Jos on 30veenä käytännössä syrjäytynyt niin onkohan enää mitään toivoa siitä nousta?

Up

Hae ihmeessä kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Hae ihmeessä kouluun.

Joo sinne olen hakemassa, mietityttää vaan että auttaako se tutkintokaan sitten tässä jamassa kun voisi kuvitella tämän ikäisellä olevan jo joku muu koulutus ja ainakin työhistoriaa.

Faktoja en tiedä mutta toivotan paljon onnea matkaan kuitenkin :) eihän sitä tiedä jos ei yritä.

Vierailija kirjoitti:

Faktoja en tiedä mutta toivotan paljon onnea matkaan kuitenkin :) eihän sitä tiedä jos ei yritä.

Kiitos. Tämä on ainoa ajatus joka tuo toivoa nyt, en kestä sitä ajatusta että loppuelämä olis tämmöstä :/

Onhan noita hyvin päättyneitä elämäntarinoita kuultu. Ei kukaan voi 100% väittää etteikö sinun tarinasi voisi olla niiden jatko-osa. Tsemppiä.

Kyllä aina on toivoa. Usko itseesi. Mieti, mitä oikeasti haluat saavuttaa ja millä tavoin pääset lähemmäs tavoitetta. Monenlaiset asiat on mahdollisia, vaikka ikä olisi mikä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aina on toivoa. Usko itseesi. Mieti, mitä oikeasti haluat saavuttaa ja millä tavoin pääset lähemmäs tavoitetta. Monenlaiset asiat on mahdollisia, vaikka ikä olisi mikä.

Joo, se on vaan tosi vaikea löytää sitä uskoa itseensä kun on yhteiskunnan silmissä ihan nolla ja pelkkä rasite ja kuluerä. Täytyy vaan jostain sitä yrittää löytää. Ap

Kouluun meno on just se oikea asia nyt. Olet tehnyt hyvän valinnan. Älä murehdi mitä sen jälkeen tapahtuu vaan keskity uuden oppimiseen ja ota vastaan kaikki tilaisuudet, joita sinulle tarjotaan koulussa. Esim kaikki mahdolliset työharjoittelut ja yhteistyö työelämän kanssa, jos sellaisia koulutukseen kuuluu.

Pidä silmät ja korvat auki, ja mene rohkeasti uutta kohti.

Riippuu miten pystyt selittämään tilanteen.

Mulla oli tuo sama tilanne, en tosin ollut syrjäytynyt. Kotona oli pitänyt opinnot ja lapset. Opinnot olivat lahjakkaasti kesken, mutta muutaman hakemuksen jälkeen pääsin jo muistaakseni ainoaan haastatteluuni, ja sain paska-aspaduunia massarekrystä. Sen avulla sain myöhemmin lisää töitä ja opinnotkin suoritettua loppuun.

Nyt olen koulutustani vastaavassa työssä, johon koulutus oli kelpoisuusehtonakin. Ketään ei kiinnosta mitä tein alle kolmekymppisenä.

Mä oon 27v ja aloitin juuri opiskelut, aiempaa koulutusta tai kokemusta ei ole. Uskon silti, että voin saada töitä. Tosin opiskelenkin sote-alaa, joten työt ei ole loppumassa. Et ole 30-vuotiaana kovinkaan vanha, ja voit hyvin saada töitä miltä tahansa alalta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miten pystyt selittämään tilanteen.

Mulla oli tuo sama tilanne, en tosin ollut syrjäytynyt. Kotona oli pitänyt opinnot ja lapset. Opinnot olivat lahjakkaasti kesken, mutta muutaman hakemuksen jälkeen pääsin jo muistaakseni ainoaan haastatteluuni, ja sain paska-aspaduunia massarekrystä. Sen avulla sain myöhemmin lisää töitä ja opinnotkin suoritettua loppuun.

Nyt olen koulutustani vastaavassa työssä, johon koulutus oli kelpoisuusehtonakin. Ketään ei kiinnosta mitä tein alle kolmekymppisenä.

Joo ethän sä oikeen edes ollut syrjäytynyt, sulla opinnot ja lapset. Mulla syy on se, että vaan haahuilin vailla päämäärää nuorempana ja juhlin. Ei lukion jälkeista koulutusta. Ap

Kannattaa valita joku työllistävä ala, eli ei miksikään media-assistentiksi tai suutariksi.

Aina voi aloittaa alusta. Ei pidä luovuttaa. Jos ennen haahuilit, lopeta nyt. Pyri kouluun ja töihin. Kiusaamiset aiheesta panet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tsemppiä sinulle.

Nykymaailmassa kaikki on mahdollista, pitää vain löytää oikea reitti!

Minä onnistuin, kun sain rahoituksen uusille opinnoille, tosin se oli kivikkoinen tie ja vaati myös tiettyä huijausta.

Tottakai voit päästä takaisin kiinni sosiaaliseen elämään, vaatii vaan sen että meet ja teet asioita ihmisten parissa, hae sinne kouluun tai ilmoittaudu kansanopistoon johonkin kurssille, ei ole niinkään väliä mitä teet, vaan se että lähdet pois kotoa ja näet muita ihmisiä ja tutustut heihin, edes juttelet jonkun vieraan ihmisen kanssa.

Mä tunnen erään 25-vuotiaan tyypin, joka ei ole koskaan ollut missään töissä.

Aina on toivoa ja koskaan ei ole liian myöhäistä.

Omasta kokemuksesta sanon että ei ole toivoa, sinä tosin olet hakemassa kouluun kun itse en edes pysty enää edes opiskelemaan tai juuri työskentelemään.