä edes ihmisinä, vaan pelkkinä jonkin negatiivisen stereotyypin kopioina.

Ei se ole stereotyyppinä pitämistä jos sulle huudetaan päin naamaa pikku asioista ja yritetään juoksuttaa juoksuttamisen vuoksi ja passauttaa. Sitä ihmettelee aikansa hiljaa ja lähtee pois. Kun huono kohtelu toistuu, huomaa että on parempi olla vaan ihan yksin rauhassa. Ne miehet on varmaan kaivanneet kovempiluonteista kumppani, josta on vastusta. Itse en tykkää riidellä tai vääntää, asiat on mukavampi sopia sovussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisit parisuhteen miehen kanssa, kun käsityksesi miehistä on tuollainen?

Ei se alkuun ollut tällainen. Se on muotoutunut tällaiseksi omien kokemusten ja sen perusteella, mitä ympärilläni näen ja koen. Ystävistäni muutama on sinkkuna. Sinkkuilu on yhtä pelaamista ja ihmiset suoranaisesti vedättävät nykyään, todella törkeästi ja häikäilemättömästi. Parisuhteessa olevista nainen on aina se, joka uhraa itsensä ja panostaa ja yrittää, tekee kaikkensa. Mies toimii päin vastoin.

Nykyisessä suhteessa luulin todella, että olisin löytänyt toisenlaisen ihmisen. Vaan pikku hiljaa on käynyt ilmi, että kumppani on ihan täysin kujalla omien tunteidensa kanssa ja omaa todella haitallisia käyttäytymismalleja. Meillä loppuu läheisyys - kaikki läheisyys - täysin, kun miestä alkaa ärsyttämään yhtään mikään. Ja syyksi riittää se, että olen katsonut tyyliin kännykkää liian pitkään ja kuunnellut miestä hänen mielestään huonosti. Siis se yksi hetki, yksi kerta. Sen jälkeen meillä ei ole enää kosketusta, ei hellyyttä ja nykyisin ei ole enää seksiäkään. Mies ei tee sitä tahallaan, tiedän sen, mutta menee vain lukkoon, kun sitä ärsyttää yhtään mikään. Olen vain niin väsynyt siihen, että joudun olemaan tavallaan aina se terapeutti ja ymmärtäjä ja se, joka sanoo, että asioihin pitää etsiä ratkaisuja eikä vain velloa toimimattomuudessa ja toistaa samaa vanhaa kaavaa mikä ei toimi.

Ap

Miksi edelleen haluat parisuhdetta miehen kanssa, kun olet varma, että "Parisuhteessa olevista nainen on aina se, joka uhraa itsensä ja panostaa ja yrittää, tekee kaikkensa. Mies toimii päin vastoin."?

Eihän tuollainen kuulosta lainkaan tavoiteltavalta. En ymmärrä, miksi tarkoituksella yrität hankkiutua tuollaiseen suhteeseen - edelleen: sinähän olet varma, että yksikään naisen ja miehen välinen parisuhde maapallolla ei ole koskaan ollut toisenlainen, eikä tule olemaan.

Tätä samaa irrationaalisuutta näkee palstalla joka päivä ja molempien sukupuolten edustajilta. Jostain omista traumoista johtuen vihataan syvästi puolta maapallon väestöstä, ja kuitenkin jostain syystä haluttaisiin puoliso juuri siitä joukosta, jota vihaa. En vaan kertakaikkiaan ymmärrä.

En minä vihaa miehiä. Suurin osa miehistä on hyviä tyyppejä esimerkiksi työkavereina ja kavereina, parisuhteessa monesta paljastuu vakavia puutteita ja haitallisia toimintamalleja. Eksäni on aivan ihana ihminen, moni tavoin hyvä tyyppi. Mutta myös todella masentunut ja sitä myötä itsetuhoinen, ei hae itselleen apua. Hän on edelleen rakas ystäväni. Nykyinen on myös ihana ihminen, ihmisenä. Parisuhteessa todella rikki ja hukassa. Jos tämä suhde päättyy, niin todellakin luovutan parisuhteiden kannalta homman. En enää luota yhdenkään vakuutteluihin, että kannattaa yrittää, homma on erilaista. Kun ei se näköjään ole. Olen nyt tullut siihen lopputulokseen. En minä silti vihaa miehiä, ystävinäni on miehiä. Eräskin mies on hyvä kaverini ja loisto tyyppi kaverina.

Ap

Väsyttävää olla näiden traumakimppunaisten kanssa, jotka hyökkää joka asiasta päälle kuin perseeseen ammuttu puuma. Odottaako ne tuollaisella asioiden käsittelytyylillä jotain muuta kuin riitelyä ja tappelua.

Suurin ongelma miesten kanssa on miehen kykenemättömyys puhua asioistaan, tunteistaa ym. kuin aikuinen. Sitten mies olettaa naiseltaan kykyä lukea ajatuksia yliluonnollisin keinoin. Ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

mitä aloittajalla on tarjota yhdellekään miehelle? 

Rakkautta, hellyyttä, kumppanuutta, jakamista. Tuen ja tsemppaan, hellin. Haluan tehdä toiselle hyvää, esim. hieroa ja tehdä niitä kaikkia asioita mistä toinen pitää. Annan tilaa kun tarvitsee, kykenen läheisyyteen, pidän seksistä. Olen kiinnostunut siitä, mitä toiselle kuuluu, olen hyvä keskustelija, minulla on myös omaa elämää eli en ripustaudu. Haluan korjata omat virheeni ja jos omassa elämässäni on ongelmia, en kaada niitä toisen niskaan. En huuda, en kohtele epäasiallisesti, en hauku. Pyrin näkemään kaiken sen hyvän, mitä toisessa on ja sanoittamaan niitä ääneen. Pyydän anteeksi ja todella mietin omia virheitäni. Haluan keskustella avoimesti ja rehellisesti.

Ap

Juu, kyllä työstän suhdetta, jospa mies tekisi samoin

Kyllä on mahdollista! 7v yhdessä ja edelleen hyvältä näyttää. Löytyi onneksi kultakimpale.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisit parisuhteen miehen kanssa, kun käsityksesi miehistä on tuollainen?

Ei se alkuun ollut tällainen. Se on muotoutunut tällaiseksi omien kokemusten ja sen perusteella, mitä ympärilläni näen ja koen. Ystävistäni muutama on sinkkuna. Sinkkuilu on yhtä pelaamista ja ihmiset suoranaisesti vedättävät nykyään, todella törkeästi ja häikäilemättömästi. Parisuhteessa olevista nainen on aina se, joka uhraa itsensä ja panostaa ja yrittää, tekee kaikkensa. Mies toimii päin vastoin.

Nykyisessä suhteessa luulin todella, että olisin löytänyt toisenlaisen ihmisen. Vaan pikku hiljaa on käynyt ilmi, että kumppani on ihan täysin kujalla omien tunteidensa kanssa ja omaa todella haitallisia käyttäytymismalleja. Meillä loppuu läheisyys - kaikki läheisyys - täysin, kun miestä alkaa ärsyttämään yhtään mikään. Ja syyksi riittää se, että olen katsonut tyyliin kännykkää liian pitkään ja kuunnellut miestä hänen mielestään huonosti. Siis se yksi hetki, yksi kerta. Sen jälkeen meillä ei ole enää kosketusta, ei hellyyttä ja nykyisin ei ole enää seksiäkään. Mies ei tee sitä tahallaan, tiedän sen, mutta menee vain lukkoon, kun sitä ärsyttää yhtään mikään. Olen vain niin väsynyt siihen, että joudun olemaan tavallaan aina se terapeutti ja ymmärtäjä ja se, joka sanoo, että asioihin pitää etsiä ratkaisuja eikä vain velloa toimimattomuudessa ja toistaa samaa vanhaa kaavaa mikä ei toimi.

Ap

Miksi edelleen haluat parisuhdetta miehen kanssa, kun olet varma, että "Parisuhteessa olevista nainen on aina se, joka uhraa itsensä ja panostaa ja yrittää, tekee kaikkensa. Mies toimii päin vastoin."?

Eihän tuollainen kuulosta lainkaan tavoiteltavalta. En ymmärrä, miksi tarkoituksella yrität hankkiutua tuollaiseen suhteeseen - edelleen: sinähän olet varma, että yksikään naisen ja miehen välinen parisuhde maapallolla ei ole koskaan ollut toisenlainen, eikä tule olemaan.

Tätä samaa irrationaalisuutta näkee palstalla joka päivä ja molempien sukupuolten edustajilta. Jostain omista traumoista johtuen vihataan syvästi puolta maapallon väestöstä, ja kuitenkin jostain syystä haluttaisiin puoliso juuri siitä joukosta, jota vihaa. En vaan kertakaikkiaan ymmärrä.

En minä vihaa miehiä. Suurin osa miehistä on hyviä tyyppejä esimerkiksi työkavereina ja kavereina, parisuhteessa monesta paljastuu vakavia puutteita ja haitallisia toimintamalleja. Eksäni on aivan ihana ihminen, moni tavoin hyvä tyyppi. Mutta myös todella masentunut ja sitä myötä itsetuhoinen, ei hae itselleen apua. Hän on edelleen rakas ystäväni. Nykyinen on myös ihana ihminen, ihmisenä. Parisuhteessa todella rikki ja hukassa. Jos tämä suhde päättyy, niin todellakin luovutan parisuhteiden kannalta homman. En enää luota yhdenkään vakuutteluihin, että kannattaa yrittää, homma on erilaista. Kun ei se näköjään ole. Olen nyt tullut siihen lopputulokseen. En minä silti vihaa miehiä, ystävinäni on miehiä. Eräskin mies on hyvä kaverini ja loisto tyyppi kaverina.

Ap

Uskomatonta, olet täydellinen nainen. Missään muualla ei ole kaltaistasi. :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä aloittajalla on tarjota yhdellekään miehelle? 

Rakkautta, hellyyttä, kumppanuutta, jakamista. Tuen ja tsemppaan, hellin. Haluan tehdä toiselle hyvää, esim. hieroa ja tehdä niitä kaikkia asioita mistä toinen pitää. Annan tilaa kun tarvitsee, kykenen läheisyyteen, pidän seksistä. Olen kiinnostunut siitä, mitä toiselle kuuluu, olen hyvä keskustelija, minulla on myös omaa elämää eli en ripustaudu. Haluan korjata omat virheeni ja jos omassa elämässäni on ongelmia, en kaada niitä toisen niskaan. En huuda, en kohtele epäasiallisesti, en hauku. Pyrin näkemään kaiken sen hyvän, mitä toisessa on ja sanoittamaan niitä ääneen. Pyydän anteeksi ja todella mietin omia virheitäni. Haluan keskustella avoimesti ja rehellisesti.

Ap

Niin aina. Mitähän se sun puoliso kertoisi sinusta, jos siltä joku puolueeton ihminen kysyisi? Tuo sun täydellisyys on vain sun omaa kuvitelmaa sinusta. Sä voit olla hyvinkin ahdistava ja inhottava ihminen, et vain näe sitä.

On hyvän miehen löytäminen mahdollista, mutta harvassa tervepäiset ihmiset ovat sukupuoleen katsomatta. Itselläni ollut hyvä ja intohimoinen parisuhde 25 vuotta. Toki kaikenlaisia vaiheita ja notkahduksia tulee, voimat olivat vähissä, kun lapset olivat pieniä jne. Mutta ei elämän tarvitse olla ankeaa eikä parisuhteen masentava, kuten monet tuntuvat uskovan.

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AV-mammalle ei ole mahdollista, normaaleille ihmisille sen sijaan aivan tavallista.

Joo hämmentävää.

Kyllä sellaisia miehiä on, minunkin mieheni on.

Kysyttiin ihmistä. Lue aloitus loppuun asti.

Hyviä kunnollisia huomaavaisia hyväsydämisiä miehiä on paljon mutta juuri nämä miehet eivät kelpaa naisille kun ei ole sitä kipinää eikä kemiaa.