Lue keskustelun säännöt.
Exän etäisänä olemisen tuska ja uuden puolison dramatisointi
23.02.2021 |
Pakko vähän avautua, kun on alkanut ärsyttää exäni kauhea nyyhkytys ja vollotus etäisänä olemisen vaikeudesta.
Hän on ennen meidän liittoamme saanut kaksi lasta exänsä kanssa eikä meidän alkutaipaleella ollut sen kummempaa vikinää.
(Lapset olivat meillä joka toinen viikonloppu, kesäisin pitempiäkin aikoja.
Minä hoidin äitipuolen roolini ilmeisen hyvin, kun saan vieläkin äitienpäiväkortit nyt jo aikuisilta lapsilta.)
No, me saimme myös kaksi lasta, jotka täyttävät tänä vuonna 10 ja 14.
Exä löysin nykyisen puolisonsa pari vuotta sitten ja jätti perheensä.
Olen toipunut asiasta täysin ja mielestäni tämä uusi rouva on ihan mukava lapsilleni: se on tärkeintä, että lapsillani on isänsä luona hyvä olla.
Yhtäkkiä exä on alkanut pillittää sitä kuinka ylen kauheaa on sunnuntaisin, kun lapsemme palaavat kotiin eli minun luokseni.
Täytyy ihan pää käydä vetämässä täyteen koronasta välittämättä joka toinen sunnuntai (tai aina tänä lähtöpäivänä, vaikka olisi maanantai, tiistai, keskiviikko...)!
On niiiiin tyhjä olo ja kova ikävä.
Ja ostais edes kotiin ne kaljat!
Asiaa ei helpota yhtään se, että tämä lapseton uusi puoliso kirjoittelee ympäriinsä mm. facessa etävanhemmuuden kauheasta ikävästä ja yhä uudelleen luopumisen tuskasta.
Oletukseni kuitenkin on se, ettei hän itse niin kovasti sure, mutta ryyppää kyllä mukana, tukihenkilönä.
Ei noissa kirjoituksissa minua haukuskella kuin korkeintaan jonkinlaisissa piilov--tuiluyrityksissä ja sama se niille, mutta moni sukulainen (sekä minun että exän puolelta) on alkanut ihmetellä tätä asiaa minulle ja luvalla sanoen mua ei kiinnosta pätkääkään exäni tuskat: ihan itse otti ja jätti ja lähti.
Eipä muuta.
Kommentit (23)
Kyllä se tuska voi olla ihan aitoakin, mutta tietysti se pitäisi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Olen itse etäisä ja sydämeni kuvaannollisesti hajoaa kappaleiksi joka kerta kun vien lapset takaisin eksän luokse. En tietysti tätä toitota somessa, mutta koville se silti ottaa.
Asialle en kuitenkaan oikein voi mitään, koska ero on tosiasia eikä eksä ole palaamassa luokseni. On vaikea keksiä järkevää tapaa purkaa tuota tuskaa. Ehkä siksi moni eronnut mies sortuu ryyppäämään kuten tässäkin tapauksessa. Uusi puoliso varmasti toivoisi vähemmän sitä ryyppäämistä ja näkee tuon tuskan sellaisena ulkoisena mörkönä jonka poistuminen lopettaisi ryyppäämisen.
Vaihtoehtona tuossa tietysti on, että lapset muuttavat isän luokse asumaan (tätä eksäni tykkää hieroa naamaani) tai sitten näkevät häntä useammin, myös viikolla jos mahdollista. Eli keskustelu olisi tässä nyt se ensimmäisen askel ja se on vaikeaa jos välit ovat hyvää loppuelämää -tasolla. Voit mielestäni myös suoraan sanoa eksälle, että sukulaiset ovat alkaneet ihmettelemään heidän epämääräisiä FB-päivityksiään ja luulevat tapaamisten järjestymisessä olevan jotain häikkää. Fiksu mies ymmärtää yskän nopeasti, hitaampikin kun sen selittää yksinkertaisilla lauseilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan toisaalta olla, että exäsi nimenomaan hakee tekosyitä ryyppäämiselleen. En tarkoita sillä, etteikö ikävöisi lapsiaan aidosti, mutta toisaalta myös viinan viemät ihmiset kaipaavat näitä tekosyitä.
Ei tuo minun aikanani ollut erityisen viinaan menevä.
Alkoi kolmisen vuotta sitten olla "poikien" kanssa menoja yllättävän usein, kun nyksänsä tapasi.
.
Kommentoin tässä samalla vastaaja no. 2 häntä lainaamatta.
En vähättele etävanhempien ikävää, en ollenkaan. Olen itse eroperheestä ja minun ja isäni välillä oli lähes 15 vuotta n. 700 km.
Vasta vanhemmiten hän on kertonut kuinka seisoi itkien vilkuttamassa lentokoneelle, joka vei minut pois kivan kesän jälkeen.
Vietin isäni uudessa perheessa kesät.
Meidän tilanteemme on se, että lapsieni ja heidän isänsä välissä on n. 4 km.
Olen odotellut tässä, että exä ehdottaisi lasten näkemistä useammin, koska noin koville ottaa.
Ei ole ehdottanut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona tuossa tietysti on, että lapset muuttavat isän luokse asumaan (tätä eksäni tykkää hieroa naamaani) tai sitten näkevät häntä useammin, myös viikolla jos mahdollista.
Tykkää hieroa sun naamaasi?
Etkö haluaisi lapsia luoksesi asumaan?
Vierailija kirjoitti:
Voihan toisaalta olla, että exäsi nimenomaan hakee tekosyitä ryyppäämiselleen. En tarkoita sillä, etteikö ikävöisi lapsiaan aidosti, mutta toisaalta myös viinan viemät ihmiset kaipaavat näitä tekosyitä.
Viina vie ja isi vikisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulin ett ex on etäinen.
Etäisä.
Etä isä.
Etäisyys.
Etä isyys.
Mitä sanot näille ihmettelijöille? Eikö sun kantsis vaan todeta että eipä paljoa itkettänyt kun äijä jätti perheensä ja vaihtoi muiduun, jonka kanssa petti lastensa äitiä. Tohon on kenenkään paha mitään enempää ihmetellä. Ja jos jonkun mielestä edelleen sinä olet tässä jotenkin vaikea osapuoli niin sellaset ihmiset voitkin poistaa elämästäsi kokonaan.
Joten, älä selittele, ymmärrä tai pyytele anteeksi eksäsi puolesta. Faktat pöytään vaan. Ehkä sitä eksääkin olisi hyvä välillä muistuttaa miten tilanteeseen on päädytty.
" moni sukulainen (sekä minun että exän puolelta) on alkanut ihmetellä tätä asiaa minulle"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona tuossa tietysti on, että lapset muuttavat isän luokse asumaan (tätä eksäni tykkää hieroa naamaani) tai sitten näkevät häntä useammin, myös viikolla jos mahdollista.
Tykkää hieroa sun naamaasi?
Etkö haluaisi lapsia luoksesi asumaan?
Tietää ettei nykyinen asumisratkaisuni, jonka jouduin eron jälkeen hätäpäissäni hankkimaan, mahdollista lasten asumista luonani. Eli käytännössä vaan kiusaa asialla.
Tosin olisihan se kiva katsoa mitä mieltä olisi kun sanoisin, että lapset voi muuttaa kunhan on vaihdettu elarien ja lapsilisien suunta ja sovitaan tapaamisjärjestelyistä...voisi siinä hymynsä hyytyä.
Onko se uusi nainen siis tukiryyppäyshenkilö? Se miehen alkoholin lipitys juuri aiheuttaa tunteiden korostumista ja itkuisuutta, järkevän ajattelun sijaan. Pitäiskö isän asua lähempänä vai nähdä useammin lapset, vai käyttää skypeä joka ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan turha tulla itkemään erotilanteen vaikeuksia - jos on itse eron ottanut ns. Turhasta syystä. Kun eroaa, niin ottaa riskin, että tulee paha äitipuoli, eksä ei maksa elareita, ei pystytä sopimaan asioista, välit tulehtuvat pahoin tai että tulee lapsia ikävä.
Olen itse eronnut sovussa, enkä olisi ikinä uskonut, millaista helvettiä elämä tuli myöhemmin olemaan. Nyt erosta on 10 vuotta, ja meillä ei ole enää mitään välejä.
Exäsi on kypsymätön ja lapsellinen ihminen, joka hoitelee asiansa tunnepohjalta kuin käyttäisi järkeään. Ninpä hän työntää vastuun aina toiselle ja nyt sinulle. Sitä karua tarinaa kertoo myös, miten hän erosi ensimmäisestä puolisostaan ja jätti lapset vaimolleen. Sitten sinusta ja taas vastuun kantaa toinen eli sinä. Nyt on kolmas puoliso menossa, joka hoitaa exäsi puolesta somevaikuttamisen märisemällä luopumisen tuskasta.
Koko ajan exäsi rakentaa itsestään uhrin roolia ymmärtämättä, miten elämässä maataan niin kuin pedataan . Ei hän oikeasti halua lapsiasi luoksensa asumaan, mutta niihin omiin tunteisiinsa voi uppoutua etenkin kun koronan aikaan ei voi muutakaan tehdä. Surkuttelu on hyvää ajankulua sekin ja sillä saa huomiota, säälipisteitä ja kivoja yhteydenottoja ihmisiltä.
Mitäpäs, jos annat exäsi uikuttaa ihan rauhassa, Mene vielä siihen mukaan ja myöntele myötätuntoisesti, että ai että kun sua nyt siellä niin niiin raastaa ja itketään yhdessä. TAi sitten kysyt, mitä hän tekee tilannetta muuttaakseen? Voitteko sopia, että lapset ovat kaikki lomat hänen luonaan ja sinä voit sitten rauhassa rillutella pitkin maailmaa? Ihan varmasti vastaa, ettei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona tuossa tietysti on, että lapset muuttavat isän luokse asumaan (tätä eksäni tykkää hieroa naamaani) tai sitten näkevät häntä useammin, myös viikolla jos mahdollista.
Tykkää hieroa sun naamaasi?
Etkö haluaisi lapsia luoksesi asumaan?
Tietää ettei nykyinen asumisratkaisuni, jonka jouduin eron jälkeen hätäpäissäni hankkimaan, mahdollista lasten asumista luonani. Eli käytännössä vaan kiusaa asialla.
Tosin olisihan se kiva katsoa mitä mieltä olisi kun sanoisin, että lapset voi muuttaa kunhan on vaihdettu elarien ja lapsilisien suunta ja sovitaan tapaamisjärjestelyistä...voisi siinä hymynsä hyytyä.
Onko nykyinen asumisratkaisusi kenties joku laitostyyppinen oikeuden määräyksellä, vai saatko itse vaikuttaa siihen esim. muuttamalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan toisaalta olla, että exäsi nimenomaan hakee tekosyitä ryyppäämiselleen. En tarkoita sillä, etteikö ikävöisi lapsiaan aidosti, mutta toisaalta myös viinan viemät ihmiset kaipaavat näitä tekosyitä.
Ei tuo minun aikanani ollut erityisen viinaan menevä.
Alkoi kolmisen vuotta sitten olla "poikien" kanssa menoja yllättävän usein, kun nyksänsä tapasi.
.
Kommentoin tässä samalla vastaaja no. 2 häntä lainaamatta.
En vähättele etävanhempien ikävää, en ollenkaan. Olen itse eroperheestä ja minun ja isäni välillä oli lähes 15 vuotta n. 700 km.
Vasta vanhemmiten hän on kertonut kuinka seisoi itkien vilkuttamassa lentokoneelle, joka vei minut pois kivan kesän jälkeen.
Vietin isäni uudessa perheessa kesät.
Meidän tilanteemme on se, että lapsieni ja heidän isänsä välissä on n. 4 km.
Olen odotellut tässä, että exä ehdottaisi lasten näkemistä useammin, koska noin koville ottaa.
Ei ole ehdottanut.
ap
Oletko kysynyt häneltä miksi muutti niin kauas jos noin pahaa teki? V*tuttaa tuollaiset nyyhkytarinoitsijat (siis isäsi) joka kuitenkin laittoi itsensä etusijalle silloin kun tilanne oli päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäsi uhriutuu puolustellakseen juomistaan, ja exän nyxä selittelee puolisonsa käyttäytymistä. Kumpikin ratsastaa erollanne ja lapsillanne. Niille, jotka asiaa ihmettelee, voit kertoa rehellisesti miten asiat ovat, jos katsot aiheelliseksi, mutta älä päästä itse asiaa ihollesi. Jos exä ja nyxänsä ovat tehneet lapsistanne ja isän hurjasta ikävästä jonkinlaisen somesisällön, se ei ole sinun ongelmasi, jos ja kun hoidat osaltasi lasten tapaamiset oikeudenmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona tuossa tietysti on, että lapset muuttavat isän luokse asumaan (tätä eksäni tykkää hieroa naamaani) tai sitten näkevät häntä useammin, myös viikolla jos mahdollista.
Tykkää hieroa sun naamaasi?
Etkö haluaisi lapsia luoksesi asumaan?
Tietää ettei nykyinen asumisratkaisuni, jonka jouduin eron jälkeen hätäpäissäni hankkimaan, mahdollista lasten asumista luonani. Eli käytännössä vaan kiusaa asialla.
Tosin olisihan se kiva katsoa mitä mieltä olisi kun sanoisin, että lapset voi muuttaa kunhan on vaihdettu elarien ja lapsilisien suunta ja sovitaan tapaamisjärjestelyistä...voisi siinä hymynsä hyytyä.
Mitä hittoa. Miten ilkeä ja lapsellinen oikein olet? Susta ei olisi lasten arkea pyörittämään tuolla kypsyydellä. Eron jälkeen sulla on ollut ihan mahdollisuus hankkia itsellesi kaksio jossa olisi sulle olohuone ja lapsille oma makkari. Mikä estää toimimasta esim tänään asian eteen? Voisit saada lapset hyvin vuoroviikoiksi jos et vain märisisi siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona tuossa tietysti on, että lapset muuttavat isän luokse asumaan (tätä eksäni tykkää hieroa naamaani) tai sitten näkevät häntä useammin, myös viikolla jos mahdollista.
Tykkää hieroa sun naamaasi?
Etkö haluaisi lapsia luoksesi asumaan?
Tietää ettei nykyinen asumisratkaisuni, jonka jouduin eron jälkeen hätäpäissäni hankkimaan, mahdollista lasten asumista luonani. Eli käytännössä vaan kiusaa asialla.
Tosin olisihan se kiva katsoa mitä mieltä olisi kun sanoisin, että lapset voi muuttaa kunhan on vaihdettu elarien ja lapsilisien suunta ja sovitaan tapaamisjärjestelyistä...voisi siinä hymynsä hyytyä.
Onko nykyinen asumisratkaisusi kenties joku laitostyyppinen oikeuden määräyksellä, vai saatko itse vaikuttaa siihen esim. muuttamalla?
Rajoituksia aiheuttavat sijainti ja asumisen hinta. Kuten sanottua niin isomman asunnon hankkiminen ei olisi ongelma jos saisin ne rahat jotka nyt menee eksälle. Jostain syystä tämä on monelle naiselle vaikea hahmottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona tuossa tietysti on, että lapset muuttavat isän luokse asumaan (tätä eksäni tykkää hieroa naamaani) tai sitten näkevät häntä useammin, myös viikolla jos mahdollista.
Tykkää hieroa sun naamaasi?
Etkö haluaisi lapsia luoksesi asumaan?
Tietää ettei nykyinen asumisratkaisuni, jonka jouduin eron jälkeen hätäpäissäni hankkimaan, mahdollista lasten asumista luonani. Eli käytännössä vaan kiusaa asialla.
Tosin olisihan se kiva katsoa mitä mieltä olisi kun sanoisin, että lapset voi muuttaa kunhan on vaihdettu elarien ja lapsilisien suunta ja sovitaan tapaamisjärjestelyistä...voisi siinä hymynsä hyytyä.
Mitä hittoa. Miten ilkeä ja lapsellinen oikein olet? Susta ei olisi lasten arkea pyörittämään tuolla kypsyydellä. Eron jälkeen sulla on ollut ihan mahdollisuus hankkia itsellesi kaksio jossa olisi sulle olohuone ja lapsille oma makkari. Mikä estää toimimasta esim tänään asian eteen? Voisit saada lapset hyvin vuoroviikoiksi jos et vain märisisi siellä.
Eksä ei suostunut vuoroviikkojärjestelyyn enkä ole lasten vuoksi halunnut lähteä käräjöimään asiasta. Joten kyllä ne naisetkin osaa.
Tapaan lapsia myös viikolla, aina kun eksä vaan antaa lapsille luvan tulla luokseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona tuossa tietysti on, että lapset muuttavat isän luokse asumaan (tätä eksäni tykkää hieroa naamaani) tai sitten näkevät häntä useammin, myös viikolla jos mahdollista.
Tykkää hieroa sun naamaasi?
Etkö haluaisi lapsia luoksesi asumaan?
Tietää ettei nykyinen asumisratkaisuni, jonka jouduin eron jälkeen hätäpäissäni hankkimaan, mahdollista lasten asumista luonani. Eli käytännössä vaan kiusaa asialla.
Tosin olisihan se kiva katsoa mitä mieltä olisi kun sanoisin, että lapset voi muuttaa kunhan on vaihdettu elarien ja lapsilisien suunta ja sovitaan tapaamisjärjestelyistä...voisi siinä hymynsä hyytyä.
Onko nykyinen asumisratkaisusi kenties joku laitostyyppinen oikeuden määräyksellä, vai saatko itse vaikuttaa siihen esim. muuttamalla?
Rajoituksia aiheuttavat sijainti ja asumisen hinta. Kuten sanottua niin isomman asunnon hankkiminen ei olisi ongelma jos saisin ne rahat jotka nyt menee eksälle. Jostain syystä tämä on monelle naiselle vaikea hahmottaa.
Saathan sinä asumistukea jos tarve vaatii. Ja muuta edullisemmalla alueelle. Tai sitten vaan elät rohkeasti omien halujesi mukaan ja tapaat lapsia aina välillä silloin tällöin kun ehdit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona tuossa tietysti on, että lapset muuttavat isän luokse asumaan (tätä eksäni tykkää hieroa naamaani) tai sitten näkevät häntä useammin, myös viikolla jos mahdollista.
Tykkää hieroa sun naamaasi?
Etkö haluaisi lapsia luoksesi asumaan?
Tietää ettei nykyinen asumisratkaisuni, jonka jouduin eron jälkeen hätäpäissäni hankkimaan, mahdollista lasten asumista luonani. Eli käytännössä vaan kiusaa asialla.
Tosin olisihan se kiva katsoa mitä mieltä olisi kun sanoisin, että lapset voi muuttaa kunhan on vaihdettu elarien ja lapsilisien suunta ja sovitaan tapaamisjärjestelyistä...voisi siinä hymynsä hyytyä.
Onko nykyinen asumisratkaisusi kenties joku laitostyyppinen oikeuden määräyksellä, vai saatko itse vaikuttaa siihen esim. muuttamalla?
Rajoituksia aiheuttavat sijainti ja asumisen hinta. Kuten sanottua niin isomman asunnon hankkiminen ei olisi ongelma jos saisin ne rahat jotka nyt menee eksälle. Jostain syystä tämä on monelle naiselle vaikea hahmottaa.
Mitä nämä "rahat jotka menee nyt eksälle" ovat? Elatusapu?
Eli jos eksäsi olisi valmis hoitamaan kaikki teidän yhdessä tekemien lastenne kulut niin sinulla saattaisi olla varaa isompaan asuntoon?
Voihan toisaalta olla, että exäsi nimenomaan hakee tekosyitä ryyppäämiselleen. En tarkoita sillä, etteikö ikävöisi lapsiaan aidosti, mutta toisaalta myös viinan viemät ihmiset kaipaavat näitä tekosyitä.