Naapurin lapsen ei anneta leikkiä kavereiden kanssa
Pihapiirissä asuu yksi outo perhe. Ihan tavallisen näköistä porukkaa, kaksi lasta joista toinen n. 2v ja toinen vauva. Heitä näkee vilaukselta kun he lähtevät ulkoilemaan tai palaavat - koskaan eivät jää pihalle leikkimään, vaikka meillä on iso yhteispiha jossa on paljon muitakin lapsia ja usein myös aikuisia niitä vahtimassa. Ikinä en ole sen äidin kanssa vaihtanut sanaakaan, hän vain painaltaa ohi pää painuksissa ettei vain kukaan saisi moikattua. Katsoin juuri ikkunasta omien tyttöjeni perään ja tämä äiti meni ikkunan ohi lapsineen; 2v katsoi kaipaavasti puoltatusinaa muuta lasta, iältään 2-7v, jotka juoksivat ohi leikkiessään, ja oma 3v:ni teki vähän tuttavuuttakin ohimennen, mutta äiti käski lasta vain että "tule nyt jo X" ja jatkoi matkaa kotiinsa.
Sääliksi käy tyttöä. Miksiköhän he välttelevät meitä muita? Miksi aina pitää ulkoilla jossain muualla, vaikka oma piha on ihan loistava? Ehkä meissä on lähiöpöpöjä!? :D
Kommentit (20)
Eihän se masennus päällepäin näy. Ja sen ainoan kerran kun lapsi on pihalla leikkinyt (kokonaisen puolituntisen) niin oli isänsä kanssa.
Jotenkin on paha mieli ja haluaisin mennä juttelemaan, sanomaan että ei me muut äidit eikä isät purra tms... Ja lapsiparka.
t ap
Se OLI nro 2 kun aloitin vastaamaan. Että tää foorumi toimii... NOT.
ja oikea 2, ei kai nyt aina ja joka päivä?
t ap
Me ei olla jääty tohon omaan pihaan leikkimään kun ehkä 2-4krt koko asumisaikana, ollaan asuttu 3,5v,
me käydään mun ystävän pihalla (parempi piha) ja puistoissa, että siksi mä painatan täysillä tosta ohi kun joko ollaan menossa niille tai tulossa kotiin syömään, sori vaan,
en usko teistä mitään pöpöjä tulevan, viihdyn vaan oman ystäväni seurassa hänen lastensa ja naapuriensa lasten kanssa siellä missä käyn sekä kaupungin puistoissa, ei mun lasta tarvi sen takia sääliä, hän viihtyy myös todella hyvin kaverinsa luona,
Muita lapsia hän tapaa kerhossa ja muilla kavereillani kun välillä tapaamme, en usko että jää mistään traagisesti paitsi vaikkemme omien naapurien kanssa montaa kertaa olekaan pihalla leikkineet :D
aktiivisesti kolmen lapsen kanssa kodin ja kotipihan ulkopuolella, käydään puistoissa ja tuttavaperheissä leikkimässä tai sitten ollaan asioilla tai sukuloidaan. Näin kesäaikaan etenkin. Tekö sitten jumitatte aina ja jokapäivä vaan omassa pihassa?-2-
kakkosen ajatus voiu hyvinkin olla oikea,
me kyllä käydään joka päivä muualla ulkoilemassa kaverin kanssa, jos he ovbat reissussa tms niin sitten mennään keskenämme puistoon tai ollaan tuossa omalla pihalla, että kyllä, joka päivä :)
Paitsi, että heillä on jo isommat lapset. Miehen sisko on sosiaalisesti rajoittunut. En tiedä miten sitä paremminkaan kuvaisi. Hän ei osaa keskustella edes tuttujen kanssa vaan stressaa ja miettii jatkuvasti mitä seuraavaksi sanoisi. Siksi hänestä saa helposti tympeän ja epäystävällisen vaikutelman. Hänkin harrasti tuota "niskat kyyryssä sisälle ettei kukaan vaan tule juttelemaan" jopa silloin kun asuimme samassa taloyhtiössä ja me olimme lastemme kanssa ulkona.
Ehkäpä hän ajattelee, ettei uskalla vielä sitä 2-vuotiastaan päästää silmistään ja käy leikkimässä lasten kanssa jossain missä hänellekin aikuista juttuseuraa...
ja kun käy mummolassa (aika usein), niin mennään mummolan kerrostalon hiekkalaatikolle. Kun naapurin 4v j 5v sisraukset näkevät, että meidän taapero on hiekkalaatikolla, he tulevat heti leikkimään.
Ovat mielissään siitä, että saavat leikkiä niin pienen kanssa. Ovat oikein huolehtivaisia pikkuista kohtaan, kantavat tälle käpyjä leikkeihin jne.
Vaikka ikäeroa on. Ihan hiekkalaatikolla on noihin isompiin lapsiin tutustuttu, ja meidän taapero ihan mielellään heidän touhujaan katselee ja leikkii, ja isommatkin tykkäävät. Tietysti on vanhemmat tai mummo siinä läsnä koko ajan.
Me asutaan itse aika syrjässä ja naapurissa ei ole lapsia.
Ite kävin nuorimman kaa leikkipuistossa enkä istunu täällä kerrrostalohelvetin pihalla. Varmaan just syystä et siel istuu sellaisia kuin sinä. Mitähän sä sit keksit ku se joskus naamaansa näyttää siellä pihalla. Et voi että ku se on outo tms. Anna toisen olla. Ja ei kai kaks vuotiasta voi ihan yksikseenkää laittaa vai????????????
Tuon ikästä lasta kuin sinulla, ei voi jättää yksin ulkoilemaan. Taidat olla hieman omitunen.
Kylläpä vetelet hätäisiä johtopäätöksiä. Ei kaikki välitä hirveästi kaverustua naapuruston kanssa. Minäkin sain kerran kommentin, että "Ai sun lapset pääsi tänään ulos" kun erehdyttiin tuohon pihaan hetkeksi leikkimään supermammojen sekaan.
Vaikka me ulkoillaan joka päivä... mutta hiekkalaatikko nyt vaan ei nappaa, ei ainakaan aina sama. Käydään fillaroimassa, tehdään retkiä metsään, käydään eri leikkipuistoissa... lisäksi lapset hoidossa, joten ulkoilevat siellä. Pisti ihan nauruksi. Jos ei kyyki pihalla niin on huono äiti?
Minä en ainakaan veisi kaksivuotiasta lastani sellaiselle hiekkikselle, jota ei peitetä ja jonne pääsee kissat kakkimaan. Tai sitten nämä muut lapset ovat liian vilkkaita ja päällekäyviä. Tai sitten tällä perheellä on vaan erilainen päivärytmi kuin muilla perheillä, joten ette satu samaan aikaan pihalle.
Kyttäsi meitä ja valitteli muille naapureille miten ei meidän lapset muka koskaan ulkoile ja etenkään kun ei leikitty heidän ainokaisen kanssa. Olishan se ollut ihan meidän velvollisuus mennä sinne heidän pihalleen viihdyttämään lasta ja äitiä. Koska tiesin tämän naapurin rouvan olevan sellainen henkilö, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä, niin yritettiin aina olla "näkemättä" heitä. Eli siis naapurin eukko oli siis hirveä juoruämmäkyttä ja todistettavasti osoitti luonteensa meitä kyttämällä ja juoruamalla muille. Onneksi ollaan nyt muutettu muualle.
Olen ehkä pari kertaa jäänyt omaan pihaan leikkimään mutta se on todella harvinaista. Menen mieluummin lasten kanssa puistoihin, metsään, retkelle, kauppaan, tai ihan mihin vain muualle kuin omaan pihaan. Oma pihan on ihan kiva, löytyy hiekkalaatikko, kiikut, keinuja ja liukumäkiä...ei vain nappaa naapuruston mammojen seura. Siinä on muutama niin innokas kyselijä ja seuraantuppautuja joka koittaa udella kaiken mahdollisen, että en tykkää sellaisesta. Lapsestkaan ei tykkää hirveesti jäädä pihaan leikkimään kun puistoissa on mukavempaa ja muutenkin tehdä erilaisia asioita eikä vain kököttää omalla pihalla. Joten minusta varmaan sitten naapurusto ajattelee näin kuin ap = ), kiva tietää.
Hetkeksi jo huolestuin ;) Ja sulle, joka huolestut 3-vuotiaastani - isosisko ja siskon isommat kaverit pitävät kyllä huolen sen aikaa, että äiti vähän hengähtää ja menee taas pihalle värjöttelemään... Ja piha on oikeasti tosi turvallinen. Ja lapset sen luontoisia, että uskaltaa jättää. Ja seli seli :D
ap
nuo jotka ensin ovat muuttaneet lapsiystävälliseen pihapiiriin ja sitten välttelevät muita lapsiperheitä ja pihaa kuin ruttoa :D
ei käytetä? Paitsi ehkä teidän omalla pihalla... No, syy se on tuokin olla menemättä lasten kanssa yleisille leikkipaikoille.
Mikä ihmeen lapsiystävällinen pihapiiri? Mistä sitä tietää kun muuttaa. Tommoset juorukellot oppii huomaamaan vasta jonkun ajan päästä. Tääl on niin paljo muutenki epäsosiaalista porukkaa et oksat pois. Onneks on suku ja muita tuttuja.
Muutamilla taloyhtiön pihoilla vain.
he käyvät jollain ystävällä/ tuttavaperheessä leikkimässä ja ulkoilemassa. Mitä helvetin säälimistä tuossa nyt on?