Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuiset eivät myönnä olevansa kateellisia kenellekään?
24.02.2021 |
Tällä palstallakin huomaa usein, että kateus on täysi tabu. Kukaan ei koskaan myönnä olevansa kateellinen kenellekään. Olipa elämäntilanne millainen tahansa, niin kukaan ei sano, että olisi toiselle kateellinen. Kiusatuille ei koskaan olla kateellisia mistään, menestyneille ihmisille ei koskaan olla kateellisia mistään jne. Aikuisten ilkeän käytöksen takana ei koskaan ole kateus ja lapselle taas saatetaan sanoa, että toinen lapsi käyttäytyy ikävästi, koska lapsi on kateellinen.
Tosielämässä lähes jokainen kokee kateutta joskus ja kateus saa käyttäytymään tosi ikävästi. Miksi aikuiset eivät myönnä olevansa kateellisia? Kateus on ihan luonnollinen tunne ja kyllä ainakin itse huomaan toisinaan kadehtivani ihmisiä, joilla on jotain sellaista, mitä minulla ei ole ja mitä itse haluaisin.
Ap
Kommentit (72)
Kateus oli ennen kuolemansynti. Mistäköhän johtuu ettei kateudesta haluta puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen kateellinen. Mm. niille, jotka laiskasti koulunsa käytyään ovat päässeet oman alani hyväpalkkaisiin hommiin, kun minä taas kituutan työttömänä. - Siis olen kyllä joskus saanut ollut töissä niin että luulisin kyllä tietäväni, mikä se asia on, jota heiltä kadehdin.
No kelle tässä nyt pitäisi olla kateellinen? Ei se ihminen kuitenkaan ole minä, niin sillä on jo ensimmäinen perus prinsiippi elämässä päin vittua. Sitten voisin olla kateellinen jos se olisi minä ja sillä olisi jotain erityistä. Sitten sillä erityiselläkin olisi jokin arvo, koska on liitetty minuun.
Tasan on aikuiset kateellisia, vaikka kuinka muuta väittäisi!
Syitä on lukuisia: raha, työ, perhe, parisuhde, terveys jne.
Laajentaisin kysymystä: miksi täällä enimmäkseen solvataan ja vittuillaan? Onko se muka henkisen terveyden merkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kateuden myöntäessään joutuu tunnustamaan toisen onnistuneen elämässään paremmin kuin itse.
Kateudesta tulee olo, että ajatellaan, että kateuden kohteella ei saisi olla jotain asiaa. Siis suomalainen kateus on sitä, että maksat itse kympin, jotta naapuri ei saa satasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en oikeasti ole kateellinen joillekin someinfluenssereille, joiden arvostelemisesta tuo kateuskortti aina vedetään esiin. Viimeksi kateutta herätti yksi tohtorinainen jolla on lahjakkuutta tieteen ja taiteen saralla. Mutta en näe hedelmälliseksi rypeä tuossa kateudessa ja julistaa sitä koko maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Laajentaisin kysymystä: miksi täällä enimmäkseen solvataan ja vittuillaan? Onko se muka henkisen terveyden merkki?
Kysymys: miksi sen sijaan, että puhuttaisiin avoimesti kateuden tunteista, niin keskitytään solvaamaan toista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en oikeasti ole kateellinen joillekin someinfluenssereille, joiden arvostelemisesta tuo kateuskortti aina vedetään esiin. Viimeksi kateutta herätti yksi tohtorinainen jolla on lahjakkuutta tieteen ja taiteen saralla. Mutta en näe hedelmälliseksi rypeä tuossa kateudessa ja julistaa sitä koko maailmalle.
Usein sitä kateutta koetaankin tuttuja ihmisiä kohtaan arjessa. Vaikka et itse rypisi kateudessa ja puhuisi siitä, niin aika moni kokee saavansa kateudestaan syyn käyttäytyä ilkeästi kateuden kohdetta kohtaan.
Kyllähän täällä monikin myöntää olevansa yhdestä tai toisesta asiasta kateellinen. Mitä tulee lapsiin ja aikuisiin, jatkuva kaiken mahdollisen kadehtiminen ei enää aikuisella ole normaalia, siksi se ei käy yhtä hyvin selitykseksi siihen, jos aikuisen ihmissuhteet hiertävät. Aikuisena on hyvä miettiä niitä muitakin syitä, jos tuntuu siltä, että vähän kaikkien kanssa on hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemuksen perusteella monella kateudessa on se ongelma, että ajatellaan toisen onnen olevan itseltä pois. On kulttuureja, joissa toinen menestys saa sinut "sisuuntumaan" ja tavoittelemaan samaa, jotta pääsisit itse samaan lopputulokseen. Sen sijaan moni keskittyy vellomaan kateuden tunteessa ja näyttää pahan olonsa kateuden kohteelle esimerkiksi ilkeillen ja vähätellen.
No se koetaan häpeälliseksi, ei sitä haluta myöntää tai edes nähdä itsessään. Itse en ole kuin harvoille kateellinen, ja omalla kohdalla tunnistan sen yleensä ja se kateus menee enemmän positiivisen puolelle. On yksi tuttu joka elää juuri sellaista elämää mistä nuorena haaveilin. Tulee sellainen kaiho, pistävä tunne, että olisipa mullakin. Mutta sitten oma elämä ei vaan mennyt niin syistä x ja y, ja sen ymmärtää miksi en ole siellä missä hän nyt.
Jollain toisella se kateus alkaa näkyä myrkkynä toista kohtaan, eikä ihailuna ja kaihona, nämä ovat ikäviä ihmisiä eikä tietenkään myönnä sitä, hävettää heitä. Vaikka olen minä kyllä tälläkin palstalla nähnyt keskusteluja joissa on suoraan myönnetty että pistin välit poikki kaveriin kun olin niin kateellinen. Eli kyllä joillain on kyky itsereflektioon ja kehtaa anonyymina totuuden myöntää.
Vastasinko kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen heille joilla on paljon rahaa, koska heillä olisi mahdollisuus toteuttaa isompia elämän tavoitteita joista itse voin vain uneksia. Moni heistä ei kuitenkaan tee tätä, joten pääsääntöisesti en ole heille kateellinen oikein missään muussa kuin varallisuuden tasossa. Siksi totuus on lähempänä sitä että en ole kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tasan on aikuiset kateellisia, vaikka kuinka muuta väittäisi!
Syitä on lukuisia: raha, työ, perhe, parisuhde, terveys jne.
Eivät nuo ole kateuden syitä vaan kateuden kohteita tai motiiveja.
Kateudentunne johtuu heikosta itseluottamuksesta ja vaille jäämisestä. On jääty rakkautta, hyväksyntää tai jopa fyysistä turvallisuutta vaille. Vailejäämisen ei tarvitse olla ollut todellista, kuviteltukin riittää.
Eivät kaikki ole kateellisia. Useammassa tutkimuksessa on todettu, että köyhät ovat anteliaita ja rikkaat pihejä ja kateellisia.
Näkeehän tuon poliittisissa keskusteluissakin: 6000 kuussa tienaava kokoomuslainen kadehtii toimeentulotuella elävää invalidia, kun tällä on niin helppo elämä.
Olen kateellinen aika monille. Eniten sellaisille, jotka ovat sinut itsensä kanssa, uskovat kykyihinsä ja osaavat olla rentoja muiden seurassa. Ja sellaisille, joilla on läheisiä tukemassa ja kannustamassa. Itse olen työtön, masentunut ja yksinäinen kasa paśkaa.
Aikuiset ovat tunneasioissa kyllä ihan samanlaisia kuin lapset. Osa lapsista on tyynempiä tunteidensa kanssa, osa ei. Tiedän monia aikuisia, joilla tunne-elämä räiskyy kuin pienellä lapsella ja kyky käsitellä ja tunnistaa omia tunteita on kuin päiväkoti-ikäisellä.
Eli summa summarum. Ei ne aikuiset sen viisaampia ole kuin lapset. Lapsikin on kateellinen ja sekös ärsyttää, niin aikuisetkin on. Siinä missä se lapsi saattaa paiskata kateuden kohteen kädestä tavaran tai rikkoa sen, aikuinen yleensä keskittyy verbaalisesti mollaamaan, miksi toisen tavara on huono tai miten ei sellaista itse haluaisi.
Kun elämä on täysin pilalla niin ei enää kadehdi ketään. Millään ei ole enää mitään väliä, kaikki on ohi, mitään tavoiteltavaa ei enää ole, mitään ei enää itselleen halua.
Silloin ei enää keskitytä muiden kadehtimiseen. Silloin keskitytään muiden elämän pilaamiseen. Se kaunaisen tuhoutuneen ihmisen vihoviimeinen teko, se kosto.
No totuus on se etten ole kovin kateellisuuteen taipuvainen. Toki olisi kiva ajatus jos olisi loputtomasti rahaa eikä tarvitsisi käydä töissä, mutta en tunne kateutta miljardöörejä kohtaan. Eipä se ole multa pois. Olen vissiin liian tyytyväinen itseeni ja omaan elämääni.
sitäkin voi miettiä, et onko siitä kateudesta ääneen sanominen fiksu idea. mulle on ihan suoraan esimerkiksi yksi kollega sanonut "v*ttu kun sinä aina saat kaiken helpolla ja minä en". mitä tuohon voi sanoa, kun oon nähnyt tosi paljon vaivaa työni eteen? ei siihen kateuteenkaan oikein oo hyvää tapaa reagoida.