Lue keskustelun säännöt.
En kehtaa liikkua lapsen kanssa
24.02.2021 |
Rakkaat kanssaäidit, auttakaa! Minulle on muodostunut ylitsepääsemätön noidan kehä josta en löydä reittiä ulos. Ensinnäkin olen koko ajan väsynyt. Väsyttää se ettei koskaan saa nukkua eikä tehdä mitään rauhassa. Lapsi on nyt puolitoista vuotias eikä viime aikoina väsymyksen lisäksi on tullut sellainen asia, että silloin harvoin kun jaksan lähteä jonnekin ihmisten ilmoille, lapsi järjestää aina jonkun ohjelmanumeron. Joudun häpeämään silmät päästäni. En kestä sitä itkua ja meteliä, kun lapsi hermostuu esim kauppareissulla. Olen itsekin aivan paniikissa ja tekisi mieli yhtyä itkuun. Ihmiset on aivan kamalia, ei mitään empatiaa kellään. Myönnän itsekin että lapsi osaa huutaa todella järkyttävällä äänellä, mutta minkä teet. Kaupassa nyt kuitenkin olisi joskus käytävä. Sitten se ainainen ulosteen kanssa pelaaminen. Aina on iso hätä vaipassa kun jonnekin pitäisi lähteä tai kun ollaan sellaisessa tilanteessa ettei yksinkertaisesti pysty samantien vaihtaa vaippaa. Hävettää niin paljon ja inhottaakin. En aina jaksaisi sitä siivoamista. Tuntuu että elämä on aivan umpikujassa, en kohta kehtaa mennä minnekään. Kaipaisin kuitenkin kipeästi ihmisten näkemistä, tuntuu että sekoan kohta tuon huutavan, valvottavan ulosteella sotkijan kanssa. Mistä mä saan voimia?? Lapsella on isä, mutta häntä ei kiinnosta minun väsymykseni eikä häntäkään huvita tehdä lapsen kanssa mitään koska se kaikki on niin työlästä ja vaikeaa. Antakaa neuvoja kuinka pääsisin takaisin jaloilleni. Tuntuu että elän ihan vaan tunti pari kerrallaan, yhtään pitemmälle en jaksa miettiä enää. Korkeintaan seuraavaan kaukaisen pylly pesukertaan. Elämässä ei ole enää mitään järkeä.
Kommentit (77)
Älä häpeä, suurinosa ihmisistä tietää tarkasti että lapset itkee paljon.
Jos joku lapseton idiootti kommentoi jotain negatiivista niin toisesta niin sano vaan että tässä mallissa ei ole äänenvaimenninta.
Lapsi ei mee rikki jos sattuu olemaan kakki vaipassa kaupassa, ei kesken ostosten tarvitse lähteä vaihtamaan vaippoja, hajuhaittat on luonnolisia.
Päivittäistä ulkoilua, nyt on oikea ikä viettää aikaa leikkipuistoissa, lapsi alkaa jo kaivata muiden lasten seuraa, aluksi hän tarkkailee kauempaa mitä muut lapset tekevät ja touhuaa omia juttuja, tärkeää ku ite että lapsi ymmärtää että muut lapset eivät ole vaarallisia, kun ikää tulee lisää alkaa muiden leikkiin pyrkiminen kiinnostaa.
Lapsen voisi laittaa päiväkotiin edes muutomia tunteja viikossa niin saat levätä, perhepäivähoito on myös hyvä valinta, noin pienelle jopa parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin pienen lapsen kanssa on työlästä, kyllä se helpottaa kun lapsi kasvaa. Pidä päivärytmistä kiinni, se väsyttää mutta kun saat pysyvän rytmin on lapsi tyytyväisempi, saa ruokaa ja unta riittävästi ja silloin myös oma arki helpottuu. Jos unien kanssa on ongelmia kysy neuvolasta ohjeita unikoulua varten .
No onpa ongelmat. Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata liikaa stressata muiden ihmisten suhtautumista. Jotkut paheksuvat kaikkea, älä välitä heistä. Kyllä sinulla ja lapsellasi on oikeus käydä normaalisti vaikkapa kaupassa yms, siinähän se lapsi pikkuhiljaa tottuu uusiin paikkoihin :) Jos lapsi ei viihdy rattaissa niin ehkä kaupan ”autokärryt” olisivat hänelle mieluisampi vaihtoehto.
Tosi harmillista jos korona on sulkenut avoimet päiväkodit ja muut vastaavat matalan kynnyksen paikat, sellaisiin kannattaa hakeutua heti jos/kun tilanne tästä kohenee. Siellä kaikki ovat samassa tilanteessa eikä kukaan äimistele mitään vaipanvaihtoja. Noista paikoista saa vertaistukea ja piristystä, muistelen lämmöllä näin muutaman vuoden jälkeenkin. Singahtaisin aikakoneella saman tien takaisin jos pystyisin.
Kuulostaa siltä, että olet kovin apeana. Toivottavasti mieliala lähtee kohenemaan kun kevät etenee ja lapsikin kaiken aikaa kasvaa ja kehittyy, ja löydätte varmasti enemmän mukavaa tekemistä lapsen kanssa <3
Soitapa neuvolaan ja kysy keskusteluapua neuvolapsykologilta tai perheneuvolasta. Myös perheohjaajasta tai kotipalvelusta voisi olla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ajatusmaailma on tuo, uskoisin että teillä on paljon ongelmia vuorovaikutuksen kanssa. Ongelmat vain kasvavat tulevaisuudessa, jos et opi muuttamaan ajatteluasi. Ja sama koskee siis lapsen isää.
Tähän maailmaan mahtuu ääntä ja paskaa, siitä kannattaa nyt ensin päästä yli.
Opetelkaa suhtautumaan lapsenne positiivisesti. Kehukaa häntä ja iloitkaa hänen kanssaan. Päiväkoti voisi olla tarpeellinen tukitoimi teille, siellä osataan suhtautua luontevasti pieniin lapsiin. Teillä se on vielä opeteltavana.
Oliskohan pitäny hommata vaikka kissa ensin ennen lasta. Ahdistaa sitä muksuakin kun se vaistoaa että on vain rasite vanhemmilleen.
Kokeile välillä olla tuskastumatta ja hoitaa ne hommat positiivisen kautta, tarttuu innostus ja hyväntuulisuus pieneenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita päiväkoti halemus sisään, 1,5 vuotias pärjää jo päiväkodissa. Voit saada nopeastikkin päiväkotipaikan jos saat sossun kiinnostumaan asioistasi, tai lääkärin määräämään sinut sairaslomalle, silloin päiväkotipaikka tulee nopeammin sosiaalisista syistä.
Muuten päiväkotipaikka aukeaa 4kk päästä jollet saa työpaikkaa sitä ennen, jolloin päiväkotipaikka pitää antaa 2viikon kuluessa.
Vaikka olisit työttömäksi ilmoittautumassa, lapselle pitää antaa päiväkotipaikka, silloin kestää se 4kk päähän sen päiväkotipaikan saanti.
Hae nyt.
Päiväkodissa vaihtavat vaipat päivisin, sinun ei tarvitse.
Työttömänä, jos töitä ei ole, voit levätä pari kuukautta univelkaa päivisin.
Työmarkkinatukikin on isompi kuin kotihoidontuki.
Molemmille, niin sinulle ja lapselle, on parempi että sinä pääset lepäämään. Olet parempi äiti silloin.
Viihtyykö lapsi rattaissa? Kävelylenkit siten, että lapsi ihmettelee maailmanmenoa rattaissa istuen, sä kuuntelet mieluisaa podcastia tai musaa, haet ehkä takeaway kahvinkin. Kun oma lapsi oli pieni, tein paljon tätä ja koin saavani siinäkin hiukan omaa rauhaa. Tai ulkoile paikoissa, jossa ei niin paljon liiku muita, ehkä se vähentää vähän stressiä. Joku väljä puisto, metsikkö tms. Omani tykkäsi tuossa iässä kovasti jo metsäretkistä.
Kakkavaippa nyt ei haise kaupassa yms kuin korkeintaan ohimennen jonkun tuntemattoman random ihmisen nenään, siitä älä stressaa. En minäkään lähtisi kaupassa vaippaa vaihtamaan, vaan kotona vasta. Mutta kuinka monta kertaa päivässä lapsi oikein kakkaa? En tiedä mikä on normaalin rajoissa, mutta meillä ei tule enempää kuin 2 kakkavaippaa päivässä, useimmiten vain yksi. Jos kakkaa tosiaan lukuisia kertoja päivässä, niin ehkä se on merkki vatsavaivastakin?
Osa-aikaista päivähoitoa vois alkaa miettiä tosiaan. Oma lapsi aloitti tuon ikäisenä ja on viihtynyt hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos neuvoista teille kaikille! En vain voi itselleni mitään, ehkä en sitten ole kasvanut aikuiseksi. Haluaisin joskus päästä kauppaan ihan itsekseen ettei aina tarvitsisi tressata ja hävetä. En halua mennä minnekään avoimiin kerhoihin, minulla ei ole siellä mitään sanottavaa kenellekään, se ulkopuolisuuden tunne on kamala. Mieluummin olen yksin kuin menen sellaisiin. Haluaisin mieluummin että joku tilisi meille kotiin tai voisin mennä jonkun sukulaisen tai kaverin luokse. Mutta niissäkin paikoissa vaippojen kanssa pelaaminen hävettää ja inhottaa. Tuo päiväkoti tuntuisi tällä hetkellä pelastukselta. Saisin nukkua päivällä ja käydä yksin kaupassa. Mutta äitini on sitä mieltä että näin pieni ei kuulu vielä päiväkotiin niin syyllistyn siitäkin. En vaan jaksa enää.
Teksti olisi voinut olla minun 10 vuoden takaa. Nyt ihmettelen, miksi olin aina niin väsynyt tai häpeissäni. Minulla oli maailman ihanimmat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sain vastaavia kommentteja, kun oma lapsi aloitti 1-v päiväkodissa. Se tuntui inhottavalta, mutta ihan perspektiivin vuoksi, niin tuo vuosikausien kotihoito on aika lailla suomalainen juttu ja muualla maailmassa on aivan tavallista aloittaa päivähoito 1-vuotiaana tai jopa aiemmin. Tutkimustulokset asiasta eivät kai ole millään tavalla myöskään yksiselitteisesti pitkää kotihoitoa puoltavia.
Onko lapsen ruokavalio kunnossa? Kuulostaa vaan että jatkuvasti saat vaippaa vaihtaa, meillä kuopus samanikäinen ja joo, vaippoja menee ja vaihtamisesta ja pesemisestä ei tällä hetkellä tykkää, mutta ei se nyt oo päällimmäisenä mielessä. Uudet sanat, leikit, ympäröivä maailma, ne on sun lapselles tärkeitä juuri nyt. Esikoinen oli pienempänä jännittävää seuraa yleisillä paikoilla, siinä tuli muutama tantta kommentoimaan kuinka ei heidän lapset mitäs se nyt huutaa jne paskaa, mutta sattui kerran kun lapsi heittäytyi ostoskeskuksen lattialle huutamaan eikä millään suostunut rattaisiin, joku ihana tuntematon nainen siihen ja auttoi mua rattaiden kanssa kun kannoin rimpuilevaa, repivää, huutavaa parivuotiasta ja kauppakasseja. Enemmän olisi pitänyt jaksaa esikoisen kanssa ulkoilla ja käydä paikoissa, onneksi kuitenkin oli pieni kun meni päiväkotiin ja tottui siellä muihin lapsiin. Älä oikeasti omaa lastasi häpeä, se on arvokas pieni kasvava ihminen, ne muka kauhistelevat aikuiset on itse olleet joskus kakkahousuja ja joko ei ole omia lapsia tai sitten ne taistelut on unohtuneet.
Olet selvästi uupunut. Ja itsekin sen tiedostat.
Mietitään realistisesti. Miten saisit levättyä vähän. Onko lapsen isä kieltäytynyt tekemästä osaansa? Oletteko varmasti keskustellut tämän kokonaan lävitse? Monet tekee niin, että pakkaavat sen lapsen isän sinne kauppaan tai tunniksi pariksi iltaisin ulos ja sanovat sille miehelle, että on pakko levätä. Se lepo ei tarkoita sitä että siivoat!
Miten isovanhemmat, tädit, kummit? Sano niille rehellisesti, että olet aivan loppu. Ei se ole hävettävää. Saisiko niistä apua? Usein ihmiset auttavat, kun heille paljastaa oman väsymisensä ja pyytää apua.
Jos edellisistä ei ole apua, niin sitten haet päiväkotipaikkaa lapselle. On paljon parempi, että sinä menet täihin (tai haet töitä) kuin olet tilanteessa, missä ei näe tulevaisuutta. Osa äideistä virkistyy työssä käydessä, kun saa aikaa erillään lapsesta.
Neuvolaan voi myös ottaa yhteyttä ja sieltä saa kotiapua. Sen hinta vaihtelee kunnittain ja tulotasoittain, joten en tiedä onko teille mahdollista.
Ja nyt kerron meidän tilanteen. Silloin kun meidän tyttö syntyi, oli hänellä koliikin lisäksi hankala refluksi ja eefluksilla oireilevat ruoka-aineallergiat myöhemmin. Mies oli lomautettuna kotona. Emmekä me meinanneet kahdestaan pärjätä. Lasta ei voinut laskea pitkälleen ollenkaan ja piti pitää kohoasennossa alkkun lävitse viprokauden. Minä pidin päivän, nukuin yöllä ja mies piti yön ja nukkui päivän. Syöttäminen oli erittäin hankalaa, vauva ei suostunut syömään kuin todellä nälkäisenä ja aina tuli niitä tilanteita, kun vauva veti ruokaa henkeen. Minulta ei tullut maitoa kuin pini tilkka ja meidän piti tehdä sitä pullojen pesurutiinia siinä samalla.
Tämän kaiken kanssa me oltiin ihan loppu vaikka meitä oli kaksi puolen vuoden päästä. Käytiin sitten yksityisessti lastenlääkärillä ja aloitettiin lääkitys ja ruoka-aineiden siedätyshoito yliopistosairaalassa. Siltikin ongelmia oli ihan hirveästi reilun kahden vuoden ikään saakka.
Kaiken lisäksi tyttö ei osannut nukahtaa ja nukkui 15 minsan pätkissä todella pitkään, sen verran oli hänellä paha olla.
Me kyllä uuvuimme ja jossain vaiheessa tuli kotiapuakin jonkin verran kunnalta, sitten kun mies palasi töihin. Mutta meillä ei ollut rahaa maksaa sitä eikä yhtään omaisia, jotka olisivat auttaneet sitten kun tosissaan olin lapsen kanssa kahdestaan päivät ja mies töissä. En voinut oikein töihinkään mennä kun en olisi jaksanut siellä kun illat ja yöt oli niin hankalia.
Unikoulun pidimme noin vuoden iässä ja tyttö oppi vihdoin nukahtamaan itsenäisesti. Mutta ääniherkkä kun on, niin mitään, ei siis mitään, ääntä saanut kuulua. Mutta se helpotti jo paljon. Ja sitten parin vuoden iässä tyttö meni päiväkotiin.
Tämän kerron nyt sen takia, että aloittaja ymmärtäisi, että vaikeaa on myös joillain muilla. Et ole yhtään ainoa, joka meinaa uupua lapsen kanssa. Syitä on lukuisia ja jokainen tilanne on erilainen. Uupuminen ei ole häpeä. Mutta se on häpeä, jos ei yritä tehdä tilanteelle jotain. Mieti nyt noita lun ehdotuksia, mitä niistä kannattaisi tehdä?
Sitten kun uupuminen vähenee niin ne ajatuksetkin kääntyvät positiviseen. Ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät ne ketään haittaa. Lähes kaikila, jotku uupuvat vauvan hoidon kanssa, on jonkinlaisia negatiivisia ajatuksia ja tunne siitä, että ei ole tulevaisuutta. Lapset onneksi kasvavat ja homma helpottuu kyllä. Joku kolmivuotias on ihan eri asia kuin puolitoista vuotias. Sinun ei tarvitse jaksaa yksin. Sinä saat pyytää ja vaatia apua.
-75/5
Parempi yritys ensi kerralla. Vaikka aiheesta, mistä tiedät edes jotain.
Onkohan sulla hoitamatta jäänyt synnytyksen jälkeinen masennus?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista teille kaikille! En vain voi itselleni mitään, ehkä en sitten ole kasvanut aikuiseksi. Haluaisin joskus päästä kauppaan ihan itsekseen ettei aina tarvitsisi tressata ja hävetä. En halua mennä minnekään avoimiin kerhoihin, minulla ei ole siellä mitään sanottavaa kenellekään, se ulkopuolisuuden tunne on kamala. Mieluummin olen yksin kuin menen sellaisiin. Haluaisin mieluummin että joku tilisi meille kotiin tai voisin mennä jonkun sukulaisen tai kaverin luokse. Mutta niissäkin paikoissa vaippojen kanssa pelaaminen hävettää ja inhottaa. Tuo päiväkoti tuntuisi tällä hetkellä pelastukselta. Saisin nukkua päivällä ja käydä yksin kaupassa. Mutta äitini on sitä mieltä että näin pieni ei kuulu vielä päiväkotiin niin syyllistyn siitäkin. En vaan jaksa enää.
No ottaisiko se äiti pienen hoitoon säännöllisesti? Saisit omaa aikaa. Jos ei, niin ei sitä äitiä ehkä kannata sitten kuunnella.
Eikö kukaan ole ollut samassa veneessä? Olen niin toivoton. Lapsi meni juuri päiväunille, niin toivon saavani edes vähän keskusteluapua sillä aikaa täältä, kohta se vaipan vaihto taas jatkuu. Minä näen siitä jo painajaisia, inhoan sitä niin :(