Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytyykö lapsella olla harrastuksia?
23.02.2021 |
Täällä kyselee 4.v ja 7.v tyttölapsen äiti. Meidän tytöt harrastaa aktiivisesti yhtä urheilulajia useamman kerran viikossa, isompi enemmän ja pienempi pari kertaa vähemmän. Olen myös itse olen siinä sivussa kiinnostunut tästä lajista. Myös tyttöjen isän harrastus liippaa läheltä tätä lajia, joten koko perheenä välillä käymme vapaa-aikana yhdessä harjoittelemassa asioita urheilun tiimoilta.
Nyt asia nousi esiin lapsen päiväkotiporukassa, jossa yksi äiti hyökkäsi kimppuuni varsin hanakasti muistuttaen että alle kouluikäisen harrastus on AINA vanhemman valinta, ei lapsen. Ettei sen ikäiset, eikä oikeastaan vanhemmatkaan lapset tarvitse mitään lajia päiväkotipäivän tai koulupäivän jälkeen, eikä lasta saa liikaa rasittaa harrastuksilla sillä se voi vaarantaa psyykettä ja kehitystä fyysisesti. Mitä ihmettä!
Olen melko hämmentynyt tästä ryöpytyksestä, sillä meillä tämä meni juuri niinpäin että ensin lajista kiinnostui 7.v noin vuosi sitten ja koki että kyseessä on unelmien laji. Sen myötä pikkusisko alkoi kinuta mukaan saman lajin pariin, kun näki miten hauskaa isosiskolla oli. Kun sopiva ryhmä löytyi, molemmat lähti harrastamaan samaa lajia. Minä innostuin siinä sivussa.
Tämä tuntuu olevan nyt sitten vain muutamille liikaa. Ja mistä johtuu, että näiden kovimpien arvostelijoiden omat lapset eivät harrasta yhtään mitään muuta kuin kotona oloa ja vanhemmat karkinsyömistä ja herkuttelua sohvalla. Vaikka ei asiaan kuulukaan, niin tulee sellainen mielikuva, että heitä todellisuudessa ottaa päähän jokin ihan muu kuin meidän harrastaminen, ja se ryöpytys lähtee sieltäkäsin. Olen itse 38.v ja pysynyt liikkumisen myötä hyvässä kunnossa, mutta tiedän että sohvalla istumalla en pysysisi tässä kuntotasossa, lapsille toivon samaa, että he saavat tästä liikunnasta eväitä aikuisuuteen saakka.
Mikä teidän perheen kanta on harrastuksiin, mitä harrastatte ja montako kertaa viikossa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Ainiin Ap täällä vielä vastaa. Päiväkoti-ikäisemme on puolipäivähoidossa neljänä päivänä viikossa, joten odottaa innolla aina illan omaa juttuaan evöstaukoineen, ohjaajineen ja kavereiden näkemisineen. Meille tämä harrastus on tuonut vain iloa. Väsyneempiä olimme kevään täyssulussa kun omat lajit vietiin meiltä pois.
En silti sano, että tämä sopii kaikille. Minulle sopii myös kuskin rooli, koska pääsen samaan aikaan itse liikkumaan lasten ryhmän aikana ja minulla on sellainen työ jossa voin ottaa iltapäivät vapaaksi harrastuksen takia ja tehdä työt liukuvasti myöhemmin.
Ap
Noissa koko perheen harrastuksissa lapset, varsinkin pienemmät sisarukset, kulkevat ihan luontevasti mukana ihan pienestä pitäen. Teille harrastus on selvästi tärkeä juttu, jatkakaa sitä ja unohda sen toisen äidin kommentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.
Mutta ei kai harrastamisen määritelmään voi kuulua se, että pääsee huipputasolle? Silloinhan suuri osa niistä treeneissä kävijöistäkään ei harrastaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Huomaa kyllä, että et tiedä taitoluistelusta mitään. Voin vakuuttaa lajia lasteni kautta vuosikymmenen seuranneena, että jäällä itsenäisesti harjoitellen ilman mitään valmennusta et ole minkään tason taitoluistelija. Toki sekin on mukavaa ja hyvää liikuntaa sekä ulkoilua. Taitoluistelu on teknisesti erittäin vaativa laji ja siinä edistyy vaan isoilla harjoitusmäärillä. Mutta ne lapset ja nuoret, joille se on intohimo, tekevät sen ilomielin. Luistelu on ihana ja monipuolinen laji jään ja musiikin maailmassa. Lisänä ovat baletti- tanssi- ja voimistelutunnit sekä kestävyysharjoittelu pienessä määrin. Lisäksi pääsee esiintymään, kilpailemaan, toimimaan ryhmässä, reissaamaan kotimaassa ja ulkomailla jne. Meillä perheessä tämä on ollut iso ilo. Lapset menestyvät myös koulussa ja ovat iloisia sekä reippaita. Aina on kateellisia kyylääjiä, joita harmittaa jopa toisten harrastukset. Siksi kannattaa elää siten kuin itse haluaa ja ilmaista myös muille selkeästi, ettei tarvitse opetusta.
Meillä taitoluistelua harrastava 11-vuotias tytär. Hän aloitti 3-vuotiaana luistelukoulussa ja treenimäärät lisääntyivät nopeasti ja sitä moni ulkopuolinen kauhisteli ja sanoi, että lapsen pitää saada olla lapsi eikä harrastaa.
Lapsemme on saanut aina itse päättää meneekö harjoituksiin ja harrastus ei ole millään tavalla estänyt häntä olemasta lapsi ja leikkimästä.
Harrastus on opettanut lajitaitoja, mutta myös paljon muuta, omatoimisuutta, sosiaalisia taitoja ryhmässä toimimista, toisten kannustamista. Harrastus on tuonut paljon iloa lapselle, onnistumisia ja parhaita kavereita. Myös pettymyksiä esim. kilpailuissa on tullut välillä, mutta niitäkin tunteita on hyvä opetella käsittelemään.
Muuten, taitoluistelun voi aivan hyvin aloittaa minkä ikäisenä tahansa, vaikka aikuisena. Siinä voi halutessaan myös kilpailla, vaikka aloittaisi myöhemmälläkin iällä, eritasoisille luistelijoille sopivia kilpailusarjoja kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.
Nimenomaan pitäisi olla mahdollisuus kevyempään harrastamiseen, missä liikutaan liikkumisen ilosta eikä pyritä huipputasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko harrastaa, mutta esimerkiksi uimakoulusta ei ole haittaa, vaan hyvä jos lapsi oppii uimaan. Myös hyvä, jos löytää lapselleen harrastuksen, jossa ei tarvitse kilpailla, edetä muun ryhmän tahdissa tai pitää taukoa.
Jos vanhemmat tukevat, kannustavat ja kuskaavat harrastuksiin, niin eiköhän lapsen kehitys ja elämän eväät ole hyvällä mallilla. Ne, jotka puuttuvat muiden harrastuksiin ja vastustavat lasten harrastamista, eivät ehkä ole esikuvia, joita kannattaa kuunnella.
Harrastuksen iloa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Huomaa kyllä, että et tiedä taitoluistelusta mitään. Voin vakuuttaa lajia lasteni kautta vuosikymmenen seuranneena, että jäällä itsenäisesti harjoitellen ilman mitään valmennusta et ole minkään tason taitoluistelija. Toki sekin on mukavaa ja hyvää liikuntaa sekä ulkoilua. Taitoluistelu on teknisesti erittäin vaativa laji ja siinä edistyy vaan isoilla harjoitusmäärillä. Mutta ne lapset ja nuoret, joille se on intohimo, tekevät sen ilomielin. Luistelu on ihana ja monipuolinen laji jään ja musiikin maailmassa. Lisänä ovat baletti- tanssi- ja voimistelutunnit sekä kestävyysharjoittelu pienessä määrin. Lisäksi pääsee esiintymään, kilpailemaan, toimimaan ryhmässä, reissaamaan kotimaassa ja ulkomailla jne. Meillä perheessä tämä on ollut iso ilo. Lapset menestyvät myös koulussa ja ovat iloisia sekä reippaita. Aina on kateellisia kyylääjiä, joita harmittaa jopa toisten harrastukset. Siksi kannattaa elää siten kuin itse haluaa ja ilmaista myös muille selkeästi, ettei tarvitse opetusta.
Eli taitoluistelu ei ole harrastus ollenkaan, jos ajatellaan tuota yllä olevaa harrastuksen määritelmää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alle kouluikäisenä lapset harrastivat uimakoulua ja toinen kävi lisäksi lasten tanssissa ja jumpassa ja toinen luistelukoulussa. Koin nämä oikein hyödyllisiksi ja lapsille iloa tuottaviksi asioiksi.
Ei ole pakko olla harrastuksia, mutta jos lapset tykkää ja vanhemmat jaksaa kuljettaa, niin kivoja ne on ja oppii uusia taitoja.
Kaikki lapsethan ei tykkää mistään harrastuksista eikä halua missään ryhmässä olla, niin ei varmaan silloin kannata viedä harrastamaan.
Kärjistän vähän, mutta aloituksesi perusteella ap sait niskaasi vanhemman jolla on lahjattomat lapset.
Ihan sama mitä joku toinen mamma ajattelee. Jos lapsesi tykkäävät harrastaa, se on ainoa asia jolla on väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärjistän vähän, mutta aloituksesi perusteella ap sait niskaasi vanhemman jolla on lahjattomat lapset.
Ihan sama mitä joku toinen mamma ajattelee. Jos lapsesi tykkäävät harrastaa, se on ainoa asia jolla on väliä.
Kärjistät kieltämättä aika mehukkaasti. Lasten lahjakkuus on yksi asia ja vanhemman innokkuus toinen, eikä niillä ei ole yhteyttä toisiinsa, vaikka ehkä pikkulasten kohdalla voi siltä tuntuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.
Nimenomaan pitäisi olla mahdollisuus kevyempään harrastamiseen, missä liikutaan liikkumisen ilosta eikä pyritä huipputasolle.
Mutta seurataan pullistelevat eritasoisia ryhmiä. Yläkouluikäisillekin on pelkästään luistelukoulutasoista opetusta pari kertaa viikossa. Siinäkin menee mukavasti eteenpäin. Aloitteleville aikuisillekin on omat ryhmänsä. Ja nämä luistelukouluharrastukset ovat paljon edullisempia kuin eritasoiset kilparyhmät. Minusta taitoluistelu on juuri siksi ihan parhaita harrastuksia, että voi harrastaa niin monella tasolla. Kilpailu ei ole pakollista ollenkaan, jos ei tykkää. Nyt täällä puhuu tietämättömät taas tietäväisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.
Nimenomaan pitäisi olla mahdollisuus kevyempään harrastamiseen, missä liikutaan liikkumisen ilosta eikä pyritä huipputasolle.
Kuka haluaa ohjata tuollaisia harrastajaryhmiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.
Nimenomaan pitäisi olla mahdollisuus kevyempään harrastamiseen, missä liikutaan liikkumisen ilosta eikä pyritä huipputasolle.
Kuka haluaa ohjata tuollaisia harrastajaryhmiä?
Joku joka tykkää tuottaa iloa eikä surua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
Miten niin myöhäistä?
Tosin melkein millä alalla hyvänsä on kyllä myöhäistä aloittaa kouluikäisenä jos haluaa olla maailmassa vaikkapa kymmenen parhaan joukossa. Silloin en kyllä puhuisi harrastuksesta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.
Nimenomaan pitäisi olla mahdollisuus kevyempään harrastamiseen, missä liikutaan liikkumisen ilosta eikä pyritä huipputasolle.
Kuka haluaa ohjata tuollaisia harrastajaryhmiä?
Minä ja aika monta muuta. Näissä ryhmissä koetaan pääasiassa onnistumisen iloa, ei itkupotkuja häviämisen tai huonommuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.
Nimenomaan pitäisi olla mahdollisuus kevyempään harrastamiseen, missä liikutaan liikkumisen ilosta eikä pyritä huipputasolle.
Kuka haluaa ohjata tuollaisia harrastajaryhmiä?
Joku joka tykkää tuottaa iloa eikä surua?
Aika mustavalkoinen maailmankatsomus ja tuomitseva myös?
Kysytään mieluummin näin. Millaisen koulutustaustan vaatisit kevyen harrastajien ohjaajalta? Jotain tosi korkeaa koulutusta? Siispä, kuka haluaa vaivalla pyrkiä korkeaan koulutukseen ja nähdä kaiken sen vaivan päästäkseen ohjaamaan (luultavasti ihan pikkupalkalla) chillailijoita?
Pitäisi oikeasti ihmiset elämässä ajatella vähän laajemmin kuin omaa napaa jos haluaa ymmärtää yhteiskuntaa. Suurin osa palstan kommenteista heijastaa sitä ettei koskaan ajattele mitään muuta kuin sitä omaa välitöntä tarvetta ja että ei ole mitään käytännön abstraktiokykyä jossa voisi samastua niihin ihmisiin joiden toimintaa kritisoi, tietämättä yhtään heihin jatkuvasti kohdistuvia vaatimuksia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.
Ovatko harrastukset siis sellaista toimintaa, jossa pyritään huipputasolle? Eipä taida sitten olla maailmassa juuri minkään asian harrastajia kuin kourallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.
Nimenomaan pitäisi olla mahdollisuus kevyempään harrastamiseen, missä liikutaan liikkumisen ilosta eikä pyritä huipputasolle.
Kuka haluaa ohjata tuollaisia harrastajaryhmiä?
Joku joka tykkää tuottaa iloa eikä surua?
Aika mustavalkoinen maailmankatsomus ja tuomitseva myös?
Kysytään mieluummin näin. Millaisen koulutustaustan vaatisit kevyen harrastajien ohjaajalta? Jotain tosi korkeaa koulutusta? Siispä, kuka haluaa vaivalla pyrkiä korkeaan koulutukseen ja nähdä kaiken sen vaivan päästäkseen ohjaamaan (luultavasti ihan pikkupalkalla) chillailijoita?
Pitäisi oikeasti ihmiset elämässä ajatella vähän laajemmin kuin omaa napaa jos haluaa ymmärtää yhteiskuntaa. Suurin osa palstan kommenteista heijastaa sitä ettei koskaan ajattele mitään muuta kuin sitä omaa välitöntä tarvetta ja että ei ole mitään käytännön abstraktiokykyä jossa voisi samastua niihin ihmisiin joiden toimintaa kritisoi, tietämättä yhtään heihin jatkuvasti kohdistuvia vaatimuksia jne.
Anteeksi mutta oletko trolli?
En vaadi lasteni harrastuksien vetäjiltä yhtään mitään koulutusta. Ihan riittää perusasioiden osaaminen ja iloinen ja positiivinen asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monestihan urheilulajeissa paras herkkyyskausi on jopa alle kouluikäisenä, jolloin on hyvä aika opetella perustaidot. Tärkeää on, että harjoituksia ymmärretään ohjata leikinomaisesti. Ja, ikävä kyllä, on myös urheilulajeja mitkä on käytännössä pakko aloittaa tyyliin 5-vuotiaana, jos haluaa yleensäkään harrastaa sitä. Esim. taitoluistelua on myöhäistä aloittaa kouluikäisenä.
En tunne taitoluistelua niin kovin hyvin, mutta aika huonosti organisoidulta lajilta kuulostaa, jos sitä ei kouluikäisenä voi aloittaa omaksi ilokseen.
Ja korostetaan nyt vielä, että harrastus määritelmällisesti on jotain, jota tehdään oman ilon ja rentoutumisen vuoksi, vastapainoksi koululle tai työlle. Olisi tarpeellista saada huipputasolle tai ammattilaisuuteen tähtäävälle toiminnalle oma sanansa.
En minäkään niin tarkasti luistelua tunne, mutta tiedän että se on yksi niistä lajeista missä edetään suht tiukasti iän mukaisissa ryhmissä, hieman sama kuin joukkuelajeissa. Tietyssä vaiheessa muu ikäluokka on karannut tasoltaan niin kauas, ettei omaksi ilokseen voi käytännössä enää aloittaa. Mielestäni urheiluseuroissa pitäisi olla kilparyhmien rinnalla harrasteryhmiä, mutta jostain syystä seuroissa ei nähdä niille tarvetta. Kaikkia lajeja ei kuitenkaan voi harrastaa itseohjautuvasti, vaan tarvitaan vähintään jonkinlaista alkeiden opetusta. Ja lisäksi liian kilpailuhenkiset kilpaurheilua harrastavat lapset saattavat käytännössä tuhota pihapelit, kukaan ei uskalla pipolätkän maalivahdiksi, kun se yksi kiekkojunnu laukoo liian kovaa jne.
Jos haluaa harrastaa luistelua omaksi ilokseen, niin voi ihan vapaasti mennä lähimmälle luistinradalle luistelemaan. Se on ilmaista ja onnistuu ilman seuran myötävaikutusta.
Mutta ei opi hyppyjä yms. tekniikoita, vaikka ne kiinnostaisivatkin.
Niistä on opetusvideoita netissä.
Niin, se olisikin mielenkiintoista. Jos joku opettelisi netin avulla hienoja hyppyjä ja menisi luistinradalle tekemään niitä, olisiko se seuraan kuuluvien mielestä ”oikeaa” taitoluistelun harrastamista?
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.
Nimenomaan pitäisi olla mahdollisuus kevyempään harrastamiseen, missä liikutaan liikkumisen ilosta eikä pyritä huipputasolle.
Kuka haluaa ohjata tuollaisia harrastajaryhmiä?
Joku joka tykkää tuottaa iloa eikä surua?
Aika mustavalkoinen maailmankatsomus ja tuomitseva myös?
Kysytään mieluummin näin. Millaisen koulutustaustan vaatisit kevyen harrastajien ohjaajalta? Jotain tosi korkeaa koulutusta? Siispä, kuka haluaa vaivalla pyrkiä korkeaan koulutukseen ja nähdä kaiken sen vaivan päästäkseen ohjaamaan (luultavasti ihan pikkupalkalla) chillailijoita?
Pitäisi oikeasti ihmiset elämässä ajatella vähän laajemmin kuin omaa napaa jos haluaa ymmärtää yhteiskuntaa. Suurin osa palstan kommenteista heijastaa sitä ettei koskaan ajattele mitään muuta kuin sitä omaa välitöntä tarvetta ja että ei ole mitään käytännön abstraktiokykyä jossa voisi samastua niihin ihmisiin joiden toimintaa kritisoi, tietämättä yhtään heihin jatkuvasti kohdistuvia vaatimuksia jne.
Anteeksi mutta oletko trolli?
En vaadi lasteni harrastuksien vetäjiltä yhtään mitään koulutusta. Ihan riittää perusasioiden osaaminen ja iloinen ja positiivinen asenne.
Kummallisia käsityksiä tuntuu tosiaan joillakin olevan harrastamisesta. Että harrastamista on vain sellainen, joka aloitetaan alle kouluikäisenä varta vasten koulutetun hyväpalkkaisen ohjaajan johdolla maailman huipulle tähdäten.
Alue: Aihe vapaa
Onhan se periaattessa sama mistä taidon oppii, sitähän tässä lajissa ei mitata. Käytännössä harva vaan pystyy luistelussa etenemään itse ihan huipputasolle, aina tietysti joku saattaa pystyä mutta kyllä laji pääsääntöisesti vaatii harjoittelua ja opettajaa, joka korjaa liikkeitä ja antaa neuvoja tasapainoon.