Argh menee hermo koiranpennun kanssa!

Aamulla varsinkin sillä on ihan järkyttävät määrät virtaa. Ennen kuin keretään ulos ovesta on matot rullalla, puukorista kaivettu muutama halko, jostain kannettu kenkää/villasukkaa/lapasta/pipoa/rikkalapion harjaa milloin mitäkin. Kun puen päälle ja koiro sattuu olemaan vieressä pitää sen aivoitukset ennakoida. Sukat pitää laittaa johonkin korkealle tai selän taakse odottamaan jemmaan, ne lähtee välittömästi ennen kun ne saa puettua jos ne ovat sen ulottuvilla. Kun puen kalsareita se nappaa liehuvasta lahkeesta kiinni jos en käännä sille selkää ja rullaa lahjetta siistiksi rullaksi ja vedä sitä jalkaan kuin sukkahousua. Kengät pitää aina nostaa jonnekin korkealle säilöön, ja kun otan ne esiin päällepukemista varten pitää sen tulla nuohoamaan ja puremaan nauhoja yms.
Portaita lumesta harjatessa siinä pitää tietenkin pyöriä ihan jalassa kiinni ja jahdata harjaa. Kun vahingossa siinä sohlatessa vähän sitä kolauttaa harjalla, katsoo se sydänjuuriaan myöten loukkaantuneen näköisenä.

Elämä oli oikeastaan aika rauhallistaja ja tylsää ennen...