Lue keskustelun säännöt.
Miten reagoit sillon kun kuulit Estonian uponneen, muistatko vielä missä olit?
18.02.2021 |
Itse luulin aluksi että joku pieni paatti kaatunut jossain. Sitten selvisi että se ei ollutkaan mikään ihan pieni paatti ja järkytyin. Mitä enemmän tietoa tuli, järkytyin lisää.
Kommentit (46)
Muistan. Olin äitiyslomalla ja kotona vauvan ja 1 v 10 -kuukautisen kanssa.
Aamu-tv oli auki, ja se oli ihan järkyttävää, kun hukkuneiden lukumäärä koko ajan nousi ja nousi. Ihan ensin annoin asian mennä vähän ohi, en niin seurannutkaan kun en tajunnut asian mittasuhteita, mutta sitten jossain vaiheessa oli pakko istahtaa seuraamaan tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme Tallinnassa. Läksin puolenpäivän jälkeen ulkoiluttamaan koiraa ja ihmettelin, kuka mahtaa olla kuollut, kun oli suruliputus.
Olin töissä. Enkä heti ensi uutisen kuullessani käsittänyt, miten vakavasta onnettomuudesta oli kysymyt.
Vasta ruokatunnilla tiesin, millainen suuronnettomuus oli tapahtunut.
Illalla kotona katselin koko illan uutisia ja ajankohtais lähetyksiä aiheesta.
Myös lehdet luin tarkkaan niihin aikoihin.
Heräsin keskellä yötä ikäänkuin avunhuutoihin. Aamulla alkoi selvitä, mitä on tapahtunut. Naurakaa skeptikot vaan mutta tämä on ihan totta.
Tapauksen jälkeen lauttayhtiöt myivät melkein ilmaisia hyttipaikkoja autokannen alapuolelle ja porukkaa lautoilla oli vähän.
Pienessä kännissä tuli kuunneltua aaltojen loisketta usein korvansa juuressa, mutta kovemmassa känässä sitä nukkui kuin pieni lapsi, aaltojen keinuttaessa rauhalliseen uneen.
Julma meri vaati jälleen uhrinsa. Kuusi pelokkainta paleltunut kannelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, katselin uutisia ja syötin esikoista. Olin aika hämmentynyt ja järkyttynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin sinä aamuna yliopistolle, ensimmäisenä aamulla oli ruotsin tunti. Ei opiskeltu mitään, tuijotettiin vaan hiljaa teksti-tv:stä Estoniauutisia.
yöllä oli radio auki jäänyt kun nukahdin...jossakin vaiheessa unentokkurassa luulin, että lentokone oli pudonnut mereen jossakin, euroopassa kuitenkin. Herättyäni asia alkoi selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ensimmäistä vuotta yliopistolla opiskelijana Turussa. Koko aamuluennon ajan kuulimme, miten helikopterit lensivät TYKSiin. Luennon jälkeen joku kertoi, mitä oli tapahtunut. Olin järkyttynyt mutta en pystynyt heti kunnolla hahmottamaan, miten valtavasta asiasta oli kyse.
En muista tilannetta jossa asiasta kuulin. Se jäi mieleen, kun meillä töissä oli sellainen vanhempi äijä, joka keksi alkaa huutamaan, että pojan (minun) pitää sukeltaa sinne laivaan hakemaan niitä tax freen viinoja, ennen kuin korkit alkavat vuotamaan ja pullojen sisältö vettyy. Tätä parkumista kesti monta viikkoa.
M 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin iltiksen otsukot lehtikioskissa. Olin matkalla luennolle. Ei sitä katastrofin hirveuttä heti tajunnut.
Aamu-TV:ssä oli asiasta uutisia, joita katsoin ennen kouluun lähtemistä. Ne pelastuslautat ruumiineen syöpyivät varhaisteinin mieleen hyvin syvään. Olin hölmö ja kuuntelin Estonian avunpyynnöt YouTubesta. Koko se järkytys palasi mieleen. Näen usein unia, joissa laiva uppoaa. Joskus olen itse laivalla, joskus taas seuraan laivan uppoamista kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin silloin 7-vuotias. Reaktio oli varmaan luokka: "Aha". En muista, että asia olisi mitenkään erityisemmin minua koskettanut.
Turussa hississä talonmies kysyi että kuuletko kopterit ja kun sanoin että kyllä, kertoi mitä on tapahtunut.
Pidin tuolloin välivuotta lukion jälkeen, tein töitä elektroniikkatehtaassa. Estoniasta kuulin työmatkalla yövuorosta palatessa autoradiosta, kimppakyytiauton takapenkillä istuin. Muistan jopa, missä kohtaa työmatkaa oltiin tuolloin tulossa.
WTC-iskuistakin (ensimmäisen koneen törmäys) kuulin radiosta työmatkalla, mielenkiintoinen yhteensattuma muuten.
Minulla ei ollut lapsena empatiakykyä joten Ayrton Sennan ja Dianan kuolemat järkyttivät minua paljon enemmän kun Estonia. He olivat tähtiä kun Estonian uhrit olivat taviksia. Titanic kiehtoi minua myös lapsena paljon mutta Estonia ei kiinnostanut. Nykyään tottakai tajuan kunika kamala onnettomuus oli ja tekee pahaa ajatellakkin. Isovanhempani olivat onnettomuus yönä Silja Europalla.
Eiköhän sen nyt muista ihan jokainen.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sen nyt muista ihan jokainen.
No, missäs olit ja miten reagoit...?
Olin kotona. Aamulla herättiin isän kelloradioon, josta tule silloin juuri uutiset. Uutinen alkoi keskeltä eli kuului, että laiva uponnut, mutta meni minuuttitolkulla, ennen kuin selvisi mikä laiva. Tunne oli kamala, koska veli oli parhaillaan risteilyllä ja aluksi tietysti pelättiin, että juuri kyseinen laiva olisi uponnut. Kun selvisi, että kyse oli Estoniasta, ensimmäinen tulle ole helpotus. Ja vasta sitä sitten seurasi se seuraava järkytys, kun tajusi miten pahasta onnettomuudesta oli kyse.