Lue keskustelun säännöt.
En kehtaa liikkua lapsen kanssa
24.02.2021 |
Rakkaat kanssaäidit, auttakaa! Minulle on muodostunut ylitsepääsemätön noidan kehä josta en löydä reittiä ulos. Ensinnäkin olen koko ajan väsynyt. Väsyttää se ettei koskaan saa nukkua eikä tehdä mitään rauhassa. Lapsi on nyt puolitoista vuotias eikä viime aikoina väsymyksen lisäksi on tullut sellainen asia, että silloin harvoin kun jaksan lähteä jonnekin ihmisten ilmoille, lapsi järjestää aina jonkun ohjelmanumeron. Joudun häpeämään silmät päästäni. En kestä sitä itkua ja meteliä, kun lapsi hermostuu esim kauppareissulla. Olen itsekin aivan paniikissa ja tekisi mieli yhtyä itkuun. Ihmiset on aivan kamalia, ei mitään empatiaa kellään. Myönnän itsekin että lapsi osaa huutaa todella järkyttävällä äänellä, mutta minkä teet. Kaupassa nyt kuitenkin olisi joskus käytävä. Sitten se ainainen ulosteen kanssa pelaaminen. Aina on iso hätä vaipassa kun jonnekin pitäisi lähteä tai kun ollaan sellaisessa tilanteessa ettei yksinkertaisesti pysty samantien vaihtaa vaippaa. Hävettää niin paljon ja inhottaakin. En aina jaksaisi sitä siivoamista. Tuntuu että elämä on aivan umpikujassa, en kohta kehtaa mennä minnekään. Kaipaisin kuitenkin kipeästi ihmisten näkemistä, tuntuu että sekoan kohta tuon huutavan, valvottavan ulosteella sotkijan kanssa. Mistä mä saan voimia?? Lapsella on isä, mutta häntä ei kiinnosta minun väsymykseni eikä häntäkään huvita tehdä lapsen kanssa mitään koska se kaikki on niin työlästä ja vaikeaa. Antakaa neuvoja kuinka pääsisin takaisin jaloilleni. Tuntuu että elän ihan vaan tunti pari kerrallaan, yhtään pitemmälle en jaksa miettiä enää. Korkeintaan seuraavaan kaukaisen pylly pesukertaan. Elämässä ei ole enää mitään järkeä.
Kommentit (77)
Iso ongelma tässä on varmaan isä, joka ei tee omaa osuuttaan. Lapsella on kaksi vanhempaa ihan syystä. Omakin pääni olisi hajonnut, jos olisi pitänyt huolehtia taaperosta yksin koko ajan. Kun molemmat hoitaa osansa, kummankaan taakka ei kasva liian suureksi.
Jos isä on kyvytön hoitamaan omaa lastaan, miettikää yhdessä, kuka hänen osuutensa tekee. Sinä tarvitset omaa aikaa ja lepoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on. Miksi teit lapsen jos et kestä elämää sen kans? Luulitko että olis helppoa?
Just... joillekin voi oikeasti tulla yllätyksenä lapsen hoidon rankkuus... joten ei kannata syyllistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on. Miksi teit lapsen jos et kestä elämää sen kans? Luulitko että olis helppoa?
Just... joillekin voi oikeasti tulla yllätyksenä lapsen hoidon rankkuus... joten ei kannata syyllistää.
Niin, ja kun sitä ei voi koskaan etukäteen tietää millainen lapsi sieltä tulee. Muiden kokemusten perusteella ei voi ennustaa omaa tulevaa. Pitäisikö muka aina vaan varautua pahimpaan?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista teille kaikille! En vain voi itselleni mitään, ehkä en sitten ole kasvanut aikuiseksi. Haluaisin joskus päästä kauppaan ihan itsekseen ettei aina tarvitsisi tressata ja hävetä. En halua mennä minnekään avoimiin kerhoihin, minulla ei ole siellä mitään sanottavaa kenellekään, se ulkopuolisuuden tunne on kamala. Mieluummin olen yksin kuin menen sellaisiin. Haluaisin mieluummin että joku tilisi meille kotiin tai voisin mennä jonkun sukulaisen tai kaverin luokse. Mutta niissäkin paikoissa vaippojen kanssa pelaaminen hävettää ja inhottaa. Tuo päiväkoti tuntuisi tällä hetkellä pelastukselta. Saisin nukkua päivällä ja käydä yksin kaupassa. Mutta äitini on sitä mieltä että näin pieni ei kuulu vielä päiväkotiin niin syyllistyn siitäkin. En vaan jaksa enää.
Voit heti hakea päiväkotia tai perhepäivähoitoa, kaupungin nettisivuilta löytyy ohjeet.
Kerhot ovat hyvä vaihtoehto jos nyt koronan takia saa toimia, jokainen äiti kokee olevansa ulkopuolinen jos menee yksin uuteen ryhmään, kun tutustuu muihin huomaa että kaikilla on samoja ongelmia, et ole yksin, juuri siksi nää kerhot ovat suunniteltu.
Neuvolasta saa perhetyötä kun pyydät.
Älkää hyvät ihmiset lainatko vihamielistä kirjoittajaa. Pitää ilmoittaa ylläpidolle tuollaiset. Oikeasti väsymisen kanssa ei ole leikkimistä. Kaikki tietävät mihin se voi johtaa.
Vihamieliselle toivon oman sisäisen maailman käsittelemistä esim terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkotiin vaan, tai perhepäivähoitajalle. Äidillesi asia ei kuulu tippaakaan. Sinun täytyy huolehtia itsestäsi ensin että voit huolehtia lapsesta.
Sain lapsen juuri sänkyyn. Vastailen nopeasti kun pelkään että herää pian. Illat on ollut ihan yhtä tuskaa jo pitkään, ainakin joulusta asti on nukuttu huonosti. Isä ei siis osallistu juuri mihinkään. Käy töissä ja on äreä ja etäinen illalla töistä tultuaan. Ei haluaisi jäädä lapsen kanssa yhtään kaksin eikä todellakaan lähde minnekään kodin ulkopuolelle tämän kanssa. Käy kyllä kaupassa jos pyydän ja teen kaupoalistan valmiiksi. Joku epäili että olen estynyt persoona ja niin taidan olla. Olen ollut ahdistunut esillä olosta jo ennen lasta. Enkä lapsena saanut ilmaista vapaasti itseäni. Itkemään piti mennä omaan huoneeseen. Ei toivoakaan että kukaan olisi lohduttanut. Tykkään olla omissa oloissa enkä ikinä halua olla huomion keskipisteenä. Siksi tuo lapsen huuto hävettää niin kamalasti kun se herättää huomiota. Tekisi mieli vaipua maan rakoon aina kun se alkaa. Vaipan vaihto inhottaa ihan sen kakan ja hajun takia. Ihan suoraan nyt sanon sen. Inhoan pestä sitä, koskea siihen yms. Kuvottaa kun ajattelen. Lisäksi joskus lapsi ehti jotenkin saada käsiinsä sitä ja olin ihan paniikissa. Toivon niin paljon että tämä ulosteen kanssa pelaaminen loppuisi mahdollisimman pian. Se näännyttää. Ei sitä tule kuin korkeintaan neljä kertaa päivässä, mutta joka kerta inhoan hommaa vain enemmän ja enemmän. Kiitos teille jotka autatte minua hullua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista teille kaikille! En vain voi itselleni mitään, ehkä en sitten ole kasvanut aikuiseksi. Haluaisin joskus päästä kauppaan ihan itsekseen ettei aina tarvitsisi tressata ja hävetä. En halua mennä minnekään avoimiin kerhoihin, minulla ei ole siellä mitään sanottavaa kenellekään, se ulkopuolisuuden tunne on kamala. Mieluummin olen yksin kuin menen sellaisiin. Haluaisin mieluummin että joku tilisi meille kotiin tai voisin mennä jonkun sukulaisen tai kaverin luokse. Mutta niissäkin paikoissa vaippojen kanssa pelaaminen hävettää ja inhottaa. Tuo päiväkoti tuntuisi tällä hetkellä pelastukselta. Saisin nukkua päivällä ja käydä yksin kaupassa. Mutta äitini on sitä mieltä että näin pieni ei kuulu vielä päiväkotiin niin syyllistyn siitäkin. En vaan jaksa enää.
Eikö äiti, anoppi tai lapsen isä voisi katsoa lapsen perään sen aikaa, että pääsisit joskus rauhassa esim. ulkoilemaan pariksi tunniksi?
Omasta äitiyslomasta jäi mieleen, miten helpottavaa oli, kun yhtenäkin lauantaina sai lähteä päivällä pariksi tunniksi pois kotoa, minne ikinä halusi.
Kyllä isänkin pitäisi nykyään osallistua lapsesta huolehtimiseen, ainakin jos asutte samassa taloudessa. Itse sain aikanaan apua myös äidiltä ja anopilta. Sellainen on ihan normaalia.
Jos äitisi ei auta sinua mitenkään, hänellä ei ole mitään syytä puuttua siihen, hankitko lapselle päiväkotipaikan vai et. Anteeksi mutta tämä on mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Sain lapsen juuri sänkyyn. Vastailen nopeasti kun pelkään että herää pian. Illat on ollut ihan yhtä tuskaa jo pitkään, ainakin joulusta asti on nukuttu huonosti. Isä ei siis osallistu juuri mihinkään. Käy töissä ja on äreä ja etäinen illalla töistä tultuaan. Ei haluaisi jäädä lapsen kanssa yhtään kaksin eikä todellakaan lähde minnekään kodin ulkopuolelle tämän kanssa. Käy kyllä kaupassa jos pyydän ja teen kaupoalistan valmiiksi. Joku epäili että olen estynyt persoona ja niin taidan olla. Olen ollut ahdistunut esillä olosta jo ennen lasta. Enkä lapsena saanut ilmaista vapaasti itseäni. Itkemään piti mennä omaan huoneeseen. Ei toivoakaan että kukaan olisi lohduttanut. Tykkään olla omissa oloissa enkä ikinä halua olla huomion keskipisteenä. Siksi tuo lapsen huuto hävettää niin kamalasti kun se herättää huomiota. Tekisi mieli vaipua maan rakoon aina kun se alkaa. Vaipan vaihto inhottaa ihan sen kakan ja hajun takia. Ihan suoraan nyt sanon sen. Inhoan pestä sitä, koskea siihen yms. Kuvottaa kun ajattelen. Lisäksi joskus lapsi ehti jotenkin saada käsiinsä sitä ja olin ihan paniikissa. Toivon niin paljon että tämä ulosteen kanssa pelaaminen loppuisi mahdollisimman pian. Se näännyttää. Ei sitä tule kuin korkeintaan neljä kertaa päivässä, mutta joka kerta inhoan hommaa vain enemmän ja enemmän. Kiitos teille jotka autatte minua hullua.
Jos isä kokee, ettei jaksa olla lapsen kanssa kotona kahdestaan, niin voisiko hän kuitenkin läydä lapsen kanssa ulkona, jotta saisit välillä olla itseksesi sisällä? Tuo on onnistunut joissakin perheissä...lapsi ulos rattaisiin isän kanssa ja isä rattaiden kanssa reippaalle tunnin lenkille ulos pienen kanssa. Noin niin kuin aloituksen vuoksi.
Tuohon kakkakammoon en osaa kuitenkaan auttaa. Kun pikkulapsen kakkajutut ovat kuitenkin ihan luonnollisia.
Kai isä sentään kuitenkin on opetellut vaipan vaihtamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on opetellut vaihtamaan vaippaa mutta ei oikeastaan tee sitä. Kyllä se minun homma on. Täytyy yrittää pyytää miestä joskus lähtemään ulkoilemaan lapsen kanssa. Ei kyllä kovin isoja toiveita ole koska silloin kun meillä oli koira niin sen ulkoilutus oli miehelle myös hyvin hankalaa. Hän ei tykkää ulkoilla tai lenkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista teille kaikille! En vain voi itselleni mitään, ehkä en sitten ole kasvanut aikuiseksi. Haluaisin joskus päästä kauppaan ihan itsekseen ettei aina tarvitsisi tressata ja hävetä. En halua mennä minnekään avoimiin kerhoihin, minulla ei ole siellä mitään sanottavaa kenellekään, se ulkopuolisuuden tunne on kamala. Mieluummin olen yksin kuin menen sellaisiin. Haluaisin mieluummin että joku tilisi meille kotiin tai voisin mennä jonkun sukulaisen tai kaverin luokse. Mutta niissäkin paikoissa vaippojen kanssa pelaaminen hävettää ja inhottaa. Tuo päiväkoti tuntuisi tällä hetkellä pelastukselta. Saisin nukkua päivällä ja käydä yksin kaupassa. Mutta äitini on sitä mieltä että näin pieni ei kuulu vielä päiväkotiin niin syyllistyn siitäkin. En vaan jaksa enää.
Jos äitisi ei voi auttaa sinua hoitamalla välillä taaperoa, että saisit levätä, pitäköön suunsa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut tilanteita, joissa olen joutunut sietämään itsestäni riippumatonta inhottavaa hajua.
Helpottava käytännön konsti on sipaista sieraimiin tai nenän alle voimakastuoksuista voidetta, esim. menthol-pitoista tai teepuuöljyä.
Miksi lapsia tekee keskenkasvuiset ja järjettömät ihmiset??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lasteni tuotokset haisee niin voimakkaasti että käytän aina pyllyä pestessä kertakäyttöisiä muovihanskoja niin ei tarvitse koskea siihen itseensä. Vinkkinä kakkakammoisille!
Auttaisiko ohuet muovihanskat sinua käsittelemään ulostetta helpommin?
Ja omaa aikaa, ehdottomasti.
Uskon että tilanne helpottaa itsestään lapsen kasvaessa, mutta sitä odotellessa voit tosiaan selvittää mitä tukitoimia kunnassasi on tarjolla ja valita niistä itsellesi sopivimmat.
Olet varmasti hyvä äiti lapsellesi, mutta väsyneenä kaikki takkuaa eikä lapsesikaan saa hyvää vuorovaikutusta jota tarvitsisi voidakseen hyvin. Ja sinä olet ansainnut lepohetkesi, palautumisaikasi, ja oman elämäsi joten älä hukkaa aikaasi vaan toimi nyt. Tekis mieli myös kysyä millä oikeudella se lapsen isä jättää osallistumasta lapsensa hoitoon.? Yhdessä lapsi on saatu niin yhdessä se myös hoidetaan, eikö?
Ja lopuksi vielä tsemppiä, jaksamista ja voimia raskaaseen arkeen! Sinä selviät kyllä!
T. Viiden äiti
Voiko mummo hoitaa lasta 2 kertaa viikossa tai kokenut lastenhoitaja, jolloin pääset menemään tai lepäämään. Entä voitko ottaa sellaisen kaverin tai pari, jota ei haittaa lapsen infernaalinen kirkuminen ja käydä siellä kylässä tai hän tulee luoksesi. Äidin menopaikat eivät sovi lapselle yleensä lainkaan, väsyy helposti /muu hätä ja kaupunkien keskustoissa on ongelmia. On hienoa että ajattelet muita ihmisiä!
Älä suotta syyllisty lapsen hoitoon viemisestä. Aloita vaikka vain parilla päivällä viikossa, muutama tunti kerrallaan. Se jo voi tehdä ihmeitä. Kyllä tuon ikäinen sen aikaa pärjää ja saa uudenlaisia kokemuksia elämäänsä. Sinäkin olet levänneenä parempi äiti lapsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsia tekee keskenkasvuiset ja järjettömät ihmiset??
Oliskohan siksi, että me vanhat ja sittemmin nuoruudesta päästyä myös viisastuneet emme enää jaksa saati kykene.
Tottakai viitsitään vastata. Sinun arki ja elämä on yhtä arvokasta kuin muidenkin ja olet oikeutettu apuun ja keskustelutukeen.
🥰