Suru koronapandemian takia noussut yhtäkkiä pintaan, kun alkaa olla vuosi normaalista elämästä

Miksi kaikki on vuoden tuijottanut korona tartunta lukemia ja silti sairaalassa ei ole ollut sen kumpaa ruuhkaa koko aikana. Kokoajan pelätään jotain mitä mitä ei ole tullut eikä tulossa. Missä ne influenssa lukemat ovat? Mihin se katosi? Moniko siihen on kuollut vuoden sisään. Moniko tulee kuolemaa tauteihin joita hoidetaan nyt huonosti. Pelkästään hampaat ovat jääneet monella hoitamatta.

Aika moni köyhä ja työtön on elänyt tätä elämää jo vuosikausia mitä jotkut kermaperseet kokivat vasta nyt ja ovat maansa myyneitä. Kokonainen VUOSI siiis kauheeta...kaiken maailman suurituloiset vinkuu kun ei ole ollut tuloja ja vuosikymmeniä ollut aikaa säästää. Eipä säälitä.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni köyhä ja työtön on elänyt tätä elämää jo vuosikausia mitä jotkut kermaperseet kokivat vasta nyt ja ovat maansa myyneitä. Kokonainen VUOSI siiis kauheeta...kaiken maailman suurituloiset vinkuu kun ei ole ollut tuloja ja vuosikymmeniä ollut aikaa säästää. Eipä säälitä.

Mulla ainakin on ikävä muita ihmisiä ja omia vanhempia. Sitä, että voitaisiin kohdata turvallisesti taas. Ehkä se on sinusta kermap*rseilyä, mutta itse en kaipaa ravintoloihin tai ulkomaille vaan eniten ikävöin ihmiskontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki on vuoden tuijottanut korona tartunta lukemia ja silti sairaalassa ei ole ollut sen kumpaa ruuhkaa koko aikana. Kokoajan pelätään jotain mitä mitä ei ole tullut eikä tulossa. Missä ne influenssa lukemat ovat? Mihin se katosi? Moniko siihen on kuollut vuoden sisään. Moniko tulee kuolemaa tauteihin joita hoidetaan nyt huonosti. Pelkästään hampaat ovat jääneet monella hoitamatta.

No ei ole ruuhkaa, koska rajoitukset. Jos olisit lukenut niitä uutisia, tietäisit, että koronan pahiten runtelemissa maissa on pitänyt käännyttää ambulansseja sairaaloiden ovilta, kun koronapotilaiden takia hoitoon ei ole mahtunut enää.

Influenssa ei leviä, koska rokotetta otettiin ennätysmäärin ja ihmiset eivät ole kontaktissa toisiinsa. Influenssatilanteen ajantasainen seuranta löytyy THL:n sivuilta. Tapauksia on raportoitu vain muutamia. Ja koska influenssa ei leviä, ei siihen myöskään kuolla.

Se on ihan tosi, että rajoitustoimilla ja terveydenhuollon viivästyksillä tulee olemaan myös ikäviä seurauksia. Mutta jos ei olisi rajoituksia, korona leviäisi niin ettei normaali terveydenhuolto onnistuisi sittenkään.

Suo siellä, vetelä täällä. Ja sehän tässä surettaakin.

Mulla oli tuollainen tunne vielä vuodenvaihteessa, mutta ei ole enää. Ensinnäkin mun iäkkäät vanhempani saavat maanantaina ekan rokotteensa ja käsittääkseni noin 3 viikon päästä tehosterokotteen. Vuoden ajan olen ollut ainoa, joka on käynyt heistä huolehtimassa ja vaikka ihan mielelläni olen sen tehnytkin, silti olen joutunut rajoittamaan kaiken muun elämäni lähes olemattomiin, jotta en vaan saisi tartuntaa ja veisi sitä vanhemmilleni. Kun vanhempani ovat saaneet tehosterokotteenkin, viikon parin päästä siitä muutkin alkavat taas huolehtia heistä ja mä voin keskittyä enemmän omaan hyvinvointiini ja jaksamiseeni. Eli mulla on jo valoa tunnelin päässä.

Toinen mieltäni piristävä asia on kevään tulo. Päivät pitenevät, aamuisin koiran kanssa lenkille lähtiessäni on jo valoisaa. En kaipaa suuria asioita vaan ihan vain kevättä ja kesää, jolloin voin laittaa pihaani, istua nauttimassa auringossa, grillata jne. Ulos lähtiessä ei tarvitse lapioida lumia eikä pukea päälleen paksua vaatekerrosta vaan laittaa vain ballerinat jalkaansa ja avaa ulko-oven. 

Kolmas asia on, että pandemian aikana mulla on säästynyt niin paljon rahaa, että voinkin teettää keittiöremonttini jo nyt huhtikuussa eikä vasta parin vuoden päästä, kuten olin suunnitellut.

En siis enää mieti, mitä viimeisen vuoden aikana menetin, vaan mitä kaikkea kivaa tämä vuosi tuo tullessaan. Mutta kuten jo kirjoitin, en kaipaa mitään suuria asioita. 

Itse koitan olla vaan tyytyväinen että olen (toistaiseksi) itse ja läheiseni välttynyt tolta koronanpaskalta. Mieti AP sitä veetutuksen määrää jos sairastaisit tällä hetkellä vaikka long covidia monin oirein.

Vierailija kirjoitti:

Itse koitan olla vaan tyytyväinen että olen (toistaiseksi) itse ja läheiseni välttynyt tolta koronanpaskalta. Mieti AP sitä veetutuksen määrää jos sairastaisit tällä hetkellä vaikka long covidia monin oirein.

Minä olen ehkä hieman outo, mutta mulla ainakin surettaa globaalisti kaikkiin koronaan menehtyneiden, rankasti sairastaneiden ja pysyvästi sairastuneiden puolesta, vaikka ei ole osunut omalle kohdalle. Siksi ymmärrän aloituksen tuntemukset.

Korona ei ole se ongelma tässä, vaan rajoitukset.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen tunne vielä vuodenvaihteessa, mutta ei ole enää. Ensinnäkin mun iäkkäät vanhempani saavat maanantaina ekan rokotteensa ja käsittääkseni noin 3 viikon päästä tehosterokotteen. Vuoden ajan olen ollut ainoa, joka on käynyt heistä huolehtimassa ja vaikka ihan mielelläni olen sen tehnytkin, silti olen joutunut rajoittamaan kaiken muun elämäni lähes olemattomiin, jotta en vaan saisi tartuntaa ja veisi sitä vanhemmilleni. Kun vanhempani ovat saaneet tehosterokotteenkin, viikon parin päästä siitä muutkin alkavat taas huolehtia heistä ja mä voin keskittyä enemmän omaan hyvinvointiini ja jaksamiseeni. Eli mulla on jo valoa tunnelin päässä.

Toinen mieltäni piristävä asia on kevään tulo. Päivät pitenevät, aamuisin koiran kanssa lenkille lähtiessäni on jo valoisaa. En kaipaa suuria asioita vaan ihan vain kevättä ja kesää, jolloin voin laittaa pihaani, istua nauttimassa auringossa, grillata jne. Ulos lähtiessä ei tarvitse lapioida lumia eikä pukea päälleen paksua vaatekerrosta vaan laittaa vain ballerinat jalkaansa ja avaa ulko-oven. 

Kolmas asia on, että pandemian aikana mulla on säästynyt niin paljon rahaa, että voinkin teettää keittiöremonttini jo nyt huhtikuussa eikä vasta parin vuoden päästä, kuten olin suunnitellut.

En siis enää mieti, mitä viimeisen vuoden aikana menetin, vaan mitä kaikkea kivaa tämä vuosi tuo tullessaan. Mutta kuten jo kirjoitin, en kaipaa mitään suuria asioita. 

Toinen rokote annetaan vasta kolmen kuukauden päästä. Harmittaa, kun ehdin jo iloita, että hoivakodissa oleva äitini on turvassa. Kolmen viikon rokotusväli muutettiin siis kaikilla kolmeksi kuukaudeksi. Toivotaan, että yksi rokote jo suojaa.

Koska olen nyt työtön viihdytän itseäni Netflix sarjoilla, siellä on lukuisia, (kiina /Japani /USA /ruotsi) sarjoja eri pandemioista, milloin on zombitauti tai mikäkin maailmanloppu.. Ja meillä vain korona...

Täällä yksi lisää niiden joukossa, joilla suurin muutos on ollut työmatkojen poisjäänti. Työ sataprosenttisesti toimistolla muuttui kertalaakista sataprosenttiseksi etätyöksi. Työnantajalta meni kuukausi järjestää työläppärit ja sisäverkkonsa etäyhteydet siihen malliin, että työ kotona onnistuu aivan samalla tavalla kuin työpaikalla. Täysin reaalimaailmasta irrallisessa kuplassa, kuten ennenkin.

Työn ulkopuolista sosiaalista elämää ei ollut ennenkään. Työn sisältö on jo kauan sitten tehnyt minut niin tylsäksi ihmiseksi, ettei minulla ole koskaan ollut mitään todellista annettavaa kenellekään. Ulkoilemaan yksin pääsee nytkin.

Lyhyen tähtäimen välitilinpäätös: ei sopeutumisongelmia, koska ei mitään sellaista, mikä olisi edellyttänyt erityistä sopeutumista. Pitemmällä tähtäimellä apeaksi vetää kuitenkin tietoisuus siitä, että myös pandemia muuttaa sekä maailmaa että itseäni entistä enemmän sellaiseen suuntaan, että on vaikea kuvitella mitään sellaista, millä elämästä saisi myöhemminkään aidosti oman näköisen siinä teoreettisessa tapauksessa, että pandemia joskus on ohi.

Ainoa syy tämän sanomiseen täällä on se, että joku muukin saattaa huomata, ettei ole ajatuksineen yksin.