Koetko ahdistusta, jos alat ajattelet syvällisesti avaruuden äärettömyyttä??
Millaisia ajatuksia sinussa herättää, kun katsot tähtitaivaalle??
Kommentit (73)
Mikä siinä siis nyt ahdistaa tai innostaa?
Kertokaa ihan konkreettisia esimerkkejä, tehkää lista koska en ymmärrä.
Mitä minulle tulee avaruudesta mieleen?
No tietenkin tähdet, aurinko ja kuu.
Planeetat, galaksit ja tietysti äärettömyys.
En silti osaa ahdistua siitä mitenkään.
Korkeintaan innostua, tuo oli kiva esimerkki, että kaikki ihmiset ovat katsoneet samaa taivasta tähtineen kuin me.
Mutta nyt en osaa kyllä eläytyä muuten.
Tiedän liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä siis nyt ahdistaa tai innostaa?
Kertokaa ihan konkreettisia esimerkkejä, tehkää lista koska en ymmärrä.
Mitä minulle tulee avaruudesta mieleen?
No tietenkin tähdet, aurinko ja kuu.
Planeetat, galaksit ja tietysti äärettömyys.En silti osaa ahdistua siitä mitenkään.
Korkeintaan innostua, tuo oli kiva esimerkki, että kaikki ihmiset ovat katsoneet samaa taivasta tähtineen kuin me.Mutta nyt en osaa kyllä eläytyä muuten.
Tiedän liian vähän.
Ajatuksena ääretön on pelottava ja se ahdistaa.
Kun aina jotenkin ajattelee jonkin loppuvan johonkin..Ajatus että ei lopu ikinä koskaan. Tuota, kun alkaa pyörittää mielessään tulee höntti olo.
Meikäläisen aivokapasiteetti ei riitä sen syvällisempiin pohdintoihin kuin että kumpaan punttiin minä sen vehkeeni milloinkin sijoitan.
Ehkäpä tiedätte sielussanne, ettei asia ole niin, miten meille on opetettu...? Ja siksi se ahdistaa.
Itseä ei ahdista, mutta ajattelenkin omalla tavallani..
Ei se välttämättä ole niin, ettei "lopu ikinä koskaan".
No mikäpä tuossa ahdistaisi, kun tiedän, että kaikki on vain oman mieleni heijastusta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tiedätte sielussanne, ettei asia ole niin, miten meille on opetettu...? Ja siksi se ahdistaa.
Itseä ei ahdista, mutta ajattelenkin omalla tavallani..
Ei se välttämättä ole niin, ettei "lopu ikinä koskaan".
Niinpä, mutta, jos siellä on seinä, niin mitä sen takana on?
Kaikki aiheeseen liittyvät vastaukset ovat mielenkiintoisia, enkä niitä alapeukuttele, enkä toki muitakaan.
AP
No sillon, kun koin ettei mulla ole mitään tarkoitusta maailmassa niin pelotti, mutta nyt kun olen keksinyt sen, mitä minun on tarkoitus tällä lyhyellä hetkellä maan päällä tehdä (nimenomaan keksimällä keksinyt, kun eihän meillä mitään aito oikeaa tarkoitusta ole 😂), miin ei hirveästi ahdista :)
En. Päin vastoin se tuo syvän rauhan ja tyyneyden. Arkielämän pikku vastukset ja isommatkin murheet muuttuvat merkityksettömiksi ja niiden aiheuttama stressi ja ahdistus kaikkoaa.
Onhan se ihan järkyttävää se tilan määrä. Miksi sitä lääniä on oltava loputtomasti?
Miksi tämä avaruus on olemassa ja mistä avaruus on sýntynyt? Miten näitä tähtiä on avaruuteen tullut? Entäs sitten nämä mustat aukot, kun ne imevät puoleensa materiaa, että mihin se sitä kamaa kiskoo?
Mietin joskus että katsookohan sieltä joskus joku takaisin, millaista hänen elämä mahtaa olla.
Avaruutta katsella ainoa asia mistä näin maallikkona voi olla varma (lähes varma...) on että se on olemassa. Mielenkiintoisia kysymyksiä on että miten se on syntynyt, jos on syntynyt, vai onko se aina ollut olemassa, ja onko sillä loppu vai jatkuuko se ikuisesti, onko se rajallinen, ääretön, onko muita universumeja, jos on mitä niiden välissä/ulkopuolella on jne jne.
Jos taas Matrix-tyypit ovat oikeassa ja olemmekin vain simulaatiossa niin sitten on varmaa että on joku muu universumi jossa on joku tietokone missä tämä simulaatio pyörii. Kuka sitä pyörittää, miksi, ja millainen se universumi on.
Ahdistaa lähinnä se, etten pääse tutkimaan mitä kaikkea tuolta löytyy! :)
Missä avaruus sijaitsee?? Pää hajoaa kun sitä miettii! :o
Ei ahdista yhtään, vaan helpottaa. Ihanaa tietää että mun huomisella työpäivällä tai elämän suurillakaan valinnoilla ei lopulta ole mitään väliä. Että jos joku asia meni nyt pieleen, niin oikeasti, havaittavan maailmankaikkeuden halkaisija on 93 miljardia valovuotta ja se on tosiaan vain se osa jota me voimme valon avulla havainnoida. Ihanaa :).
Onhan se äänettömyys jotain ihan uskomatonta. Pienestä pitäen kaikki avaruuteen liittyvä on kiinnostanut.
Ja mielenkiintoista, miten mitätön yhden ihmisen elämä on maailmankaikkeuden rinnalla. Mutta sille pienelle ihmiselle se oma elämä on ihan koko maailma. Ja kaikelle muullekin elolliselle, kirppua myöten. Elämä on äärettömän kallisarvoista.