Ystäväni oli kertonut miehelleen yksityisasioitani, joka oli juorunnut ne eteenpäin.

Itse en kerro ystävieni asioita esim omille vanhemmilleni vaikka tiedän että he ovat hyvin luotettavia eivätkä puhu mitään eteenpäin. Se perustuu toisen ihmisen arvostamiseen ja kunnioittamiseen sekä siihen että henkilökohtaiset asiat eivät kuulu muille, jos edes minulle. Nehän kerrotaan vapaaehtoisesti ja luottamuksella. Ja voin säilyttää hyvän omantunnon kun en ole mitään kertonut eteenpäin. Kukaan ei sitten tule sanomaan että kuuli joltain jotain minkä minä olin alunperin kertonut.

Olipas tökeröä... jotkut tässä alkoi jaarittelemaan, kuinka kumppani saattaa lukea puolison viestejä. Jotenkin kyllä veikkaan, että jos joku mies kyttää puolisonsa puhelinta, niin eiköhän hän katso onko siellä keskusteluja toisten miesten kanssa, eikä mitä se eukko nyt onkaan Irman kanssa jutellut. Tai sitten se mies on kunnon Ulla Taalasmaa, jos naisten juoruilut yms kiinnostaa.

Tällä palstallakin moni ylpeilee sillä, että edes työluuri ja -kone eivät ole puilisolta lukittuja sillä mikäpä kertoisi romanttisemmin luottamuksesta kuin se, että laitteiden on oltava vapaasti puolison ratsattavissa. Muutenhan heidän välillään olisi Salaisuuksia.

Ap:lle neuvoksi, että tee tosiaan muille selväksi, että ex-ystävä on pettänyt luottamuksesi, etkä halua puhua asiasta.

Minulla oli ystävä, joka ei pitänyt puhelintaan lukittuna lainkaan. Ei tullut tällainen vaihtoehto mieleenkään, kun kyseessä oli työpuhelin. Lapsensa luki viestejä.

Älä kerro minulle mitä et halua mieheni tietävän. Helppoa.

Pariskuntajuoruilusta tulee vain mieleen, että on jotenkin vaikeaa olla keskenään ja puhua aitoa asiaa. Molemmilla voi tietysti olla alemmuudentunnettakin, niin että suhteessa muihin aina patologisesti vertaillaan, että onneksi meillä ei sentään noin.