Lue keskustelun säännöt.
Miten siitä pääsee henkisesti yli, että tuhlasi paljon aikaa tutkintoon, josta ei tullutkaan mitään?
23.02.2021 |
Älkääkä sanoko, että kyllähän siinäkin jotain ehti tehdä ja jotain jäi käteen. Ehti kyllä tehdä jotain, mutta kyseisen oppilaitoksen toteutus oli niin surkea, että en kyllä voi sanoa oppineeni mitään. Eli se meni aivan kokonaan hukkaan, enkä hölmö edes ymmärtänyt sitä tarpeeksi ajoissa vaan uskoin että kyllä tässä vielä päästään itse asiaan, no lopulta tajusin että ei kyllä päästä. Ja aikaa tuhraantuikin tutkintoon ja sen jälkeenkin ihan liikaa, tämä näyttää CV:ssä todella nololta ja vaikuttaa koko lopun elämän. Vaikka nyt onkin löytynyt uusi ja parempi ratkaisu, edelleen mietin tuota sössittyä tutkintoa ajan hukkaamisen takia ja juuri mainitun CV:n takia, että se surkeus ei ikinä pyyhkiydy historiasta ja sitä täytyy selitellä ja väännellä vielä moneen kertaan. Miten tästä selvitään henkisesti? En voi muuttaa historiaa niin ettei tuota olisi koskaan tapahtunut, mutta voisin kai edes jotenkin hallita omaa suhtautumistani asiaan. Mutta miten, kun murehdin asiaa yhä edelleen vaikka on jo uudet jutut menossa? Jotenkin minulla oli oletus että asia unohtuu kun tulee uutta, mutta niin ei käynytkään.
Kommentit (36)
Varmasti asiassa oli hyvääkin uusia ihmisiä, uusia kokemuksia, on myös hyvä oppia että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan, ei hätää, kohti uusia haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti asiassa oli hyvääkin uusia ihmisiä, uusia kokemuksia, on myös hyvä oppia että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan, ei hätää, kohti uusia haasteita.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/mtk-sianlihantuottajan-ty…
--tuskinpa auttaa tämäkään, mutta...?!!!
Vierailija kirjoitti:
Varmasti asiassa oli hyvääkin uusia ihmisiä, uusia kokemuksia, on myös hyvä oppia että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan, ei hätää, kohti uusia haasteita.
Mutta kun ei se häviä historiasta. Siinä se CV:ssä seisoo, mutta ei sitten kuitenkaan johtanut mihinkään tuloksiin. Vaikuttaa todella kummalliselta, ja sitä sitten jossain työhaastatteluissa sönköttää että no kun se olisemmonen että se jäikeskenö.... Ei sitä millään mielikuvituksella saa kuulostamaan hyvältä, ja pam, se on sitten siinä, rekrytoija löytää kyllä jonkun jolla on luottamusta herättävämpi historia. Ihan sama vaikka saisin valmiiksi jonkun uuden tutkinnon, tuo jää kuitenkin seliteltäväksi ja pilaa aina kaiken.
Tukista itseäsi ja sano ääneen ettet tee enää koskaan vastaavaa virhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peukuista ja kommenttien sävystä päätellen tämä on nyt tulkittu niin, että kyse olisi siitä ettei asiat mennyt niin kuin minä halusin, kuin olisin heittänyt palikat seinään ja itkisin kuin 3 vee. Ei, se nyt on ihan sivuseikka ja tiesin jo valmiiksi että elämä voi olla sellaistakin. Ongelma on juurikin nuo mainitsemani asiat, että se ei katoa sillä että sen tilalle keksii jotain uutta, vaan se on tapahtunut ja pysyy, ja sitä pitäisi osata selitellä jotenkin parhain päin, mikä on aika vaikeaa.
No älä mainitse tutkintoa, jos niin vietävästi hävettää! Mikä on niin hävettävä tutkinto? Nykyään ihmisillä on vaikka mitä poikkivinosinnetännetutkintoja muutenkin. Osaava osaa hyödyntää kaikkea oppimaansa, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No älä mainitse tutkintoa, jos niin vietävästi hävettää! Mikä on niin hävettävä tutkinto? Nykyään ihmisillä on vaikka mitä poikkivinosinnetännetutkintoja muutenkin. Osaava osaa hyödyntää kaikkea oppimaansa, jos haluaa.
Se olisikin eri juttu, jos sen olisi saanut valmiiksi (tai siinä olisi oppinut edes jotain mainittavaa) mutta kun tuhlasin siinä vaan aikaani. Ja jos jätän sen kertomatta, se näyttäytyy sitten niin etten sen aikaa ole tehnyt yhtään mitään. Molemmat ihan yhtä pahoja, eli joka tapauksessa olen tuhoon tuomittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi yhyy, toi on nykyään äärimmäisen yleistä ettei se eka tutkinto välttämättä johda mihinkään kun ei voinut tietää että töitä ei muutaman vuoden päästä olekaan. Nyt tarvitset vain ison asennemuutoksen koska sinua ei tulla palkkaamaan asenteesi vuoksi, eikä siksi että on yksi "turha tutkinto" taustalla.
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy, toi on nykyään äärimmäisen yleistä ettei se eka tutkinto välttämättä johda mihinkään kun ei voinut tietää että töitä ei muutaman vuoden päästä olekaan. Nyt tarvitset vain ison asennemuutoksen koska sinua ei tulla palkkaamaan asenteesi vuoksi, eikä siksi että on yksi "turha tutkinto" taustalla.
Ihmiset on niin hyeenoja että jos on tilaisuus nähdä keskeytetty tutkinto negatiivisena asiana ja lytätä koko ihminen sen takia ja työntää sivuun, niin totta kai se tilaisuus käytetään. Oletko niin sinisilmäinen että luulet että ihmiset vaan kiltisti istuvat jossain ringissä käsi kädessä ja laulavat joululauluja? Totta kai aina palkataan se jolla on ehjempi jä järkevämpi historia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy, toi on nykyään äärimmäisen yleistä ettei se eka tutkinto välttämättä johda mihinkään kun ei voinut tietää että töitä ei muutaman vuoden päästä olekaan. Nyt tarvitset vain ison asennemuutoksen koska sinua ei tulla palkkaamaan asenteesi vuoksi, eikä siksi että on yksi "turha tutkinto" taustalla.
Ihmiset on niin hyeenoja että jos on tilaisuus nähdä keskeytetty tutkinto negatiivisena asiana ja lytätä koko ihminen sen takia ja työntää sivuun, niin totta kai se tilaisuus käytetään. Oletko niin sinisilmäinen että luulet että ihmiset vaan kiltisti istuvat jossain ringissä käsi kädessä ja laulavat joululauluja? Totta kai aina palkataan se jolla on ehjempi jä järkevämpi historia!
Ja vauvapalstalla aiheesta uliseminen auttaa miten? Sulla on kaksi vaihtoehtoa, kasvaa aikuiseksi ja korjata asennevamma, tai hyväksyä elämäsi työttömänä kelapummina.
Jos opiskelet itsellesi uuden ammatin millä työvoimapulaa niin ei ketään kiinnosta se aukko tai turha tutkinto taustalla. Ai niin mutta sulle kelpaa vaan folkloristiikka tai egyptologia, etkä pärjännyt etkä saanut kandiakaan valmiiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy, toi on nykyään äärimmäisen yleistä ettei se eka tutkinto välttämättä johda mihinkään kun ei voinut tietää että töitä ei muutaman vuoden päästä olekaan. Nyt tarvitset vain ison asennemuutoksen koska sinua ei tulla palkkaamaan asenteesi vuoksi, eikä siksi että on yksi "turha tutkinto" taustalla.
Ihmiset on niin hyeenoja että jos on tilaisuus nähdä keskeytetty tutkinto negatiivisena asiana ja lytätä koko ihminen sen takia ja työntää sivuun, niin totta kai se tilaisuus käytetään. Oletko niin sinisilmäinen että luulet että ihmiset vaan kiltisti istuvat jossain ringissä käsi kädessä ja laulavat joululauluja? Totta kai aina palkataan se jolla on ehjempi jä järkevämpi historia!
Ja vauvapalstalla aiheesta uliseminen auttaa miten? Sulla on kaksi vaihtoehtoa, kasvaa aikuiseksi ja korjata asennevamma, tai hyväksyä elämäsi työttömänä kelapummina.
Taas tätä loputonta asenteesta sössöttämistä. Ymmärtäkää jo, että ei millään asenteella muuteta sitä miten muut ihmiset asiaan suhtautuu. Vai
HYPNOTISOINKO minä jokaisessa työhaastattelussa haastattelijan ja pakotan hänet näkemään keskeytetyn tutkinnon positiivisena asiana. NIINKÖ, PRKKLL!,""
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy, toi on nykyään äärimmäisen yleistä ettei se eka tutkinto välttämättä johda mihinkään kun ei voinut tietää että töitä ei muutaman vuoden päästä olekaan. Nyt tarvitset vain ison asennemuutoksen koska sinua ei tulla palkkaamaan asenteesi vuoksi, eikä siksi että on yksi "turha tutkinto" taustalla.
Ihmiset on niin hyeenoja että jos on tilaisuus nähdä keskeytetty tutkinto negatiivisena asiana ja lytätä koko ihminen sen takia ja työntää sivuun, niin totta kai se tilaisuus käytetään. Oletko niin sinisilmäinen että luulet että ihmiset vaan kiltisti istuvat jossain ringissä käsi kädessä ja laulavat joululauluja? Totta kai aina palkataan se jolla on ehjempi jä järkevämpi historia!
Ja vauvapalstalla aiheesta uliseminen auttaa miten? Sulla on kaksi vaihtoehtoa, kasvaa aikuiseksi ja korjata asennevamma, tai hyväksyä elämäsi työttömänä kelapummina.
Taas tätä loputonta asenteesta sössöttämistä. Ymmärtäkää jo, että ei millään asenteella muuteta sitä miten muut ihmiset asiaan suhtautuu. Vai
HYPNOTISOINKO minä jokaisessa työhaastattelussa haastattelijan ja pakotan hänet näkemään keskeytetyn tutkinnon positiivisena asiana. NIINKÖ, PRKKLL!,""
Alkaa kuulostaa siltä että tarvitset hoitoa etkä mitään työhaastatteluita..
Olen suorittanut kaksi eri tutkintoa, enkä ole tehnyt päivääkään kyseisten alojen töitä. Silti en ole 20 vuoteen käytännössä työtöntä päivää nähnyt. Moni työpaikka on sellainen, että niihin hommiin ei välttämättä ole suoranaista täsmäkoulutusta, vaan itse työ opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä mainitse tutkintoa, jos niin vietävästi hävettää! Mikä on niin hävettävä tutkinto? Nykyään ihmisillä on vaikka mitä poikkivinosinnetännetutkintoja muutenkin. Osaava osaa hyödyntää kaikkea oppimaansa, jos haluaa.
Se olisikin eri juttu, jos sen olisi saanut valmiiksi (tai siinä olisi oppinut edes jotain mainittavaa) mutta kun tuhlasin siinä vaan aikaani. Ja jos jätän sen kertomatta, se näyttäytyy sitten niin etten sen aikaa ole tehnyt yhtään mitään. Molemmat ihan yhtä pahoja, eli joka tapauksessa olen tuhoon tuomittu.
Ei kenenkään cv ulotuloputtomasti taaksepäin. Asiat siinäkin vanhenee kun aikaa kuluu ja teet uusia asioita. Omassani ei kerrota 5 vuotta vanhemmista asioista kun ihan pari tärkeintä.
Vaikea kommentoida kun ei tiedä tutkintoa. Ensimmäiseksi tuli mieleen, jos kyseessä on yliopistotutkinto että pääsitkö lähelle tai suorititko kandin? Nykyäänhän monet tutkinnot voi rakentaa "vanhan pohjalle", eli voisiko keskenjääneen tutkinnon opintosuorituksia hyväksilukea johonkin uuteen tutkintoon? Silloinhan niiden suorittaminen näyttäisi ulospäinkin merkityksellisemmältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy, toi on nykyään äärimmäisen yleistä ettei se eka tutkinto välttämättä johda mihinkään kun ei voinut tietää että töitä ei muutaman vuoden päästä olekaan. Nyt tarvitset vain ison asennemuutoksen koska sinua ei tulla palkkaamaan asenteesi vuoksi, eikä siksi että on yksi "turha tutkinto" taustalla.
Ihmiset on niin hyeenoja että jos on tilaisuus nähdä keskeytetty tutkinto negatiivisena asiana ja lytätä koko ihminen sen takia ja työntää sivuun, niin totta kai se tilaisuus käytetään. Oletko niin sinisilmäinen että luulet että ihmiset vaan kiltisti istuvat jossain ringissä käsi kädessä ja laulavat joululauluja? Totta kai aina palkataan se jolla on ehjempi jä järkevämpi historia!
Ja vauvapalstalla aiheesta uliseminen auttaa miten? Sulla on kaksi vaihtoehtoa, kasvaa aikuiseksi ja korjata asennevamma, tai hyväksyä elämäsi työttömänä kelapummina.
Taas tätä loputonta asenteesta sössöttämistä. Ymmärtäkää jo, että ei millään asenteella muuteta sitä miten muut ihmiset asiaan suhtautuu. Vai
HYPNOTISOINKO minä jokaisessa työhaastattelussa haastattelijan ja pakotan hänet näkemään keskeytetyn tutkinnon positiivisena asiana. NIINKÖ, PRKKLL!,""
Eihän tässä kyse ole kenenkään haastattelijan tai rekrytoijan suhtautumisesta. Kyse on omasta suhtautumisestasi. En kyllä keksi miten noin mielikuvitukseton ihminen kykenee mihinkään työhaastatteluun tai työhön (no joku virkaintoinen byrokraatti, ehkä) kun ei näe asioita kuin yhdeltä kantilta ja vielä piehtaroi ja voivottaa kun "Kyllä jämpti on näin!" - eihän mitään muita tulkintoja ja todellisuuksia ole olemassakaan. Voi, voi!
Miten siitä pääsee henkisesti yli, että tuhlasin aikani kahteen maisterintutkintoon enkä ole vielä 45-vuotiaanakaan päässyt kertaakaan vakituiseen kokopäivätyöhön? Toistuvasti työttömänä, tälläkin hetkellä.
Vastaus: Ei ole mitään yli päästävää. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Toistaiseksi kävi näin.
M45