Ystäväni oli kertonut miehelleen yksityisasioitani, joka oli juorunnut ne eteenpäin.

Samanlaisia kokemuksia minullakin. Ystäväni tietää hyvin, että minä olen erittäin yksityinen henkilö, enkä halua asioitani puhuttavan eteenpäin ilman lupaani. Olen tämän sanonut hänelle monta kertaa ja se on myös käynyt jatkuvasti ilmi tavastani suojautua monin eri tavoin jouruilulta. Kaikki ympärilläni olevat ihmiset tietävät, että haluan pitää kiinni yksityisyydestäni myös silloin, kun itse omasta aloitteestani kerron asioitani ystävilleni.

Silti tämä ystäväni oli kertonut minun elämääni koskevia asioita miehelleen, ja lisäksi muille ystävilleen. Kun otin asian puheeksi ystäväni kanssa, hän loukkaantui (!) ja puolustautui sanomalla että ei hän kerro asioita silloin, jos toinen sanoo "tätä ei saa kertoa".

Eli joka kertako pitäisi muistaa erikseen sanoa, että juuri nyt tätä asiaa ei sitetn saa kertoa eteenpäin, niin kuin ei muitakaan minun asioitani. Eikö riitä, että olen monta kertaa sanonut yleisesti, että en halua elämästäni puhuttavan muille.

Aika raskaaksi onkin käynyt ystävyys tämän henkilön kanssa ja olen ottanut etäisyyttä. Korona-aikana se on onnistunut ilman, että on tarvinnut erikseen selitellä. Viimeisimmät harvat tapaamisemme ovat olleet erittäin pinnallisia, minä olet varonut koko ajan visusti kertomasta hänelle mitään liian paljastavaa. Näen vain koko ajan mielessäni, että hänen miehensä istuu siinä vieressä, koska sehän vastaa todellisuutta. Kaikki välillämme puhuttu saattaa mennä miehen tietoon samalla tavoin kuin hän olisi ollut koko tapaamisemme ajan paikalla.

Taitaa olla parasta päättää näin huonosti toimiva ystävyys kokonaan.

En kerro kenellekään. Miestäni ei edes kiinnosta tuttujeni asiat, ja hyvä niin.

Omia salaisuuksiani en kerro kenellekään, mikä on kyllä aika ahdistavaa.

Muistakaa naiset että myöskään ne miesystävien asiat eivät kuulu ystäville, jos sitä ruotimista voisi jättää vähemmälle maailma olisi parempi paikka.

Onhan tuo ikävää käytöstä ystävältäsi. Itse erehdyin kertomaan isälleni saamastani diagnoosista. Kun käytin myöhemmin kissaa naapurikunnan eläinlääkärissä, eläinlääkäri alkoi kysellä rajoittaako sairauteni ruokavaliota ja onko se samanlainen kuin koirien vastaava sairaus. Tajusin että isäni oli levitellyt asiani ihan jokaiselle näkemälleen ihmiselle joka ei ollut juoruamista karkuun päässyt. Vieläkin ärsyttää.

On kyllä paska homma. En ikinä kertoisi ystävieni luottamuksellisia asioita puolisolleni. 

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus: älä kerro "ystäville" asioita, jotka haluat pitää salaisuutena. Tätä varten on olemassa terapeutit.

Tarkoitatko Vastaamon terapeutteja?

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa naiset että myöskään ne miesystävien asiat eivät kuulu ystäville, jos sitä ruotimista voisi jättää vähemmälle maailma olisi parempi paikka.

Miesystävän yksityisasiat eivät tietenkään kuulu kumppanin ystäville. Mutta silloin kun kyse on asiasta, joka on samalla myös naisen oma asia, niin niistä hänellä on täysi oikeus puhua kenelle tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kyllä tosi pahalta. Nyt mietin, kuka tietää ja tarkkailevatko ihmiset minua ja tekevät omia päätelmiään vaikeasta elämäntilanteestani. Juoruaminen pahensi tilannetta merkittävästi. Sekin surettaa, että menetänkö tässä nyt rakkaan ystäväni, koska en voi luottaa häneen enää. Välit ainakin muuttuvat paljon etäisemmiksi.

Ap

Ihmisillä on mielenkiinto usein oikeasti omissa asioissaan, vaikka itsestä tuntuukin, että olisi se kaikkien suurennuslasin alla oleva. Anna pölyn laskeutua ja tee selväksi kyselijöille, että et halua keskustella aiheesta eikä heidänkään tule. Samalla voit vihjata, että tämän tiedon ei muutenkaan olisi kuulunut tulla kenenkään tietoon alunperinkään. Ystävään suosittelen pitämään ihan oikeasti täyden hiljaisuuden nyt hyvän aikaa ja katsoa sitten jatkoa. Eihän hän välttämättä tarkoittanut pahaa, mutta eivät ihmiset opi noin perusasioita ellei huonosta käytöksestä seuraa mitään. En kyllä enää koskaan voisi pitää ystävää läheisenä tai kertoa asioita ilman pelkoa että asiat leviävät uudestaan.

No kun tämä ei ole sellainen yksittäinen asia, joka unohtuu, vaan elämäntilanne, joka jatkuu pitkään ja vaikuttaa ihmisten tulkintaan minusta mahdollisesti loppuelämäni, jos joku niin haluaa ajatella ja monihan haluaa. Lisäksi se oli jo värittynyt ja vääristynyt.

Ap

"Eikö parisuhteessa oleviin voi luottaa?"

Toisiin voi ja toisiin ei. Itse luotin liian pitkään sinisilmäisesti siihen, että kukaan ystävistäni ei juoruile kaikkea omalle puolisolle. Oletin näin siksi, koska en itse juoruile. Typeräähän se tietenkin oli kuvitella, että kaikki muut toimisivat samalla tavoin kuin minä. Onneksi kuitenkin tajusin, että jokaisen ystävän kohdalla tulee ottaa erikseen selville, onko hän niitä jotka kertoo kaiken puolisolle vai niitä jotka osaavat pitää ystävien yksityisasiat omana tietonaan. Tämä "selvitystyö" tulee tehdä aina uudestaan silloin, jos kumppani vaihtuu, koska tilanne voi muuttua. Tiedän, kuulostaa kamalalta, mutta tämä on ainoa tapa välttyä aloituksessa kuvaillulta yllätykseltä. Toinen vaihtoehto on kertoa kaikille ystäville vain asioita, joiden eteenpäin jakaminen ei haittaa.

Ei ole luottamuksen pettämistä, jos kertoo puolisolle. Kukaan kaveri ei voi tulla väliimme, meillä ei ole mitään salaisuuksia keskenämme. Se pitäisi kaikkien tietää, että puoliso on aina tärkein eikä häntä koske samat ”säännöt” kuin kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole luottamuksen pettämistä, jos kertoo puolisolle. Kukaan kaveri ei voi tulla väliimme, meillä ei ole mitään salaisuuksia keskenämme. Se pitäisi kaikkien tietää, että puoliso on aina tärkein eikä häntä koske samat ”säännöt” kuin kavereita.

Oletko kertonut tämän myös kaikille kavereillesi?

Toivottavasti olet, jotta heistä yksikään ei edes vahingossa tule kertoneeksi sinulle luottamuksellisesti yksityisasioitansa, koska sinä et selvästikään näytä ole luotettava ystävä.

Ärsyttävä juttu sun kannalta, en ystävää sanoisi täysin p**kaksi vaan miestä.

Ite ainakin kerron asioita ystävieni elämästä miehelleni, siis asioita joita pohdin, mietin, pyydän mielipidettä tai haluan vaan jutella tilanteesta (mieheni on yhtälailla ystävieni kaveri kun minä)

MUTTA mulla on tuhat prosenttinen luottamus että ne asiat ei lähde eteenpäin vaikka tulis riitaa tai mitä vaan kävisi, koska mieheni arvostaa ystäviäni ja minua. En pystyis olemaan parisuhteessa jos tätä luottoo ei olisi.

Ystäväni tietävät että mieheni tietää, heitä ei haittaa ja toki siis löytyy asioita joista en keskustele mieheni kanssa jotka kuuluvat ystäväni ja minun väliseksi mutta niin.

Tuollaista ystäväsi exän kaltaista miestä ei kuuluisi kenenkään katsella, ystävä tehnyt siinä väärin että luotti rakkauteen tietämättä miehen oikeaa luonnetta.

tijazzz kirjoitti:

Ärsyttävä juttu sun kannalta, en ystävää sanoisi täysin p**kaksi vaan miestä.

Ite ainakin kerron asioita ystävieni elämästä miehelleni, siis asioita joita pohdin, mietin, pyydän mielipidettä tai haluan vaan jutella tilanteesta (mieheni on yhtälailla ystävieni kaveri kun minä)

MUTTA mulla on tuhat prosenttinen luottamus että ne asiat ei lähde eteenpäin vaikka tulis riitaa tai mitä vaan kävisi, koska mieheni arvostaa ystäviäni ja minua. En pystyis olemaan parisuhteessa jos tätä luottoo ei olisi.

Ystäväni tietävät että mieheni tietää, heitä ei haittaa ja toki siis löytyy asioita joista en keskustele mieheni kanssa jotka kuuluvat ystäväni ja minun väliseksi mutta niin.

Tuollaista ystäväsi exän kaltaista miestä ei kuuluisi kenenkään katsella, ystävä tehnyt siinä väärin että luotti rakkauteen tietämättä miehen oikeaa luonnetta.

Älä kerro.

Ei ole luottamuksen pettämistä, jos kertoo puolisolle. Kukaan kaveri ei voi tulla väliimme, meillä ei ole mitään salaisuuksia keskenämme. Se pitäisi kaikkien tietää, että puoliso on aina tärkein eikä häntä koske samat ”säännöt” kuin kavereita.

-Tottakai se on luottamuksen pettämistä, jos kaveri ei ole yhteinen. Miksi sun puolison tai jonkun muun perheenjäsenen pitäisi tietää sun kaverin asioista? Mitä ne tekevät sillä tiedolla? Mitä varten kerrot, kertomisen ilostako vain? Jos kerron kavereilleni arkaluonteisia asioita, niin ei se ole tarkoitettu hänen puolisolleen jota näen kerran vuodessa ja vaihdan muutaman sanan. Tämäkin ketju osoittaa miten epäluotettavia ihmiset ovat. Mulle usein sanotaan että en kerro omia asioitani juuri yhtään. Syystäkin.

Aivan järkyttävä tapaus. Nyt annat sille palautetta että oli viimeinen kerta kun kerrot mitään henkilökohtaista! Jos edes jatkat ystävyyttä enään. Jokatapauksessa asiasta on sanottava suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole luottamuksen pettämistä, jos kertoo puolisolle. Kukaan kaveri ei voi tulla väliimme, meillä ei ole mitään salaisuuksia keskenämme. Se pitäisi kaikkien tietää, että puoliso on aina tärkein eikä häntä koske samat ”säännöt” kuin kavereita.

Olet aika surullinen tapaus.

Ellet halua asioitasi julkisuuteen, älä kerro niitä kellekään.

tijazzz kirjoitti:

Ärsyttävä juttu sun kannalta, en ystävää sanoisi täysin p**kaksi vaan miestä.

Ite ainakin kerron asioita ystävieni elämästä miehelleni, siis asioita joita pohdin, mietin, pyydän mielipidettä tai haluan vaan jutella tilanteesta (mieheni on yhtälailla ystävieni kaveri kun minä)

MUTTA mulla on tuhat prosenttinen luottamus että ne asiat ei lähde eteenpäin vaikka tulis riitaa tai mitä vaan kävisi, koska mieheni arvostaa ystäviäni ja minua. En pystyis olemaan parisuhteessa jos tätä luottoo ei olisi.

Ystäväni tietävät että mieheni tietää, heitä ei haittaa ja toki siis löytyy asioita joista en keskustele mieheni kanssa jotka kuuluvat ystäväni ja minun väliseksi mutta niin.

Tuollaista ystäväsi exän kaltaista miestä ei kuuluisi kenenkään katsella, ystävä tehnyt siinä väärin että luotti rakkauteen tietämättä miehen oikeaa luonnetta.

Teidän kohdalla asia on ok, jos kerran ystävät tietävät. Tosin toivon mukaan kerrot myös uusille tuttavuuksille oma-alotteisesti jakavasi asiat miehesi kanssa, ettei kellekään vaan tule ikäviä yllätyksiä..

Tiedän ystäväni kertovan miehelleen kaiken, jonka seurauksena valikoin itse tarkasti mitä sanon. En halua heidän pohtivan keskenään saatika levittävän arkaluontoista tietoa, joten mieluummin kysyttäessä sanon kaiken olevan ihan kunnossa - josta nyt on alkanut kadetiminen ja kiukutteli, kun minun elämäni on "täydellistä". Ei sinnepäinkään, mutta en vain enää päästä häntä kipeiden asioiden pariin.

Ja joo, ystävyytemme on pinnallista ja tuskin tulee enää kestämään kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Juorut on joillekin "valuuttaa".

Juoruilija ilmeisesti kokee että hänen arvonsa nousee hetkeksi kun kertoo toisille jotain mitä nämä ei tiedä.

Joskus kuultu voi myös kuormittaa ja hämmentää, niin että kuulijan täytyy purkaa asia eteenpäin.

Jos ei ole ketään, soittakaa vaikka valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Helpottaa kun voi luottaa, ettei jutut leviä sieltä. Muista asioista voi sitten jutella kavereiden kanssa.

Niin totta tuo miesten juoruilu, valitettavasti. Erityisesti mies, jolla on suurehko, mutta kiinteä kaveriporukka, nostaa arvoaan muiden silmissä "tiedoillaan", ts. juoruilla. Onko tuo miesten maailman kilpailuhenkisyyttä vai mitä - joka tapauksessa siinä ei välitetä vähääkään juorun kohteen oikeuksista tai väitteen totuusasteesta, kunhan mies saa nostettua omaa arvoaan kaveriporukassa. Onhan tätä kokeiltu, paljon todennäköisemmin nainen pitää asian omana tietonaan, mies harvoin.

Huomasinpa ketjua luettuani että taidan lähtökohtaisesti kertoa ihmisille vain sillä oletuksella asiat et ne kestää mennä vaikka sen puolison korviin. 🤭 eli kaikki ok tai asioista vaan pintapuolisesti.