Onko kukaan teistä yrittänyt saada pelkosektiota? Onnistuiko?

En koe saanenni painostusta toisenlaiseen päätökseen. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.



Ja kyse oli esikoisesta, joka jää myös viimeiseksi.

juteltiin peloistani ja siitä mitä synnytyksessä tapahtuu. lääkäri sanoi heti myös että ketään ei voida pakottaa synnyttämään alakautta mutta keskustellaan näistä peloista ja katsotaan miten pelkoni häviävät kun raskaus etenee jos häviävät. no eihän ne hävinneet mihinkään ja 36 viikolla kävin viimeisen kerran ja kysyi lopuksi se lääkäri että miten on kumpi tapa valitaan. sanoin että sektio ja sektio aika määrättiin saman tien.



nyt olemme toista lasta yrittäneet ja pelkään edelleen synnytystä ja aioin saada tulevan vauvan sektiolla myös.

sektio saa jos haluaa kunhan vain perustelet miksi pelkäät ja haluat todella sektioon.

Kerrotko näin anonyyminä oliko joku tietty painava syy miksi pääsit sektioon, vaaditko sitä heti tiukasti vai miten siihen päädyttiin?



kyselee kiitollinen ja utelias ap

vilpittömästi ihmettelen. Repeämät nimittäin paranevat muutamassa viikossa.

Läheisen lapsi oli juuri menehtynyt synnytyksessä ja se painoi kovasti mieltäni. Myös koulussa ysillä näytetty ronski synnytysvideo oli jäänyt kummittelemaan mielessäni. Oma äitini on myös kokenut minun synytmäni traumaattisena ja siksi jäinkin ainoaksi lapseksi, vaikka suunnitelmat olisvat aluksi toisenlaiset. (äitini ei muuten ikinä valita tai kauhistele, joten tuon synnytyksen on OIKEASTI täytynyt olla kamalaa)

Lisäksi nuorena minulla oli ensimäinen gynegologi, joka totesi, että koska sinun kohtusi on taaksepäin kallellaan on sinulla tulossa vaikea synnytys. Ja vaikka nykyään tiedän, että kohdun kaltevuudella ei pitäisi olla mitään tekemistä synnytyksen helppouden/vaikeuden kanssa, niin entäs jos tuo lääkäri oli kuitenkin oikeassa... Olin myös kuullut kavereiden kertomuksia synnytyksistä ja pelkäsin paljon huonoa kohtelua synnytyksessä.



Tässä muutamia syitä joita osaan pukea sanoiksi, mutta kaikkea en pysty pukemaan sanoiksi, sillä pelko on jossain todella syvällä eikä sitä osaa oikein kunnolla kuvailla.



t.2

Synnytykseen kuuluu tuntitolkulla tuskaa ja epparihaavan paraneminen saattaa viedä yhtä kauan kuin keisarinleikkaushaavankin. Jotkut repeävät niin pahoin että joutuvat kuntouttamaan alapäätään fysioterapiassa. Ei kumpikaan tie helppo ole.



Synnytyspelossa on paljon muutakin kuin kivun pelko. Hae aiheesta tietoa vaikka netistä. Mielenkiintoinen aihe.



t. pelkääjä

siitä sai kyllä tiukkana olla neuvolassa ja lääkärille käydä juttelemassa vielä juuri ennen h-hetkeä. mutta sai sektion.

Ensinnäkin, en saanut puhua peloistani, vaikka yritin niin ne tyrmättiin heti ja vähäteltiin. Sektiotoiveille vaan suorastaan naurettiin. Pelkoni moninkertaistui kun kuulin vauvan olevan perätilassa. Siltikään en sektioon päässyt. Terveisiä vaan EKKS:n kidutuslaitokselle!

Toisen lapsen synnytin (hätä)sektiolla ja se oli mun elämän karmein kokemus, olin pari päivää niin kipeä etten päässyt sängystä ylös ja heräämössä olin ihan kamalassa kunnossa, vapisin vaan kaikki lihakset krampissa. Eli meille ei kolmatta lasta tule koska mä pelkään joutuvani sektioon uudelleen... mistäköhän tään löytyisi apua? Pelkopolilta?

Vierailija:

Synnytykseen kuuluu tuntitolkulla tuskaa ja epparihaavan paraneminen saattaa viedä yhtä kauan kuin keisarinleikkaushaavankin. Jotkut repeävät niin pahoin että joutuvat kuntouttamaan alapäätään fysioterapiassa. Ei kumpikaan tie helppo ole.

Synnytyspelossa on paljon muutakin kuin kivun pelko. Hae aiheesta tietoa vaikka netistä. Mielenkiintoinen aihe.

t. pelkääjä

eikä episiotomiahaava ole vielä tänäkään päivänä täysin parantunut.

Ainakin omalla kohdallani kyse on TERVEEN LAPSEN SAAMISESTA. Esikoiseni syntyi hätäsektiolla hapenpuutteen uhan vuoksi. Nyt odotan toista, ja pelkään hirveästi synnytystä. Haluaisin synnyttää alateitse, mutta en ehkä uskalla. Saattaahan olla, että tämäkin alatiesynnytys päätyisi sektioon. Saa nähdä, menossa on rv 21, ja synnytystapa-arvio yms. vielä kaukana edessä.



Synnytystavalla ei ainakaan minulle ole kivun tms. kannalta merkitystä, mutta pelkään vauvani puolesta. Siksi olen menossa pelkopolille juttelemaan asiasta.



Sektiosta muuten toivuin nopeaan.