Te kenellä on kotona aina siistiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lasta ja hänen ollessaan pieni en ollut niin tarkka, mutta nyt kun hän on koulussa ja tuo kavereita kotiin haluan pitää kodin perussiistinä. Muistan omasta lapsuudesta, kun ei saanut tuoda kavereita sisälle ja joskus syy oli, kun on niin sotkuista (no siivoa se pieni koti hyvä aikuinen ihminen jos se niin häiritsee). Ja on kiva, kun aina voi yllätysvieraankin päästää sisälle ilman, että hävettää kamalasti. Lisäksi mieleni ei lepää sotkun keskellä.

Mikään raivosiivooja en ole, ei joka nurkkaa puunata viikottain, vain kunhan tavaroita ei ole leviteltyinä pitkin poikin ja pölypallot eivät pyöri, niin on ihan tarpeeksi siistiä. Yritän myös välttää kaikenlaisia pölynkerääjiä, eli turhia koriste-esineitä yms ja avohyllyjä välttelen.  Robotti-imuri pyörii melkein päivittäin niissä huoneissa, joihin aina ilmestyy ennätysvauhdilla pölyä ja likaa, kerran viikossa imurointi paikoista, jonne imuri ei pääse, pölyjen pyyhintä ja kylppäreiden siivous. Ruoan laiton jälkeen keittiön pintojen pyyhkiminen ja muu silmään pistävä. 

En harrasta mitään suursiivouksia, vaan aina silloin tällöin teen siivousiskuja, kuten sohvan huolto, jonkun kaapin tai vaatehuoneen siivous tai moppaus. Kun tekee vähän kerrallaan, ei patoudu siivousahdistusta yhtä helposti. 

Meillä ei lapsuudenkotona kielletty tuomasta kavereita kylään, mutta osasin itse jo lapsena hävetä sotkuista kotia enkä kutsunut kavereita meille. Siitä jäi aikuisikään saakka käsitys että ei kenelläkään oikeasti ole kotona aina siistiä, paitsi siivoushulluilla.

Nyttemmin käsitys on tietenkin muuttunut enkä voi enää rentoutua sotkun keskellä. Nyt ei tietenkään ole vieraita käynyt, mutta nautin suuresti siitä että meille voisi siisteyden puolesta tulla kuka tahansa koska tahansa.

Sama. Lapsuudenkodissa oli usein sotkuista ja tilannetta pahensi vielä tupakoiminen sisällä (kultainen 80-luku). En kehdannut tuoda kavereita juurikaan kylään, vaikka monen muunkin kotona haisi tupakka. Itse olen aina ollut tarkka ja kotonani on aina siistiä. Ei turhia kamoja ja kaikelle paikkansa, niin siivoamiseenkin menee alle tunti. Jännä, miten lapsuudenkokemukset ovat vaikuttaneet aikuisuuteen siivoamisenkin suhteen.

Kaikki ylimääräinen pois ja lopuille mahdollisimman hyvät säilytysratkaisut käytön mukaan. 3hlö ja noin 80m. Robotti-imuri imuroi melkein päivittäin, pesukone kuivaa suurimman osan pyykistä. Lapsi siivoaa oman huoneensa suunnilleen. Pyykit menevät pyykkikaappiin, vaatehuoneeseen laitettiin lisää hyllyjä, jottei vähiä hyllyjä tarvitse ahtaa täyteen, papereille ja pahveille on hyvät kierrätyslaatikot, joten pöydille ei kerry mainospinoja tms. Tärkeimmät pointit on varmaan tavaroiden karsiminen ja hyvät säilytysratkaisut. En kauheasti siivoile muiden jälkiä, astiat kaikki laittaa koneeseen, pyykit suoraan koriin, siinäpä se. 

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuessa se oli superhelppoa, koska olen siisti ihminen enkä aiheuta juuri mitään sotkua. Pyyhin leivänmurut heti pois tiskipöydältä. En kävele sisällä kengät jalassa. Jos avaan pakkauksen, laitan roskan heti roskikseen jne.

Nyt asun kahden muun ihmisen kanssa, ja nää on täysiä apinoita elintapojensa suhteen. Minä en muiden sotkuja siivoa, koska en ole mikään kotiorja. Joten meillä on aika sotkuista.

Tiedän 2 perhettä, jossa sotkuja on selitetty näin. Toinen perhe eli jonkun aikaa asumuserossa ja toisen perheen osapuolet tunnen ennen parisuhdetta. Oli muuten siistiä. Joku juttu siinä yhteenmuutossa tuo ne possutavat esiin, en tiedä mikä. Toisessa perheessä oli ihan silmiinpistävää se muutos, mikä kävi, kun muuttivat hetkeksi erilleen. Molemmilla oli kodit tiptop ja sanottiin, että helppo siivota, kun se toinen ei ole siinä sotkemassa :D

Vierailija kirjoitti:

Huh. Olisipa meilläkin aina siistiä. Meillä on 120m2, kaksi aikuista ja kaksi pikkukoululaista (add ja adhd). Siivoan joka ikinen päivä, ja siitä huolimatta meillä on ainakin kerran päivässä sen näköistä kuin pommi olisi räjähtänyt. Joka päivä siivoan niin että illalla pyöräytän robotti-imurilla kierroksen, kaikki on siistiä uuteen päivään, mutta ei. Kun herään seitsemältä aamulla, ovat lapset jo sotkeneet koko asunnon. Nyt on luistinkamat pitkin eteistä, iltapäiväkaakaot pitkin keittiön pöytiä... Ihan sama kuinka paljon yritän lapsia kasvattaa siihen että siivotaan omat jäljet pois, ei mikään oppi tunnu menevän perille. Tykkäisin niin älyttömästi siististä kodista enkä jaksaisi malttaa odottaa että lähtisivät opiskelemaan, tai muuttuisivat edes teineiksi että se kaaos olisi heidän huoneissaan.

Meillä on 1 alakoululainen adhd ja meni vuosia, että hän itse ymmärsi, kuinka paljon helpompaa on olla siistissä kodissa. 1 add aikuinen, joka ei huomaa vaikka joutuisi kiipeilemään sotkujen yli toiseen huoneeseen ja 1 adhd aikuinen, joka ei voi istua, ellei ole siistiä. 

3 lasta, koira ja iso talo.

Tavaran määrä on se mikä merkitsee eniten. Tavaraa on esillä vähän, kaikelle on paikkansa. Kaapit käyn läpi pari kertaa vuodessa enkä osta mitään turhaa.

Koti on helposti siivottava, materiaalit ja sijoittelu mietitty siltä pohjin.

Joka päivä siivoan illalla keittiön ja vessat, muutoin kerran viikkoon. Lapset hoitaa itse yläkerran joskin käyn paremman siivouksen tekemässä silloin tällöin.

Siivouksessa käytän nihkeää liinaa ja staattista liinaa pölyn pyhintään. Lattiat imuroin ja nihkeämoppaan. Tavarat pidän aina paikoillaan niin raivaukseen ei mene aikaa. Jos tarve koiran karvojen takia lattioita ottaa useammin, vetäisen staattisella liinalla.

Ajallisesti kodinhoitoon ei mene kuin pari tuntia viikossa.

Näin keväällä vaatekaapit käydään läpi, syksyllä uudestaan. Muutoin kaapit aina kunnossa, en kerää turhaa tavaraa

Vierailija kirjoitti:

Missä pidätte vaatteita, joita ei pestä joka käytön jälkeen, esim. farkut, neuleet, hupparit? Vai pidättekö kotona samoja vaatteita, jotka ovat olleet päällä töissä, kaupungilla, koulussa, hoidossa, ja illalla laitatte kaikki pyykkiin?

Makuuhuoneen vaatekaapissa, henkareilla, roikkuvat puolikäyttöiset.

Robotti-imuri oli ihan paras ostos. Helpottaa kummasti siivousta ja nyt näyttää aina siistiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Missä pidätte vaatteita, joita ei pestä joka käytön jälkeen, esim. farkut, neuleet, hupparit? Vai pidättekö kotona samoja vaatteita, jotka ovat olleet päällä töissä, kaupungilla, koulussa, hoidossa, ja illalla laitatte kaikki pyykkiin?

Vaatekaapissa ripustettuna hengariin. Lapsi laittaa omat puoliksi käytetyt huoneensa vaatekaapin seinässä olevaan naulakkoon.

Aiemmin ei ollut siistiä mutt eron jälkeen on ollut. Ex oli "sotkuinen" eli tuotti aktiivisesti epäjärjestystä levittämällä tavaroita ja jättmällä niitä ympäriinsä. Ei "osannut" niitä siivota ja laittaa paikalleen. Roskatkin viritteli mielummin tiskipöydälle kuin roskikseen. Nyt ihmettelee miten minun kotona on aina niin siistiä, että siivoanko enemmän kuin yhdessäolomme aikana. Siivon vähemmän.

Kun asuin yksin soluasunnossa (vain yhteinen keittiö kämppiksen kanssa) opiskelijana oli asuntoni aina siisti. Siivosin lähes poikkeuksetta joka perjantai koko kämpän. Tavaroita jäi harvoin lojumaan väärille paikoille. Opiskelijana ja yksin asuvana oli paljon aikaa järjestellä ja siivoilla paikkoja. Pieni asunto myös auttoi asiaa (vähän pinta-alaa, mitä pitää siistinä) ja se, että oli suhteessa säilytystiloihin sopiva määrä tavaraa. Keittiön jätin myös aina siistiksi, koska sitä käytti kämppiskin.

Nyt on mahdotonta enää pitää asuntoa aina siistinä. En toki, miksikään lääväksi ikinä päästä, mutta pölypalloja saattaa joskus kertyä nurkkiin ja tavaroita jäädä pitkiksi ajoiksi väärille paikoilleen. En ole enää opiskelija vaan töissä, niin en halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani aina siivoamiseen. En enää asu yksin, niin sotkua tulee huomattavasti enemmän (varsinkin kun ollaan kumpikin etätöissä). Asunto on myös isompi, niin siivottava pinta-ala on kasvanut.

Tuli myös mieleen, että siisteyttähän on eritasoista. Joku asiahan voi näyttää siistille, mutta onko se oikeasti puhdas. Itse pyrin siivoamaan aina huolellisesti ja sillein, että tulee oikeasti puhdasta. Tämä voi sitten johtaa siihen, että ennen siivousta tilanne ehtii mennä aika sotkuiseksi, kun ei ole ollut aikaa siivota niin perusteellisesti kuin haluan. Eli ehkä voisin saada asunnon näyttämään siistimmälle pidemmän aikaa sillä, että siivoaisin huonommin. Siis esim. en imuroisi vaan keräisin vain isoimmat pölypallot pois -tyylisesti. Sekin tekee asunnosta heti siistimmän näköisen, jos kaikki tavarat on paikoillaan. Ehkä tämäkin voi huijata tilannetta siistimmän näköiseksi vaikka asunnossa ei oikeasti olisi siivottu kahteen viikkoon.

Ehkä siis voisi todeta, että aina siistin kämppän salaisuus on se, että on aikaa pitää yllä sitä siisteyttä. Jos ei ole kauheasti ylimääräistä aikaa, niin sitten pitää olla halua käyttää se vähäinen vapaa-aika siihen siivoamiseen. Rakastan siisteyttä, mutta enää ei vaan ole aikaa/voimia siivoilla, niin usein kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Kun asuin yksin soluasunnossa (vain yhteinen keittiö kämppiksen kanssa) opiskelijana oli asuntoni aina siisti. Siivosin lähes poikkeuksetta joka perjantai koko kämpän. Tavaroita jäi harvoin lojumaan väärille paikoille. Opiskelijana ja yksin asuvana oli paljon aikaa järjestellä ja siivoilla paikkoja. Pieni asunto myös auttoi asiaa (vähän pinta-alaa, mitä pitää siistinä) ja se, että oli suhteessa säilytystiloihin sopiva määrä tavaraa. Keittiön jätin myös aina siistiksi, koska sitä käytti kämppiskin.

Nyt on mahdotonta enää pitää asuntoa aina siistinä. En toki, miksikään lääväksi ikinä päästä, mutta pölypalloja saattaa joskus kertyä nurkkiin ja tavaroita jäädä pitkiksi ajoiksi väärille paikoilleen. En ole enää opiskelija vaan töissä, niin en halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani aina siivoamiseen. En enää asu yksin, niin sotkua tulee huomattavasti enemmän (varsinkin kun ollaan kumpikin etätöissä). Asunto on myös isompi, niin siivottava pinta-ala on kasvanut.

Tuli myös mieleen, että siisteyttähän on eritasoista. Joku asiahan voi näyttää siistille, mutta onko se oikeasti puhdas. Itse pyrin siivoamaan aina huolellisesti ja sillein, että tulee oikeasti puhdasta. Tämä voi sitten johtaa siihen, että ennen siivousta tilanne ehtii mennä aika sotkuiseksi, kun ei ole ollut aikaa siivota niin perusteellisesti kuin haluan. Eli ehkä voisin saada asunnon näyttämään siistimmälle pidemmän aikaa sillä, että siivoaisin huonommin. Siis esim. en imuroisi vaan keräisin vain isoimmat pölypallot pois -tyylisesti. Sekin tekee asunnosta heti siistimmän näköisen, jos kaikki tavarat on paikoillaan. Ehkä tämäkin voi huijata tilannetta siistimmän näköiseksi vaikka asunnossa ei oikeasti olisi siivottu kahteen viikkoon.

Ehkä siis voisi todeta, että aina siistin kämppän salaisuus on se, että on aikaa pitää yllä sitä siisteyttä. Jos ei ole kauheasti ylimääräistä aikaa, niin sitten pitää olla halua käyttää se vähäinen vapaa-aika siihen siivoamiseen. Rakastan siisteyttä, mutta enää ei vaan ole aikaa/voimia siivoilla, niin usein kuin ennen.

Olen laiskana ihmisenä päätynyt siihen tulokseen, ettei minulla ole aikaa sotkea ja siivota kauhealla vaivalla. Esimerkiksi jos ajattelee, että otat sakset laatikosta ja käytät niitä. Sitten on 2 vaihtoehtoa:

-viet ne takaisin paikoilleen käytön jälkeen

-jätät ne siihen, etsit niitä pari kertaa viikon aikana, erikseen siivouspäivänä noukit ne pöydältä ja kiikutat laatikkoon.

Jep, liikaa vaivaa, helpompi palauttaa takaisin sinne mistä otti heti käytön jälkeen. Meillä on juuri kuvailemasi kaltaista "siistiä". Tavarat paikoillaan, mutta saattaa olla murusia lattialla ja sotkua ruokapöydän pinnassa. Siksi hankin robotti-imurin. Voin itse sen vähän vaivan minkä haluan kodin siivoukseen käyttää, säästää vessan pesuun, pölyjen ja pöytien pyyhintään ja satunnaiseen lattian tai ikkunoiden pesuun.

Aina kun siirrytään toiminnasta toiseen, on toiminnan jäljet siivottu.