Lue keskustelun säännöt.
Loukkaannunko suotta isovanhemmista
16.02.2021 |
Asumme 500 km:n päästä toisistamme ja tapaamme vain 4-5 kertaa vuodessa. Nyt meillä on vihdoin oma lapsi ja ajattelin, että isovanhemmat olisivat innokkaita lisäämään tapaamisia. Mutta ei siltä vaikuta. He tulevat meille vain silloin kun heillä on muutakin asiaa tänne päin Suomea ja silloinkin vain ' ohikulkumatkalla' poikkeavat. Kotona ei tähän vaikuta, ovat alle 60-vuotiaira, eivätkä ole säännöllisessä työelämässä. Niin, olen siis pahoillani, että he eivät käy ihan vaan meillä ja osoittaisivat siten välittävänsä meistä ja lapsestamme.
Ajatuksia?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tapaatte "vain" 4-5 krt/v? Mä asuin lapsuudessani n. 350 km päässä isovanhemmistani, ja saattoi olla, että nähtiin ehkä pari kertaa vuodessa. Miehen sisaruksista osa asuu myös useamman kilometrin päässä isovanhemmista, mutta eivät hekään (nykypäivänä, jos tuo minun 80-luvun esimerkki ei tähän hätään käy) tapaa isovanhempia kuin kerran-pari vuodessa.
Mutta tapaamiset ovat aina lyhyitä, isovanhemmat ovat kohta jatkamassa matkaa eteenpäin. Ei sellaista oleilua ja lapsesta nauttimista muuta kuin puoli päivää ja sitten starttaa. Ap
Meillä vähän samanlaista. Jos appivanhemmat käyvät pk. seudulla järjestävät yöpaikan muualta ja käväisevät hätäisesti kahvilla. Jos me mennään heille päin mökille tulevat taas vain hätäisesti pyörähtämään. Ainoa keino pidentää yhteistä aikaa on mennä heille yöksi. Eipä ihme, että suhde lapsenlapseen on jäänyt etäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi helkkari sentään, me asutaan 35km päässä lasten ainoasta elossa olevasta isovanhemmasta. Hän on viimeisen vuoden aikana nähnyt meidän lapsia kerran, kesällä. Tässä on sentään välissä ollut kolmet synttärit, yhdet rippijuhlat ja joulu. Ja mun viisikympipset. Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta, miksi mun siitä pitäisi loukkaantua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tota. 500 km on kyllä pitkä matka, jonka taittamiseen menee paljon rahaa työelämän ulkopuolella oleville. Minusta 4-5 x vuodessa on ihan hyvä määrä.
Meillä on myös lapsenlapsia 400 km päässä, minä töissä ja mies eläkkeellä. Me on nähty lapsen lapset viimeksi heinäkuussa. Ihan koronan takia. Mutta ilman koronaa.. ehkä oltaisiin kaksi kertaa käyty. Lapsenlapset on molemmat erittäin matkapahoinvoivia, joten he tuskin olisivat täällä käyneet ilman koronaakaan.Yritä ymmärtää, että matkustaminen on a) kallista b) raskasta vanhemmille ihmisille.
Olette siis aika samanlaisia, kuin meidän isovanhemmat...Suosittelen, että kannattaa jutella asiasta perheen kanssa, sillä muuten heillä saattaa olla käsitys, ettette halua kunnolla pitää yhteyttä. Isovanhemmilta kyllä toivotaan yleisesti osallistumista elämään. Ymmärrän, että matkustaminen on rankkaa, mutta itse ajattelisin, että välit lapsenlapsiin olisi kuitenkin suurimpia prioriteetteja isovanhemmille. En tarkoita loukata, kannustan vain juttelemaan asiasta ja pitämään muuten yhteyttä!
Ihan oikeasti, aikuinen ihminen laskee ja edellyttää tietyn määrän käyntejä, joka merkitsee että välitetään riittävästi? Onko laskennan kohteena omat vai puolisosi vanhemmat?
Ap mä olen työelämässä oleva isovanhempi. En jaksa työviikon jälkeen ajaa perjantaina 500km ja sunnuntaina takaisin kotiin. Eikä jaksa mieskään. Jäisi lapsenlapset näkemättä jos välimatkaa oliis noin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ap mä olen työelämässä oleva isovanhempi. En jaksa työviikon jälkeen ajaa perjantaina 500km ja sunnuntaina takaisin kotiin. Eikä jaksa mieskään. Jäisi lapsenlapset näkemättä jos välimatkaa oliis noin paljon.
Kaikki on suhteellista. Meillä terveet eläkeläisisovanhemmat asuu 100km päässä eivätkö ole jaksaneet ajaa matkaa koskaan. Siis ikinä. Ei edes ristiäisiin. Tässä ollut 10v aikaa.
Autoilevat ympäri suomea muuten, mutta lapsenlapsen luo on liian pitkä matka.
No tämä muistetaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota... miksi te ette mene tapaamaan vanhempiasi/appivanhempiasi? Miksi odotat ilman muuta heidän tulevan teille? Onko teillä edes tilaa majoittaa heitä vai olettiko heidän taianomaisesti haihtuvan jonnekin illan tullen? Yötä myöden ajavan 500 km tuulessa ja tuiskussa kotiin?
Tuhannen kilometrin ajo vie kaksi tankillista bensaakin, eli 120 e rahaa, minkä lisäksi se talvikelillä on vaarallista. Minä en ainakaan lähtisi nyt liukastelemaan minnekään ilman todella pätevää syytä!
Ihme, että vanhempasi/appivanhempasi noinkaan usein tulevat, meillä kyläillään minun 400 km päässä asuvien vanhempieni luona pari krt vuodessa.
Koska ei ole kutsuttu. Ap
Omille vanhemmilleen voi sanoa: tultaisiin katsomaan teitä, mikä viikonloppu teille sopii?
Olet mitä ilmeisimmin trolli, noin passiivisaggressiivista käytöstä ei ole kuin Porvoossa.
Ei todellakaan voi omille vanhemmille sanoa noin! Kaikilla ei ole lämpimät/läheiset/tuttavalliset välit. Sulla ehkä, kaikilla muilla ei!!
Silloin tuskin haluaakaan mennä, toisaalta ap on närkästynyt ilmeisesti appivanhemmistaan. Miksi mies ei huolehdi asiasta? En minä ikävöi appivanhempiani, jos mieskään ei vanhempiaan ikävöi.
Välit eivät kuitenkaan ole huonot.
Meillä taas on toisinpäin. Minulla ja miehelläni ei ole lapsia, mutta sisaruksillani ja miehen sisaruksilla kaikilla on. Ei meille tule enää kukaan käymään tai edes kysele kuulumisia, vaikka asumme lähimpänä molempien vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi helkkari sentään, me asutaan 35km päässä lasten ainoasta elossa olevasta isovanhemmasta. Hän on viimeisen vuoden aikana nähnyt meidän lapsia kerran, kesällä. Tässä on sentään välissä ollut kolmet synttärit, yhdet rippijuhlat ja joulu. Ja mun viisikympipset. Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta, miksi mun siitä pitäisi loukkaantua?
Kyllä mua loukkaa se että isovanhemmat el viitsi soitella, tavata, pitää yhteyttä tai edes laittaa tekstarilla synttäripnnittelut lapsille. Nyt kun täysi radiohiljaisuus niin se kertoo siitä että kiinnostus meihin on ”haistapaska”-tasolla.
Tämä johtaa siihen että jatkossa sitten minäkin aion hiomioida nouta vanhainkodissa yhtä paljon kuin he minua/lapsiamme.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on toisinpäin. Minulla ja miehelläni ei ole lapsia, mutta sisaruksillani ja miehen sisaruksilla kaikilla on. Ei meille tule enää kukaan käymään tai edes kysele kuulumisia, vaikka asumme lähimpänä molempien vanhempia.
Ei se ole lapsista kiinni.
Mulla lapseton sisarus saa kaiken vanhempiemme ajan, huomion, kiinnostuksen, avun, tuen, lahjat ja välittämisen. Me lapsiperheenä (ainoat lapsenlapset) saamme nolla prosenttia tästä. Kaiken aikansa vanhemmat pyörii lapsettoman sisarukseni ympärillä ja jotenkin ”leikkivät” olevansa vielä itse pikkulapsen vanhempia, se pikkulapsi on siis 39v....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, siis vanhempien lellilapsi voi olla se jolla on lapsia tai se jolla ei ole.
Kysymys: kenelle niitä lapsia tehdään? Isovanhemmille vai? Itsellenne lapset teette ja itse niistä huolehditte. Ei isovanhempien tarvitse huolehtia eikä välittää ellei kiinnosta. Heiltä se on pois, ei teiltä.
Jos isovanhemmat eivät pitkän/lyhyen matkan vuoksi käy teillä, miksette te mene heille? 'Ei kutsuta' - mielestäni oma lapsi aikuisenakin voi mennä vanhemmillaan käymään ilman kutsua, sopii vain ajankohdan ja että jäätte yöksi.
Vinku, vanku ja vonku :-( Isompiakin ongelmia on, ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on oikeus omanlaiseensa koronaturvallisuuteen vaikka olisi minkäikäinen tai työelämässä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus omanlaiseensa koronaturvallisuuteen vaikka olisi minkäikäinen tai työelämässä tai ei.
Mun vanhemmat on olleet 14 vuotta isovanhempia ja koko tän 14 vuotta ovat pitäneet koronaturvallisuutta. Eivät viitsi vaivautua tapaamaan ainokaisia lapsenlapsiaan koskaan. Ei ole ristiäiset tai muut juhlat kiinnostaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne matkat ja muut on vain tekosyy, eihän kukaan viitsi suoraan sanoa ettei sinappikone tai mykkä teini kiinnosta pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: kenelle niitä lapsia tehdään? Isovanhemmille vai? Itsellenne lapset teette ja itse niistä huolehditte. Ei isovanhempien tarvitse huolehtia eikä välittää ellei kiinnosta. Heiltä se on pois, ei teiltä.
Jos isovanhemmat eivät pitkän/lyhyen matkan vuoksi käy teillä, miksette te mene heille? 'Ei kutsuta' - mielestäni oma lapsi aikuisenakin voi mennä vanhemmillaan käymään ilman kutsua, sopii vain ajankohdan ja että jäätte yöksi.
Vinku, vanku ja vonku :-( Isompiakin ongelmia on, ihan oikeasti.
Vaikka olisi hyvät välit ei silti likimainkaan kaikille ole mikään ilmoitusasia sanoa etä me tullaan teille nyt! Se olis aivan moukkamaista esim meidän suvussa, jossa aina kutsusta mennään vain kylään. Myös omille vanhemmille mennään vain kutsuttuna. Mulle tää on normitapa ja miehen suvussa myös. Olisi aivan uskomattoman röyhkeää kutsua itsensä.
Ei kaikkia isovanhempia vaan kiinnosta lapsenlapset! Mitä tuosta stressaamaan ja mieltä pahoittamaan.
Eläkää omaa elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus omanlaiseensa koronaturvallisuuteen vaikka olisi minkäikäinen tai työelämässä tai ei.
Mun vanhemmat on olleet 14 vuotta isovanhempia ja koko tän 14 vuotta ovat pitäneet koronaturvallisuutta. Eivät viitsi vaivautua tapaamaan ainokaisia lapsenlapsiaan koskaan. Ei ole ristiäiset tai muut juhlat kiinnostaneet.
Harmi mutta otinkin kantaa aloittajan tapaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ne matkat ja muut on vain tekosyy, eihän kukaan viitsi suoraan sanoa ettei sinappikone tai mykkä teini kiinnosta pätkääkään.
Tämä.
Toisaalta sitten viettämällä aikaa lapsesta tulisi tuttu ja rakas.
Vähän kuin anoppi, vietti 365pv vuodessa ekat vuodet tyttären lapsia hoitaen (asuvat lähekkäin). Meillä ei käynyt kertaakaan eikä me voitu mennä sinne. Sitten ilmoittikin että pojan lapset on vieraat eikä ollenkaan rakkaat, aion jatkossa olla mummo vain tyttären lapsille kun ne on nii rakkaat.
Kumpi oli ensin muna vai kana? Kyllä se, että vietti paljon aikaa, teki sen että tuli rakkaaksi. Ja se, ettei tavannut toisia lapsenlapsia koskaan, teki sen että niistä ei välitä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus omanlaiseensa koronaturvallisuuteen vaikka olisi minkäikäinen tai työelämässä tai ei.
Mun vanhemmat on olleet 14 vuotta isovanhempia ja koko tän 14 vuotta ovat pitäneet koronaturvallisuutta. Eivät viitsi vaivautua tapaamaan ainokaisia lapsenlapsiaan koskaan. Ei ole ristiäiset tai muut juhlat kiinnostaneet.
Harmi mutta otinkin kantaa aloittajan tapaukseen.
Aloittaja ei puhunut pelkästä korona-ajasta!
Ei todellakaan voi omille vanhemmille sanoa noin! Kaikilla ei ole lämpimät/läheiset/tuttavalliset välit. Sulla ehkä, kaikilla muilla ei!!