Lue keskustelun säännöt.
Marsiin yksin matkaavat luotaimet liikuttavat minua
18.02.2021 |
Tämän päivän Hesarissa oli juttu luotaimista ja mönkijöistä joita Marsiin on lähetetty. Siinä kuvailtiin yksityiskohtaisesti mönkijän toimintaa Marsissa. Se oli minusta jotenkin niin inhimillinen ja sitten siinä vielä kerrottiin että se kerää koeputkiin tärkeitä kivinäytteitä ja jättää ne tiettyyn kohtaan josta toinen mönkijä tulee vuonna 2026 ne hakemaan. Minua alkoi säälittää pikku mönkijä, siellä yksin ahertaa eikä koskaan pääse takaisin. Kaveri käy hakemassa tulokset sit.
Yhyy.
Kommentit (103)
Eka rupuinen kuva välitetty pinnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt monessa perheessä rauhallinen yö tiedossa!
M
Olen sinkku mutta olisin kyl itkenyt koko yön jos Perse olis kuollut tähän. Just liikutuin kun sanoivat sanat we have a confirmation that Perseverance is alive on the surface on Mars ❤️
Perillä paistaa aurinko ja kaunis ilma.
Ensimmäinen valokuva by Perse!
Nyt on mukava lähteä unten maille. Hyvää yötä Perse ja AV <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka rupuinen kuva välitetty pinnalta.
Kaunis kuin Siwan valvontakameran kuva!
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluan tommosen 🍑!
EU koronalahjoituksen hinnalla Suomi voisi ostaa samanlaisen mönkijän Marsin pinnalle ja vielä jäisi miljardi käyttörahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen valokuva by Perse!
Nyt on mukava lähteä unten maille. Hyvää yötä Perse ja AV <3
Kiitos seurasta ja öitä
Ei ole Perseverance yksinäinen, paljon seuraajia somessa hänellä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa että joku muukin kokee näin. Olen pikkutytöstä asti rakastanut avaruutta ja sen ajattelemista, ala-asteikäisenä mm. lainasin kaikki Apollo-kirjat kirjastosta. Muuten en yleensä inhimillistä elottomia esineitä, mutta avaruusalukset, luotaimet, mönkijät jne ovat ilmiselvästi persoonia!
On riipaisevaa ajatella että esim. Perseverance on nyt ikuisesti Marsissa riippumatta siitä mitä maalle ja ihmisille tapahtuu. Tai jos menemme itse joskus Marsiin, siellä se sitten odottaa. Ja tosiaan jos 2026 tehtävä onnistuu ja näytteet haetaan... Voimme sitten muistella tätä hetkeä ja tajuta kuinka nopeasti 5 vuotta meni. ❤️💔
Kolmas kerta toden sanoo, vaihdan sanoja, ettei setsuuri iske.
Ei hätää, kiinalainen kaveri on jo matkalla. Perseverance saa kohta seuraa.
Itkin itseni uneen ajatellessani Voyager-paran japanilaista im-tehtävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman päivän sisällä pitäisi olla tiedossa aikamoista videota ja kuvia itse laskeutumisesta. Paljon tarkempaa kuin edellisen vastaaman luotaimen ottama.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että joku muukin kokee näin. Olen pikkutytöstä asti rakastanut avaruutta ja sen ajattelemista, ala-asteikäisenä mm. lainasin kaikki Apollo-kirjat kirjastosta. Muuten en yleensä inhimillistä elottomia esineitä, mutta avaruusalukset, luotaimet, mönkijät jne ovat ilmiselvästi persoonia!
On riipaisevaa ajatella että esim. Perseverance on nyt ikuisesti Marsissa riippumatta siitä mitä maalle ja ihmisille tapahtuu. Tai jos menemme itse joskus Marsiin, siellä se sitten odottaa. Ja tosiaan jos 2026 tehtävä onnistuu ja näytteet haetaan... Voimme sitten muistella tätä hetkeä ja tajuta kuinka nopeasti 5 vuotta meni. ❤️💔
Sama! Minusta niiden nimeäminen on iso osa tätä. Siis siten että nimet kuvaavat niitä kuten sisu, nokkeluus ja uteliaisuus, eivätkä ole luokkaa R2D2. Ja Perseverancella on myös käsi jolla Ingenuitya ojennellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkin itseni uneen ajatellessani Voyager-paran japanilaista im-tehtävää...
Haikeaa kyllä, mutta pahinta surua voi helpottaa se että siinä missä japanilaisen im-tehtävänä oli tuhota, on Voyagerin im-tehtävänä luominen <3 Tässä tapauksessa siis tietoisuuden ja ehkäpä jopa kontaktin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkin itseni uneen ajatellessani Voyager-paran japanilaista im-tehtävää...
Haikeaa kyllä, mutta pahinta surua voi helpottaa se että siinä missä japanilaisen im-tehtävänä oli tuhota, on Voyagerin im-tehtävänä luominen <3 Tässä tapauksessa siis tietoisuuden ja ehkäpä jopa kontaktin!
Kiitokset lohduttavista sanoistasi. Voyagerin pitkä matka kylmässä avaruudessa on aina mielessäni, lohduttaudun sillä, että se saa nähdä uusia linnunratoja.
Jos suhtaudutte tunteellisesti noihin luotaimiin ja mönkijöihin, pieni varoituksen sana: Cassini-luotaimen tarina on oikea melankolinen nyyhkytarina. Katsoin dokumentin siitä viime vuonna ja kyllä tuli tippa linssiin lopussa. Mutta puolustuksekseni voin kertoa että Cassini-tiimikin kyynelehti. Ei kai ihminen sille mitään voi kun on tehnyt vuosia työtä rakentaen ja ohjaillen tuollaista lähes inhimillistä otusta joka ilmoittelee säännöllisesti itsestään ja lähettelee kuvia, ja sitten se on poissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos suhtaudutte tunteellisesti noihin luotaimiin ja mönkijöihin, pieni varoituksen sana: Cassini-luotaimen tarina on oikea melankolinen nyyhkytarina. Katsoin dokumentin siitä viime vuonna ja kyllä tuli tippa linssiin lopussa. Mutta puolustuksekseni voin kertoa että Cassini-tiimikin kyynelehti. Ei kai ihminen sille mitään voi kun on tehnyt vuosia työtä rakentaen ja ohjaillen tuollaista lähes inhimillistä otusta joka ilmoittelee säännöllisesti itsestään ja lähettelee kuvia, ja sitten se on poissa.
No niin byäää!
Vierailija kirjoitti:
Jos suhtaudutte tunteellisesti noihin luotaimiin ja mönkijöihin, pieni varoituksen sana: Cassini-luotaimen tarina on oikea melankolinen nyyhkytarina. Katsoin dokumentin siitä viime vuonna ja kyllä tuli tippa linssiin lopussa. Mutta puolustuksekseni voin kertoa että Cassini-tiimikin kyynelehti. Ei kai ihminen sille mitään voi kun on tehnyt vuosia työtä rakentaen ja ohjaillen tuollaista lähes inhimillistä otusta joka ilmoittelee säännöllisesti itsestään ja lähettelee kuvia, ja sitten se on poissa.
Eikös sen raukan viimeinen viesti ollut, että täällä on pimeää ja minulla alkaa olla virta lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhtaudutte tunteellisesti noihin luotaimiin ja mönkijöihin, pieni varoituksen sana: Cassini-luotaimen tarina on oikea melankolinen nyyhkytarina. Katsoin dokumentin siitä viime vuonna ja kyllä tuli tippa linssiin lopussa. Mutta puolustuksekseni voin kertoa että Cassini-tiimikin kyynelehti. Ei kai ihminen sille mitään voi kun on tehnyt vuosia työtä rakentaen ja ohjaillen tuollaista lähes inhimillistä otusta joka ilmoittelee säännöllisesti itsestään ja lähettelee kuvia, ja sitten se on poissa.
Eikös sen raukan viimeinen viesti ollut, että täällä on pimeää ja minulla alkaa olla virta lopussa.
Sitä en muista, mutta jos oli, niin menisi jo liikaa tunteisiin :(
Karkelot alkoi lennonjohdossa 😁👍