Olisiko sinulle ok, jos parisuhteessa nähdään vain pari kertaa viikossa?

Minulle sopisi oikein hyvin tuollainen parisuhde. On niin paljon töiden lisäksi omia juttuja, menoja ja harrastuksia ja oman ajan tarvetta että ei minulla ole aikaa enempään.

Miehet luulevat ettei minua kiinnosta seurustelu kun haluan tutustua rauhassa ennen seksiä. Ja tutustuminenkin on hyvin hidasta, kun viikossa saattaa olla vain 1 päivä jolloin olisi molemmilla sopiva hetki tavata.

Mistä löytäisi miehen joka ei ole heti niin ripustautuva ja jaksaisi odottaa myös sänkyyn menoa. Ei taida olla olemassakaan.

Yhdessä voisi tehdä vuosittain pari kertaa pidemmän reissun.

Yhteistä kotia en halua.

Riippuu ihan luonteista. Jos toinen on läheisriippuvainen niin ei todennäköisesti onnistuisi. 

Töistä johtuen nähdään yleensä vain viikonloppuisin, näin menty 13v. Naimisissa, muutettiin yhteen n. vuosi naimisiinmenon jälkeen. Sopii meille, viihdytään hyvin sekä yhdessä että erikseen.

On se hankalaa nykyään, kun ei edes itse tiedä, onko suhde tapailua vai seurustelua... Itse en katsoisi tuollaista epävarmuutta paria viikkoa pidempään.

Mutta itse kysymykseen: joku 4 kertaa viikossa olisi oikein optimaalista, toinen ei alkaisi ärsyttämäänkään. 

ps. Tiesitkö, että joissain avioliitoissa ei asuta ollenkaan yhdessä, koskaan? Tai jos asutaan, niin toinen voi olla pitkiä aikoja työmatkoilla? Yhden kaverini aviomies on nyt Brasiliassa, melkein vuoden ollut työmatkalla, ja ovat nähneet neljä kertaa viikon parin verran sinä aikana. Ja onnellisia ovat.

Me on seurusteltu jo kuusi vuotta noin. Lomilla sitten enemmän yhdessä, ehkä kerran/kk kokonainen viikonloppu, tai parin kk välein.

Minulle sopisi oikein hyvin tavata kerran pari kuussa. Molemmat voisivat tehdä rauhassa omia asioitaan.

Lomien aikana voisi olla enemmän yhdessä. Se olis toimiva järjestely.

Ei olisi ok tuollainen roikkuminen. 4 krt viikossa ainakin ihan liikaa, haluan aikaa harrastuksille ja ystäville. Miehet on usein tosi läheisriippuvaisia, nainen pitää saada omistaa.

Itselleni kävisi pari kertaa kuukaudessa näkeminen, mutta en mitenkään hinkuakaan parisuhteeseen. Enkä niin välitä joka päivä jutella/tekstaillakaan vaan pari krt viikossa. Myös matkustelen/harrastan mieluummin yksin. Ahdistaa miehet, jotka heti ovat iilimatona iholla, puhelin kuumana 24/7 tai oven takana seuraa vinkumassa 😅 Ja juu olen ollut parisuhteissa koko ikäni, mutta nyt kolme vuotta omillani enkä ihan heti tätä ihanuutta riko. Tai sitten pitää olla joku hyvin löyhä kuvio samantyylisen tyypin kanssa, joka tykkää touhuilla omiaan 😄

N45

Varmaan 1,5 v nähtiin 2-3 kertaa viikossa, pääsääntöisesti iltaisin töiden jälkeen. Sitten alettiin viettämään enemmän viikonloppuja (ja juhlapyhien aikoja) yhdessä (perjantai illasta sunnuntai iltaan tai maanantai aamuun) ja lomia pyrittiin saamaan samaan aikaan. Noin 4 v kohdalla muutettiin yhteen. Meille tämä oli hyvä ja sopiva tapa edetä.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa ja virallista tapaa miten suhde etenee. Joku/jotkua haluaa heti alusta olla kokoajan yhdessä, toiset muuttaa vuoden kohdalla yhteen. Tässä, kuten monessa muussa, parisuhteen osa-alueessa tärkeintä on kommunikointi.

Jos teidän näkemistarpeet ei kohtaa voi olla, että ette ole oikeita toisillenne ja molempien pitää etsiä itselleen sopivampi kumppani. Ihmisiä on erilaisia.

Introvertti luonteiset pärjää itsekseenkin oleillenkin eikä ole sairaalloista mustasukkaisuutta. En tarvitse koko ajan toista ihmistä itseni viihdyttämiseen. 

Minä keksin aina omaa viihdykettä harrastuksieni parissa ja nautin yksinolosta. Ei ole mitään ongelmaa viihtyä ihan itsensä kanssa. Päinvastoin väsyisin liika ihmis kontakteista. 

Meillä on tarpeeksi tilava talo jossa saadaan omaa rauhaakin ja eläkkeellähän olemme sitten koko ajan nokatusten. 😁

Oi, mulle kävis hyvin tuollainen suhde. Joskus tietty olis kiva viettää yö tai kokonainen viikonloppu yhdessä mut vaikka sitten lomilla, arkeen toi olis parempi kuin hyvä:

Just hyvä. Saa omiinkin juttuihin keskittyä.

Voi toimiakin. Olin joskus leikkauksessa sairaalassa ja samassa huoneessa toipui mummeli, jonka aviomies oli muistaakseni norjalainen ja asui joka tapauksessa Norjassa. Oli todella herttaista kuinka lämpimät välit heillä oli, kun mies oli saapunut leikkauksen ja siitä toipumisen ajaksi Suomeen. Mies siis oli yhä edelleen työelämässä ja asui siksi toisessa maassa ja pariskunta tapasi melko harvoin, mutta ei sitä mistään huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talviaikaan nähdään pari kertaa viikossa. Kesällä ollaan pitempiä aikoja yhdessä mökillä. Näin jatkunut jo nelisen vuotta enkä vaihtaisi jatkuvaan yhdessäoloon. Luottamus on kaiken a ja o.

Luottamus, haha! Tiesitkö, että erilään asuvilla on jopa enemmän irtosuhteita kuin sinkuilla? Tämä ilmenee väestöliiton, FINSEX tutkimuksista...

En voisi kuvitella kiinnostuvani ihmisestä, jonka mielestä pitää heti muuttaa yhteen, koska muuten on mahdollisuuksia pettää. Sellainen ihminen olisi sairaan mustasukkainen muutenkin.

Minulla on ollut 7 v parisuhde jossa nähdään paljon harvemmin ja voi mennä viikkoja ettei kuulla toisistamme. Sopii erinomaisesti ihmiselle, joka ei kaipaa jatkuvaa toisen aikuisen läsnäoloa.

Ihan liian usein olisi tapaaminen 2-4 kertaa viikossa. En jaksaisi edes joka viikko tavata välttämättä. Tämä on yksi syy, miksi en halua parisuhdetta. En jaksa ketään roikkujaa, jonka kanssa pitäisi nähdä viikottain. On niin paljon muuta mielenkiintoisempaa tekemistä ja tarvitsen myös hyvin paljon omaa rauhaa ja tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi ok tuollainen roikkuminen. 4 krt viikossa ainakin ihan liikaa, haluan aikaa harrastuksille ja ystäville. Miehet on usein tosi läheisriippuvaisia, nainen pitää saada omistaa.

Minulle passaisi, jos mies asuisi ihan naapurissa, tai kävisi syömässä samassa työpaikkaruokalassa. Voitaisiin lounaalla nähdä tai lumitöiden jälkeen rupatella pihalla ja ehkä poiketa sisälle kahville sen neljä kertaa viikossa. Mutta jos pitäisi alkaa erikseen järjestellä, että mihin aikaan sopii ja kumpi tulee kumman luokse ja kumpi ostaa ruoat ja, niin huh huh.