Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisit tilanteessani (oppimisvaikeudet, rahattomuus, vajavainen työkyky)
23.02.2021 |
Minua hävettää kirjoittaa tästä. Tiedän myös, että kaltaisiani pidetään usein vain laiskoina, työnvieroksujina, itse ongelmansa aiheuttaneina. Minulla on isoja oppimisvaikeuksia. Ne liittyvät hahmottamiseen, muistiin, tietojen ja osaamisen soveltamiseen, tarkkaavuuteen. Olen myös hyvin kömpelö. Tämän seurauksena on aika vähän töitä joissa minulla on mahdollisuus pärjätä. Erilaisia koulutuksia olen yrittänyt, kaikissa opinnot ovat katkenneet kun viimeistään työharjoittelu on osoittanut, että minulla ei ole edellytyksiä toimia kyseisellä alalla tai edes valmistua. Sanomattakin on varmasti selvää, että minun on vaikea saada töitä. Vaikka olisi työ jossa voisin pärjätä, niin enhän pääse edes haastatteluun, hakemukseni lentävät ensimmäisenä roskiin, ne muutamat työpaikat joihin olen elämässäni onnistunut pääsemään, olen saanut soittamalla työnantajalle. Sellaisia työpaikkoja on nykyään hyvin vähän, useimpiin pitää vain lähettää hakemus ja CV. Minun CV:ssäni ei ole juuri mitään, en pysty selittämään miksi minulla on näin vähän työhistoriaa, en pysty selittämään, että olisin kuitenkin motivoitunut tekemään töitä. En ole myöskään pärjännyt ihan tavallisissakaan suorittavissa töissä, olen liian kömpelö, en pysty tekemään monta asiaa yhtä aikaa, asioita unohtuu, kaikki menee sekaisin.
Tällä hetkellä olen töissä, pärjään työssäni, mutta tiedän, että en pärjäisi kaikissa saman alan työpaikoissa (olen yrittänyt). Enkä tule kunnolla toimeen palkallani, työ on yksi huonoiten palkatuista. Minulla ei tule olemaan tätä paikkaa koko työikäni, en viitsi enempää selittää, ettei tunnisteta, mutta tiedän, että tämä työ loppuu joskus, ja siinä vaiheessa minulla on vielä työikää jäljellä.
Tällä hetkellä asun edullisesti, mutta se tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa, vuokranantaja tulee tarvitsemaan asunnon itselleen ja minun pitää etsiä uusi. Näin halpaa asuntoa en saa enää mistään pääkaupunkiseudulta. Normaalilla pääkaupunkiseudun vuokralla joudun hakemaan asumistukea, ehkä myös toimeentulotukea. Enkä todellakaan haluaisi pudota tuilla eläjäksi. Ajokorttia ei ole enkä sitä pystyisi hankkimaankaan näillä rajoitteilla, joten asunnon on pakko olla joukkoliikenneyhteyksien varrella jos aion töissä käydä.
Mitä sinä tekisit tilanteessani? En myöskään ole enää nuori, vaan keski-ikäinen ja tulevaisuus pelottaa jo paljon.
Kommentit (55)
Hakeudu neuropsykiatrisiin testeihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin vielä kehitysvammaisuudesta. Mitä mieltä olette, voiko olla lievästi kehitysvammainen jos on suorittanut peruskoulun ihan normaaleilla arvosanoilla ja onnistunut pääsemään ylioppilaaksikin?
Mielestäni minulla on ihan selkeitä ongelmia myös älyssä. Lapsena olin koulussa "outo", minua pidettiin jollain lailla poikkeavana, mutta ei oikein tiedetty mistä on kyse. Aikuisena on todettu nuo hahmotuksen ja tarkkaavaisuuden ongelmat, mutta onhan sitä ongelmaa muuallakin kun minun on näin vaikeaa pärjätä ihan tavallisissa työtehtävissä. En muista kaikkea mitä pitäisi muistaa vaikka samaa työtehtävää on toistettu jo monta kertaa, en havainnoi ympäristöäni normaalisti, en huomaa itsestään selviä asioita, en osaa soveltaa oppimaani enkä toimia muuttuvissa tilanteissa.
-ap
Olen samanlainen. En usko sinulla olevan älyssä ongelmaa, et kirjoittaisi noin hyvin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin vielä kehitysvammaisuudesta. Mitä mieltä olette, voiko olla lievästi kehitysvammainen jos on suorittanut peruskoulun ihan normaaleilla arvosanoilla ja onnistunut pääsemään ylioppilaaksikin?
Mielestäni minulla on ihan selkeitä ongelmia myös älyssä. Lapsena olin koulussa "outo", minua pidettiin jollain lailla poikkeavana, mutta ei oikein tiedetty mistä on kyse. Aikuisena on todettu nuo hahmotuksen ja tarkkaavaisuuden ongelmat, mutta onhan sitä ongelmaa muuallakin kun minun on näin vaikeaa pärjätä ihan tavallisissa työtehtävissä. En muista kaikkea mitä pitäisi muistaa vaikka samaa työtehtävää on toistettu jo monta kertaa, en havainnoi ympäristöäni normaalisti, en huomaa itsestään selviä asioita, en osaa soveltaa oppimaani enkä toimia muuttuvissa tilanteissa.
-ap
En usko että olet kehitysvammainen, koska ilmaiset kirjallisesti selkeästi ajtuksiasi, lisäksi kykenet itsenäiseen elämään. Olet vain ns. laiskansutjakka, etkä viitsi kuunnelle ohjeita tai opetella tarpeeksi uusia taitoja. Toiset oppivat hitaammin, ja tarvitsevat enemmän harjoitusta lähes kaikkiin työtehtäviin, eikä se ole osoitus kehitysvammasta. Et vain viitsi, koska on helpompaa niin.
Kaltaisiasi on aina silloin tällöin tullut vastaan työelämässä. Olet ns. "saamaton", ts. et oikein saa mitään aikaiseksi. Siihen lie muitakin syitä kuin laiskuus ja aloitekyvyttömyys. Lisäksi sinulta näyttää puuttuvan kunnianhimoa, ja kyky vaatia itseltsäsi mitään. Tyydyt aina helppoon ratkaisuun, "kun ei tarvitse=kehtaa opetella mitään uutta"
Mitäs funtsit mitä töissä ajatellaan jos oppii hitaammin? Onko tukea tarjolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja en osaa antaa, mutta minulla on samanlaisia ongelmia opiskeluissa/työelämässä, en pärjää oikein missään. Samassa veneessä ollaan, tuntuu, ettei meikäläiselle ole mitään paikkaa. Olen yrittänyt monenkin eri tahon kautta päästä tutkimuksiin, mutta ei ole kuulemma resursseja tutkia aikuisia.
Minua on tutkittu, mutta minusta ei saa selvää mitä tämä on.
Meillä pärjäämättömillä pitäisi olla vaikka oma keskustelupalsta tai yhdistys, voisi ainakin jutella kaltaistensa kanssa ja miettiä yhdessä, mikä voisi olla näihin vaikeuksiin syynä.
Ehdottomasti! Ärsyttää kaikki kiusaaminen ja syrjintä näiden syiden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin vielä kehitysvammaisuudesta. Mitä mieltä olette, voiko olla lievästi kehitysvammainen jos on suorittanut peruskoulun ihan normaaleilla arvosanoilla ja onnistunut pääsemään ylioppilaaksikin?
Mielestäni minulla on ihan selkeitä ongelmia myös älyssä. Lapsena olin koulussa "outo", minua pidettiin jollain lailla poikkeavana, mutta ei oikein tiedetty mistä on kyse. Aikuisena on todettu nuo hahmotuksen ja tarkkaavaisuuden ongelmat, mutta onhan sitä ongelmaa muuallakin kun minun on näin vaikeaa pärjätä ihan tavallisissa työtehtävissä. En muista kaikkea mitä pitäisi muistaa vaikka samaa työtehtävää on toistettu jo monta kertaa, en havainnoi ympäristöäni normaalisti, en huomaa itsestään selviä asioita, en osaa soveltaa oppimaani enkä toimia muuttuvissa tilanteissa.
-ap
En usko että olet kehitysvammainen, koska ilmaiset kirjallisesti selkeästi ajtuksiasi, lisäksi kykenet itsenäiseen elämään. Olet vain ns. laiskansutjakka, etkä viitsi kuunnelle ohjeita tai opetella tarpeeksi uusia taitoja. Toiset oppivat hitaammin, ja tarvitsevat enemmän harjoitusta lähes kaikkiin työtehtäviin, eikä se ole osoitus kehitysvammasta. Et vain viitsi, koska on helpompaa niin.
Kaltaisiasi on aina silloin tällöin tullut vastaan työelämässä. Olet ns. "saamaton", ts. et oikein saa mitään aikaiseksi. Siihen lie muitakin syitä kuin laiskuus ja aloitekyvyttömyys. Lisäksi sinulta näyttää puuttuvan kunnianhimoa, ja kyky vaatia itseltsäsi mitään. Tyydyt aina helppoon ratkaisuun, "kun ei tarvitse=kehtaa opetella mitään uutta"
Selvä. Ehkä se sitten on niin. Omasta mielestäni olen yrittänyt, olen yrittänyt vaikka minua on hävettänyt mennä esimerkiksi työharjoittelupaikalle mokaamaan, mokaamaan ja mokaamaan lisää. Olen kirjoittanut itselleni muistilistoja, piirtänyt kuvia työtehtävien avuksi, mutta ei. Ei vain mene jakeluun. Helpompaa olisi ollut jättää vain kaikki heti kesken. Ei minusta sekään kauhean helppoa ole, että mietin jatkuvasti sitä, olenko tulevaisuudessa ehkä jopa ilman asuntoa kun ainakin vanhuuseläke tulee olemaan niin pieni.
Minulla oli aiemmin kunnianhimoa, minulla oli suunitelmia mihin ammattiin haluan. Vähitellen se kaikki karisee pois kun huomaa ettei vain pärjää vaikka yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin vielä kehitysvammaisuudesta. Mitä mieltä olette, voiko olla lievästi kehitysvammainen jos on suorittanut peruskoulun ihan normaaleilla arvosanoilla ja onnistunut pääsemään ylioppilaaksikin?
Mielestäni minulla on ihan selkeitä ongelmia myös älyssä. Lapsena olin koulussa "outo", minua pidettiin jollain lailla poikkeavana, mutta ei oikein tiedetty mistä on kyse. Aikuisena on todettu nuo hahmotuksen ja tarkkaavaisuuden ongelmat, mutta onhan sitä ongelmaa muuallakin kun minun on näin vaikeaa pärjätä ihan tavallisissa työtehtävissä. En muista kaikkea mitä pitäisi muistaa vaikka samaa työtehtävää on toistettu jo monta kertaa, en havainnoi ympäristöäni normaalisti, en huomaa itsestään selviä asioita, en osaa soveltaa oppimaani enkä toimia muuttuvissa tilanteissa.
-ap
En usko että olet kehitysvammainen, koska ilmaiset kirjallisesti selkeästi ajtuksiasi, lisäksi kykenet itsenäiseen elämään. Olet vain ns. laiskansutjakka, etkä viitsi kuunnelle ohjeita tai opetella tarpeeksi uusia taitoja. Toiset oppivat hitaammin, ja tarvitsevat enemmän harjoitusta lähes kaikkiin työtehtäviin, eikä se ole osoitus kehitysvammasta. Et vain viitsi, koska on helpompaa niin.
Kaltaisiasi on aina silloin tällöin tullut vastaan työelämässä. Olet ns. "saamaton", ts. et oikein saa mitään aikaiseksi. Siihen lie muitakin syitä kuin laiskuus ja aloitekyvyttömyys. Lisäksi sinulta näyttää puuttuvan kunnianhimoa, ja kyky vaatia itseltsäsi mitään. Tyydyt aina helppoon ratkaisuun, "kun ei tarvitse=kehtaa opetella mitään uutta"
Selvä. Ehkä se sitten on niin. Omasta mielestäni olen yrittänyt, olen yrittänyt vaikka minua on hävettänyt mennä esimerkiksi työharjoittelupaikalle mokaamaan, mokaamaan ja mokaamaan lisää. Olen kirjoittanut itselleni muistilistoja, piirtänyt kuvia työtehtävien avuksi, mutta ei. Ei vain mene jakeluun. Helpompaa olisi ollut jättää vain kaikki heti kesken. Ei minusta sekään kauhean helppoa ole, että mietin jatkuvasti sitä, olenko tulevaisuudessa ehkä jopa ilman asuntoa kun ainakin vanhuuseläke tulee olemaan niin pieni.
Minulla oli aiemmin kunnianhimoa, minulla oli suunitelmia mihin ammattiin haluan. Vähitellen se kaikki karisee pois kun huomaa ettei vain pärjää vaikka yrittää.
Yritä päästä puhumaan nuo asiasi. Kolkuta niin pitkään kunnes avataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin vielä kehitysvammaisuudesta. Mitä mieltä olette, voiko olla lievästi kehitysvammainen jos on suorittanut peruskoulun ihan normaaleilla arvosanoilla ja onnistunut pääsemään ylioppilaaksikin?
Mielestäni minulla on ihan selkeitä ongelmia myös älyssä. Lapsena olin koulussa "outo", minua pidettiin jollain lailla poikkeavana, mutta ei oikein tiedetty mistä on kyse. Aikuisena on todettu nuo hahmotuksen ja tarkkaavaisuuden ongelmat, mutta onhan sitä ongelmaa muuallakin kun minun on näin vaikeaa pärjätä ihan tavallisissa työtehtävissä. En muista kaikkea mitä pitäisi muistaa vaikka samaa työtehtävää on toistettu jo monta kertaa, en havainnoi ympäristöäni normaalisti, en huomaa itsestään selviä asioita, en osaa soveltaa oppimaani enkä toimia muuttuvissa tilanteissa.
-ap
En usko että olet kehitysvammainen, koska ilmaiset kirjallisesti selkeästi ajtuksiasi, lisäksi kykenet itsenäiseen elämään. Olet vain ns. laiskansutjakka, etkä viitsi kuunnelle ohjeita tai opetella tarpeeksi uusia taitoja. Toiset oppivat hitaammin, ja tarvitsevat enemmän harjoitusta lähes kaikkiin työtehtäviin, eikä se ole osoitus kehitysvammasta. Et vain viitsi, koska on helpompaa niin.
Kaltaisiasi on aina silloin tällöin tullut vastaan työelämässä. Olet ns. "saamaton", ts. et oikein saa mitään aikaiseksi. Siihen lie muitakin syitä kuin laiskuus ja aloitekyvyttömyys. Lisäksi sinulta näyttää puuttuvan kunnianhimoa, ja kyky vaatia itseltsäsi mitään. Tyydyt aina helppoon ratkaisuun, "kun ei tarvitse=kehtaa opetella mitään uutta"
Selvä. Ehkä se sitten on niin. Omasta mielestäni olen yrittänyt, olen yrittänyt vaikka minua on hävettänyt mennä esimerkiksi työharjoittelupaikalle mokaamaan, mokaamaan ja mokaamaan lisää. Olen kirjoittanut itselleni muistilistoja, piirtänyt kuvia työtehtävien avuksi, mutta ei. Ei vain mene jakeluun. Helpompaa olisi ollut jättää vain kaikki heti kesken. Ei minusta sekään kauhean helppoa ole, että mietin jatkuvasti sitä, olenko tulevaisuudessa ehkä jopa ilman asuntoa kun ainakin vanhuuseläke tulee olemaan niin pieni.
Minulla oli aiemmin kunnianhimoa, minulla oli suunitelmia mihin ammattiin haluan. Vähitellen se kaikki karisee pois kun huomaa ettei vain pärjää vaikka yrittää.
Oma aikuinen lapseni sai add diagnoosin aikoinaan. On KTM, ja hyvässä , vaativassa virassa. Oppimisvaikeudet eivät ole mikään este. Mainittakoon, ettei hän saanut vaivaansa minkään sortin lääkityksiä tai terapioita. Oma halu opiskella painoi eniten. Tavan duunariksi ei hänestä kyllä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko hyvä asioissa joista pidät? Etsiydy tekemään jotain sellaista?
Turha säälitellä itseään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin vielä kehitysvammaisuudesta. Mitä mieltä olette, voiko olla lievästi kehitysvammainen jos on suorittanut peruskoulun ihan normaaleilla arvosanoilla ja onnistunut pääsemään ylioppilaaksikin?
Mielestäni minulla on ihan selkeitä ongelmia myös älyssä. Lapsena olin koulussa "outo", minua pidettiin jollain lailla poikkeavana, mutta ei oikein tiedetty mistä on kyse. Aikuisena on todettu nuo hahmotuksen ja tarkkaavaisuuden ongelmat, mutta onhan sitä ongelmaa muuallakin kun minun on näin vaikeaa pärjätä ihan tavallisissa työtehtävissä. En muista kaikkea mitä pitäisi muistaa vaikka samaa työtehtävää on toistettu jo monta kertaa, en havainnoi ympäristöäni normaalisti, en huomaa itsestään selviä asioita, en osaa soveltaa oppimaani enkä toimia muuttuvissa tilanteissa.
-ap
En usko että olet kehitysvammainen, koska ilmaiset kirjallisesti selkeästi ajtuksiasi, lisäksi kykenet itsenäiseen elämään. Olet vain ns. laiskansutjakka, etkä viitsi kuunnelle ohjeita tai opetella tarpeeksi uusia taitoja. Toiset oppivat hitaammin, ja tarvitsevat enemmän harjoitusta lähes kaikkiin työtehtäviin, eikä se ole osoitus kehitysvammasta. Et vain viitsi, koska on helpompaa niin.
Kaltaisiasi on aina silloin tällöin tullut vastaan työelämässä. Olet ns. "saamaton", ts. et oikein saa mitään aikaiseksi. Siihen lie muitakin syitä kuin laiskuus ja aloitekyvyttömyys. Lisäksi sinulta näyttää puuttuvan kunnianhimoa, ja kyky vaatia itseltsäsi mitään. Tyydyt aina helppoon ratkaisuun, "kun ei tarvitse=kehtaa opetella mitään uutta"
Selvä. Ehkä se sitten on niin. Omasta mielestäni olen yrittänyt, olen yrittänyt vaikka minua on hävettänyt mennä esimerkiksi työharjoittelupaikalle mokaamaan, mokaamaan ja mokaamaan lisää. Olen kirjoittanut itselleni muistilistoja, piirtänyt kuvia työtehtävien avuksi, mutta ei. Ei vain mene jakeluun. Helpompaa olisi ollut jättää vain kaikki heti kesken. Ei minusta sekään kauhean helppoa ole, että mietin jatkuvasti sitä, olenko tulevaisuudessa ehkä jopa ilman asuntoa kun ainakin vanhuuseläke tulee olemaan niin pieni.
Minulla oli aiemmin kunnianhimoa, minulla oli suunitelmia mihin ammattiin haluan. Vähitellen se kaikki karisee pois kun huomaa ettei vain pärjää vaikka yrittää.
Oma aikuinen lapseni sai add diagnoosin aikoinaan. On KTM, ja hyvässä , vaativassa virassa. Oppimisvaikeudet eivät ole mikään este. Mainittakoon, ettei hän saanut vaivaansa minkään sortin lääkityksiä tai terapioita. Oma halu opiskella painoi eniten. Tavan duunariksi ei hänestä kyllä olisikaan.
Sinun lapsellasi oli myös lahjoja kyseiselle alalle. Kyllä moni älykäs neuroepätyypillinen pärjääkin oikein hyvin työssään, mutta kannattaa muistaa, että me kaikki emme ole niitä älykkäitä ja lahjakkaita. Minusta nykyään puhutaan liikaa siitä, että "sinusta voi tulla ihan mitä tahansa jos vain haluat". No ei voi, jokaisella on ne omien kykyjen rajat joita ei voi ylittää ahkeruudellakaan. Tietysti on hyvä kannustaa ja pitääkin kannustaa, mutta jos lapsi ja nuori saa sen kuvan, että kaikki on vain omasta halusta ja yrittämisestä kiinni, niin siinä tulee todella isoja itsesyytöksiä jos ei yrityksestä huolimatta pärjää itselle liian vaikealla alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha säälitellä itseään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin vielä kehitysvammaisuudesta. Mitä mieltä olette, voiko olla lievästi kehitysvammainen jos on suorittanut peruskoulun ihan normaaleilla arvosanoilla ja onnistunut pääsemään ylioppilaaksikin?
Mielestäni minulla on ihan selkeitä ongelmia myös älyssä. Lapsena olin koulussa "outo", minua pidettiin jollain lailla poikkeavana, mutta ei oikein tiedetty mistä on kyse. Aikuisena on todettu nuo hahmotuksen ja tarkkaavaisuuden ongelmat, mutta onhan sitä ongelmaa muuallakin kun minun on näin vaikeaa pärjätä ihan tavallisissa työtehtävissä. En muista kaikkea mitä pitäisi muistaa vaikka samaa työtehtävää on toistettu jo monta kertaa, en havainnoi ympäristöäni normaalisti, en huomaa itsestään selviä asioita, en osaa soveltaa oppimaani enkä toimia muuttuvissa tilanteissa.
-ap
En usko että olet kehitysvammainen, koska ilmaiset kirjallisesti selkeästi ajtuksiasi, lisäksi kykenet itsenäiseen elämään. Olet vain ns. laiskansutjakka, etkä viitsi kuunnelle ohjeita tai opetella tarpeeksi uusia taitoja. Toiset oppivat hitaammin, ja tarvitsevat enemmän harjoitusta lähes kaikkiin työtehtäviin, eikä se ole osoitus kehitysvammasta. Et vain viitsi, koska on helpompaa niin.
Kaltaisiasi on aina silloin tällöin tullut vastaan työelämässä. Olet ns. "saamaton", ts. et oikein saa mitään aikaiseksi. Siihen lie muitakin syitä kuin laiskuus ja aloitekyvyttömyys. Lisäksi sinulta näyttää puuttuvan kunnianhimoa, ja kyky vaatia itseltsäsi mitään. Tyydyt aina helppoon ratkaisuun, "kun ei tarvitse=kehtaa opetella mitään uutta"
Selvä. Ehkä se sitten on niin. Omasta mielestäni olen yrittänyt, olen yrittänyt vaikka minua on hävettänyt mennä esimerkiksi työharjoittelupaikalle mokaamaan, mokaamaan ja mokaamaan lisää. Olen kirjoittanut itselleni muistilistoja, piirtänyt kuvia työtehtävien avuksi, mutta ei. Ei vain mene jakeluun. Helpompaa olisi ollut jättää vain kaikki heti kesken. Ei minusta sekään kauhean helppoa ole, että mietin jatkuvasti sitä, olenko tulevaisuudessa ehkä jopa ilman asuntoa kun ainakin vanhuuseläke tulee olemaan niin pieni.
Minulla oli aiemmin kunnianhimoa, minulla oli suunitelmia mihin ammattiin haluan. Vähitellen se kaikki karisee pois kun huomaa ettei vain pärjää vaikka yrittää.
Oma aikuinen lapseni sai add diagnoosin aikoinaan. On KTM, ja hyvässä , vaativassa virassa. Oppimisvaikeudet eivät ole mikään este. Mainittakoon, ettei hän saanut vaivaansa minkään sortin lääkityksiä tai terapioita. Oma halu opiskella painoi eniten. Tavan duunariksi ei hänestä kyllä olisikaan.
Niin, toisaalta lapsesi ja AP ovat ihan eri ihmisiä, joilla on selkeästi erilaiset ongelmat ja erilaiset vahvuudet. Miten tekstisi pitäisi siis auttaa AP:tä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin vielä kehitysvammaisuudesta. Mitä mieltä olette, voiko olla lievästi kehitysvammainen jos on suorittanut peruskoulun ihan normaaleilla arvosanoilla ja onnistunut pääsemään ylioppilaaksikin?
Mielestäni minulla on ihan selkeitä ongelmia myös älyssä. Lapsena olin koulussa "outo", minua pidettiin jollain lailla poikkeavana, mutta ei oikein tiedetty mistä on kyse. Aikuisena on todettu nuo hahmotuksen ja tarkkaavaisuuden ongelmat, mutta onhan sitä ongelmaa muuallakin kun minun on näin vaikeaa pärjätä ihan tavallisissa työtehtävissä. En muista kaikkea mitä pitäisi muistaa vaikka samaa työtehtävää on toistettu jo monta kertaa, en havainnoi ympäristöäni normaalisti, en huomaa itsestään selviä asioita, en osaa soveltaa oppimaani enkä toimia muuttuvissa tilanteissa.
-ap
En usko että olet kehitysvammainen, koska ilmaiset kirjallisesti selkeästi ajtuksiasi, lisäksi kykenet itsenäiseen elämään. Olet vain ns. laiskansutjakka, etkä viitsi kuunnelle ohjeita tai opetella tarpeeksi uusia taitoja. Toiset oppivat hitaammin, ja tarvitsevat enemmän harjoitusta lähes kaikkiin työtehtäviin, eikä se ole osoitus kehitysvammasta. Et vain viitsi, koska on helpompaa niin.
Kaltaisiasi on aina silloin tällöin tullut vastaan työelämässä. Olet ns. "saamaton", ts. et oikein saa mitään aikaiseksi. Siihen lie muitakin syitä kuin laiskuus ja aloitekyvyttömyys. Lisäksi sinulta näyttää puuttuvan kunnianhimoa, ja kyky vaatia itseltsäsi mitään. Tyydyt aina helppoon ratkaisuun, "kun ei tarvitse=kehtaa opetella mitään uutta"
Lievästi kehitysvammainen ja varsinkin ns. heikkolahjainen voi kyllä olla hyvinkin tietoinen tilanteestaan ja pystyä kirjoittamaankin siitä selkeästi. Ja moni elää ihan itsenäisesti, ongelmat tulevat juuri opiskelussa ja työssä esiin.
Näissä ihmisryhmissä on hyvin erilaisia tapauksia vaikka diagnoosi olisi sama. Kyky itsenäisyyteen vaihtelee paljon, ihan jo sillä, millaista ohjausta on lapsena saanut on tähän vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista ja kannustuksesta. Ei ollut kovin helppoa kirjoittaa tästä, koska täällä on monesti tullut niin ilkeää tekstiä köyhyydestä ja tuilla elämisestä kirjoittaville. Mutta tähänhän tuli ystävällisiä kirjoittajia vastaamaan.
Itse valitan aina veroista, mutta sinunkaltaisten ihmisten hyvinvointi on asia minkä takia maksaa veroja ihan mielellään. Ei mitään huolta siitä, hae vain sinulle kuuluvat tuet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin vielä kehitysvammaisuudesta. Mitä mieltä olette, voiko olla lievästi kehitysvammainen jos on suorittanut peruskoulun ihan normaaleilla arvosanoilla ja onnistunut pääsemään ylioppilaaksikin?
Mielestäni minulla on ihan selkeitä ongelmia myös älyssä. Lapsena olin koulussa "outo", minua pidettiin jollain lailla poikkeavana, mutta ei oikein tiedetty mistä on kyse. Aikuisena on todettu nuo hahmotuksen ja tarkkaavaisuuden ongelmat, mutta onhan sitä ongelmaa muuallakin kun minun on näin vaikeaa pärjätä ihan tavallisissa työtehtävissä. En muista kaikkea mitä pitäisi muistaa vaikka samaa työtehtävää on toistettu jo monta kertaa, en havainnoi ympäristöäni normaalisti, en huomaa itsestään selviä asioita, en osaa soveltaa oppimaani enkä toimia muuttuvissa tilanteissa.
-ap
En usko että olet kehitysvammainen, koska ilmaiset kirjallisesti selkeästi ajtuksiasi, lisäksi kykenet itsenäiseen elämään. Olet vain ns. laiskansutjakka, etkä viitsi kuunnelle ohjeita tai opetella tarpeeksi uusia taitoja. Toiset oppivat hitaammin, ja tarvitsevat enemmän harjoitusta lähes kaikkiin työtehtäviin, eikä se ole osoitus kehitysvammasta. Et vain viitsi, koska on helpompaa niin.
Kaltaisiasi on aina silloin tällöin tullut vastaan työelämässä. Olet ns. "saamaton", ts. et oikein saa mitään aikaiseksi. Siihen lie muitakin syitä kuin laiskuus ja aloitekyvyttömyys. Lisäksi sinulta näyttää puuttuvan kunnianhimoa, ja kyky vaatia itseltsäsi mitään. Tyydyt aina helppoon ratkaisuun, "kun ei tarvitse=kehtaa opetella mitään uutta"
Siinäpä esimerkki sosiaalisilta taidoiltaan heikkolahjaisesta. Tsemppiä sinullekin, toivottavasti helpottaa joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä koulu? Ammattikoulussa on hyvin eri tasoista oppimista esim lähihoitaja on vaativa tutkinto, mutta hoito avustaja helpompi.
Alue: Aihe vapaa
En usko että olet kehitysvammainen, koska ilmaiset kirjallisesti selkeästi ajtuksiasi, lisäksi kykenet itsenäiseen elämään. Olet vain ns. laiskansutjakka, etkä viitsi kuunnelle ohjeita tai opetella tarpeeksi uusia taitoja. Toiset oppivat hitaammin, ja tarvitsevat enemmän harjoitusta lähes kaikkiin työtehtäviin, eikä se ole osoitus kehitysvammasta. Et vain viitsi, koska on helpompaa niin.
Kaltaisiasi on aina silloin tällöin tullut vastaan työelämässä. Olet ns. "saamaton", ts. et oikein saa mitään aikaiseksi. Siihen lie muitakin syitä kuin laiskuus ja aloitekyvyttömyys. Lisäksi sinulta näyttää puuttuvan kunnianhimoa, ja kyky vaatia itseltsäsi mitään. Tyydyt aina helppoon ratkaisuun, "kun ei tarvitse=kehtaa opetella mitään uutta"