Lemmikiksi adessiivi? Mitä mieltä? Onko helppohoitoinen

Toin ulkomaantuliaisena terminatiivin. En oikein voi suositella. Tuntuu kaikki niin lopulliselta nykyään.

Meillä on yksi melkein jokaista lajia ja hyvin sujuu:

Genen, Essinä, Partia, Translaksi, Inessa, Elasta, Illaan, Adella, Ablalta, Allalle, Abetta, Kominensa, Instruin

Nominatiivi, akkusatiivia tai prolatiivia emme ole ehtineet hankkia, harkinnassa on.

Mietimme, sopisivatko nekin kaikki yhteen huusholliin vai tulisiko kamalia vaikeuksia?

Onkohan akkusatiivi kuollut sukupuuttoon?

Minun lemmikkini on ihan vaan nominatiivi. Miehelläni on sentään metformiini ja migreeni. Hyvin mahtuu kolmioomme myös kaksi kateettia ja hypotenuusa.

Entäs sä-passiivi? Käykö pitemmän päälle rasittavaksi, kun lemmikki aina selittää kaikki tekemisensä isännän tekemiksi?

Olen hankkimassa lemmikkiä ja miettinyt prolatiivin ja prolapsin välillä. Kumpaa suosittelette?

Vierailija kirjoitti:

Minun lemmikkini on ihan vaan nominatiivi. Miehelläni on sentään metformiini ja migreeni. Hyvin mahtuu kolmioomme myös kaksi kateettia ja hypotenuusa.

Kateettien muodostamaan kulmaan saa kätevän viherhuoneen.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sä-passiivi? Käykö pitemmän päälle rasittavaksi, kun lemmikki aina selittää kaikki tekemisensä isännän tekemiksi?

Kotimainen kanta on ulkomaantuontia ja aika epäkelpoa. Jos haluaa puhdasrotuisen yksilön, se kannattaa hakea luonnollisilta esiintymisalueilta. Vieraslajina sitä ei missään tapauksessä pidä päästää lisääntymään luontoon.

Mulla on porvoolainen. Vähän hoono soomi ja syö ainoastaan kalaa mutta kyllä me pärjätään.

Meidän Possesiivisuffiksi on kovin omistushaluinen.

Mun lemmikki on superlatiivi, se on niin mahtava että naapurin rouva oksentaa kotonaan tultuaan lenkiltä passiivinsa kanssa. Kyllä on katkera nainen.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta se sai kaipaamaan lukion äidinkielen tunneille ja harmittelen etten lähtenyt ikinä opiskelemaan mitään linqvistiikkaan liittyvää. En tuolloin tajunnut sen kiinnostavan minua. Opinto-ohjaajat olivat liian kortilla kartoittaakseen yksikön haluja.

-sh 39v

Vierailija kirjoitti:

Onko kokemusta, kannattaako pennuttaa passiivia ja aggressiivia keskenään?

Aktiivin ja aggressiivin pennuttamisesta on huonoja kokemuksia, jos seuralemmikkiä hakee. Vartiointikoulutukseen kyllä oikein sopivia.

Ei missään tapauksessa kannata! Mielestäni aggressiivin ja passiivin yhdistelmä pitäisi lailla kieltää. Jos ei eläinsuojelulain perusteella onnistu, niin kieltämiseen löytyy riittävät perustelut ympäristönsuojelulaista. 

Meille otettiin ergatiivi, voimme teettää sillä kaikenlaisia pikku juttuloita.

Ulkomailta hankittu aperitiivi on osoittautunut oikein kivaksi lemmikiksi.

Meillä on karvainen muslitiivi, jota ei ole helppo opettaa sisäsiistiksi. Lisäksi sillä on sonnimaisia elkeitä.

Meille otettiin separatiivi. Järkyttävä virhe! En suosittele. Jotenkin se onnistui rikkomaan meidän kaikkien välit niin, ettei pystytä enää olemaan edes samassa huoneessa pidempään.

Meillä on perseveraatio. Älkää ottako. Mistään ei tule mitään. Samoja asioita käydään läpi päivästä toiseen eikä vaan päästä eteenpäin.

Mun suositukseni on laksatiivi - ja sillä sipuli!

Olen tosi hämmästynyt, koska olette jättäneet mainitsematta abessiivin! Se on heittämättä paras lemmikki helppohoitoisuutensa vuoksi: sen voi jättää ruokkimatta, seuratta ja hoidotta päiväkausiksi. Kiistatta paras lemmikki, mutta jostain syystä se jää helposti huomiotta. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenelläkään muulla kuin meillä ole aggressiivia? :(

No, meillä oli, mutta käytös oli niin uskomattoman v-mäistä. Ihan kuin koko ajan olisi ollut tosi vaikea murrosikäinen talossa.

Annettiin naapurille, jolla on juuri sopiva asenne.

Itselle otettiin uudeksi lemmikiksi subliimi, joka ylevyydessään on aggressiivin täydellinen vastakohta. Voin suositella ihmiselle, joka ei halua hävetä ulkoiluttaessaan lemmikkiä julkisilla paikoilla. Tämän kehtaa ottaa mukaan vaikka kirkkoon.