IS: ”Minut pistettiin pyytämään anteeksi kiusaajilta” – Nyt puhuvat kiusatut itse: Tämä kaikki Kiva koulu -ohjelmassa ei toimi
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007805429.html
Rajuja juttuja. Miten tätä pitäisi lähteä parantamaan?
Kommentit (328)
KiVa koulu = suljemme silmämme kiusaamiselta ja peittelemme asiaa jos jotain ilmenee, kun muuten menee maine.
Peukuttakaa, kumpaan kouluun menisitte joiden sloganit olisivat:
nuoli ylös : " Meidän koulussa kiusataan"
vai
nuoli alas: "Meidän koulussa _ei_ kiusata"
Vierailija kirjoitti:
Oma ysiluokkalainen tyttäreni on roteva rääväsuu. Aiemmin häntä kiusattiin niin ettei halunnut mennä kouluun ja kärsi itsetuhoisuudesta, mutta koulussa oikeasti autettiin näissä pulmissa ja terapiasta oli hyötyä.
Joku poika oli sitten mennyt rääpimään hänelle päätään ja kysynyt, haluaako tytär turpiin. Tyttö oli todennut:"Anna tulla vaan, katotaan miten käy. Luuletko sä olevasi kova kun hakkaat naisia?"
Toinen tilanne oli kun tytön ulkonäöstä oli kuittailtu. Tyttö oli kehottanut tätä kuittailijaa ja hänen mielipiteitään hankkimaan hotellihuoneen. 😁
Toki olen sanonut, että asiallisesti pitäisi käyttäytyä, mutta kun nykymaailmassa vaan tulee tilanteita, joissa on pakko ärähtää rumasti jos sillä pääsee vaikka uhkaavasta tilanteesta pois. Pitää myös opetella olemaan sietämättä minkäänlaista huonoa kohtelua vaikka sen pitäisi lähteä siitä, ettei kenenkään edes pitäisi kohdella toista huonosti.
Vähän sama kun se yksi äiti oli soittanut kiusaajan kotiin ja kiusaaminen loppui just siihen! Oli ollut hyvin tiukka asiasta.
Noi kivakoulu -lisenssimaksut pitäisi periä takaisin, jos se ei kerran toimi. Että noin sudella systeemillä vielä rahastetaan...
Asiaa pyöritetään, eikä mihinkään päästä. Eikö kenelläkään tule mieleen, että otetaan mallia sieltä missä kiusaamista on vähemmän ja ihmiset sosiaalisempia? Kouluissa on liian vähän henkilökuntaa yleensäkin, opettajien apuna pitää olla vähintään kaksi nuorisotyöntekijää jo ensimmäiseltä ja toiselta luokalta saakka. Nämä henkilöt eivät olisi akateemisia, mutta heillä on osaamista lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin takaamisesta. Pääasiallinen toimenkuva välituntisin pallonpotkiminen ja jo aikaisin aamusta lapsista huolehtiminen, iltapäivisin heille näkkärivälipalan tarjoaminen, musiikin, pelien ja askartelunohjaaminen.. tärkeimpänä kaikista, vahtiminen ettei ketään jätetä ulkopuolelle ja kiusata, lastenvälisten kiistojen ja nahinan ratkaiseminen ja ohjaaminen siihen miten tullaan muiden kanssa toimeen, katsominen perään että lapset pääsevät kotiinsa sitten kun on sen aika eivätkä esim. roiku junien perässä.. Kyllä, heillä olisi erittäin iso rooli tulevaisuuden Suomen ilmapiirin muuttamisessa.
Olin joskus 2000-luvun alussa yläasteella, kun koulu muuttui tähän "kiva-kouluksi". Seiskaluokalla minua kiusasi pilkaten ja ivaten systemaattisesti joka ikinen kerta kyseisellä valinnaisella opettava opettaja! Kärsin värisokeudesta ja tämä opettaja haukkui minua kerta toisensa jälkeen mieheksi ja kehoitti menemään testeihin, jossa selvitetään oikeat kromosomini, koska värisokeudesta ei nainen kuulema voi kärsiä. Hän hävitti töitäni, "unohti" arvostella työni ja haukkuikin niitä, kun värit ei aina olleet sitä mitä piti oikeasti olla, mutta minkäs värisokeana teet, jos ei aina värit osu oikeisiin. Aina tekemäni työni olivat vääränlaisia hänen makuunsa. Kävimme vanhempieni, rehtorin ja opettajan kanssa keskusteluja ja aina rehtoria myöten kaikki piilotettiin "huolen" ja "vitsin" taakse. Mä oon oikeasti huumorintajuinen ihminen enkä hevillä suutu, mutta suoraan sanottuna vitutti, kun mielestäni tosi hyvät työt yks kaks hävisi. Olin ennen saanut kyseisessä aineessa pelkkää kymppiä, mutta tuo opettaja tiputti numeron 8:n, koska olin kuulema hankala oppilas. Olin tosi kiltti ja vaivaton teini, mutta kieltämättä viddua ja hoomoa tuli viljeltyä monesti sen jälkeen opettajalle suoraan, kun taas joku työ hävisi kansioista ja kirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vihdoinkin tästä puhutaan. Vihdoinkin!
Lapseni oli seiskalla 10v sitten ja jo silloin totesimme Kivan koulun olevan VITSI. Ketään ei kiinnosta sen aiheuttaman lisätyön vuoksi.
Minunkin lapseni Kiva-koulun luokanopettaja väitti, että ei ollut muka "paikalla kuulemassa" solvauksia, vaikka oli erään kerran parin metrin päässä kiusaajasta ja lapsestani ja kuuli aivan varmasti kaiken mitä sanottiin. Tuolloin oli oppilaiden välisiä suhteita kehittävä teemapäivä, ja tilanteessa olisi pitänyt tehdä yhteistyötä, mutta kiusaaja kieltäytyi tyttäreni kanssa pelaamisesta, ja nimitteli häntä isoon ääneen erittäin rumilla nimillä. Kun tyttäreni tuhahti vaimeasti "kiitos" kiusaajalle, opettaja puuttui välittömästi tyttäreni kiitos-sanaan ja syytti häntä niskojen nakkelusta ja kiusaajan provosoimisesta. Tyttäreni on hiljainen, lahjakas ja tunnollinen lapsi, mutta opettajan mielestä kuulemma hankala ja yhteistyökyvytön, kun kiusaajat eivät salli häntä ryhmätöihinsä mukaan. Jälkeenpäin opettaja laittoi tytön pyytämään anteeksi tältä huutelijalta ja käski kaiken antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa pyöritetään, eikä mihinkään päästä. Eikö kenelläkään tule mieleen, että otetaan mallia sieltä missä kiusaamista on vähemmän ja ihmiset sosiaalisempia? Kouluissa on liian vähän henkilökuntaa yleensäkin, opettajien apuna pitää olla vähintään kaksi nuorisotyöntekijää jo ensimmäiseltä ja toiselta luokalta saakka. Nämä henkilöt eivät olisi akateemisia, mutta heillä on osaamista lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin takaamisesta. Pääasiallinen toimenkuva välituntisin pallonpotkiminen ja jo aikaisin aamusta lapsista huolehtiminen, iltapäivisin heille näkkärivälipalan tarjoaminen, musiikin, pelien ja askartelunohjaaminen.. tärkeimpänä kaikista, vahtiminen ettei ketään jätetä ulkopuolelle ja kiusata, lastenvälisten kiistojen ja nahinan ratkaiseminen ja ohjaaminen siihen miten tullaan muiden kanssa toimeen, katsominen perään että lapset pääsevät kotiinsa sitten kun on sen aika eivätkä esim. roiku junien perässä.. Kyllä, heillä olisi erittäin iso rooli tulevaisuuden Suomen ilmapiirin muuttamisessa.
Lisättäköön vielä, että työn pitää alkaa sieltä, missä voidaan ennaltaehkäistä -kuten kaikissa suurissa, isoiksi tragedioiksi ja kalliiksi tulevissa ongelmissa kun vielä voidaan vaikuttaa eli jo ekalta luokalta saakka. Ihmeitä ei tapahdu päivässä, mutta jos järjestelmällisesti luodaan systeemi joka pitää kokonaisvaltaista huolta lapsista jo termoksen kokoisista saakka, sen sijaan että keskitytään hutkimaan jo "menetettyjä" tapauksia, se maksaa itsensä takaisin kymmenessä vuodessa parantuneena mielenterveytenä ja hyvinvoivina, tuottavina tulevaisuuden kansalaisina. Huhuu, kuulisko tätä kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus 2000-luvun alussa yläasteella, kun koulu muuttui tähän "kiva-kouluksi". Seiskaluokalla minua kiusasi pilkaten ja ivaten systemaattisesti joka ikinen kerta kyseisellä valinnaisella opettava opettaja! Kärsin värisokeudesta ja tämä opettaja haukkui minua kerta toisensa jälkeen mieheksi ja kehoitti menemään testeihin, jossa selvitetään oikeat kromosomini, koska värisokeudesta ei nainen kuulema voi kärsiä. Hän hävitti töitäni, "unohti" arvostella työni ja haukkuikin niitä, kun värit ei aina olleet sitä mitä piti oikeasti olla, mutta minkäs värisokeana teet, jos ei aina värit osu oikeisiin. Aina tekemäni työni olivat vääränlaisia hänen makuunsa. Kävimme vanhempieni, rehtorin ja opettajan kanssa keskusteluja ja aina rehtoria myöten kaikki piilotettiin "huolen" ja "vitsin" taakse. Mä oon oikeasti huumorintajuinen ihminen enkä hevillä suutu, mutta suoraan sanottuna vitutti, kun mielestäni tosi hyvät työt yks kaks hävisi. Olin ennen saanut kyseisessä aineessa pelkkää kymppiä, mutta tuo opettaja tiputti numeron 8:n, koska olin kuulema hankala oppilas. Olin tosi kiltti ja vaivaton teini, mutta kieltämättä viddua ja hoomoa tuli viljeltyä monesti sen jälkeen opettajalle suoraan, kun taas joku työ hävisi kansioista ja kirjoista.
Koulun puolelta tuli siis tämä vähättely - vanhemmilleni iso kiitos, kun jaksoivat valoa uskoa, että kyllä yläasteelta vielä päästään ja kyllä minulla lahjoja löytyy oikeasti kyseisessä aineessa, vaikka opettaja henkisesti köyhä tuntuikin olevan ja jotain patoutumia juuri minua kohtaan. Amiskassa sainkin ko. aineessa taas kymppejä (tai siis 1-5 asteikolla 5) ja paljon kehuja, joten onneksi 18 vuotta sitten käydyn yläasteen huonommalla arvosanalla ei ole enää mitään väliä näin aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin puhutaan kuitenkaan siitä miten monessa tapauksessa kiusaaminen on kiusatun oma vika. Ihme tabu sekin.
Kerropa esimerkkejä! Kaikkien olisi hyvä tiedostaa ja muodostaa yhteinen normisto siitä milloin toista on lupa kiusata!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hienoa, että vasemmistolainen on opetusministerinä. Hän varmasti puuttuu näin räikeisiin epäkohtiin. Ihan kohta.
HUUTONAURUA!!!!!! XD XD XD
Ja sitten jotkut ihmettelevät, miksi syntyvyys on vähäistä. Ei tämä tietenkään suurin yksittäinen syy ole, mutta ihan varmasti osatekijä. Oli mukana myös minun lapsettomuuspäätöksessäni.
En tiedä vaikuttaako yleisesti syntyvyyteen, mutta ainakin itselleni on täysin selvää, että lapsia en täällä pk-seudulla tule koskaan kasvattamaan. Aivan liian monta vakavaa yksittäistapausta on sattunut ystävien ja tuttavien lapsille/teineille.
Ikävä kyllä, tilanne ei ole yhtään parempi muuallakaan. Meillä on ystävissä ja sukulaisissa paljon opettajia. Itä-Suomen serkku on kertonut, että kouluun soitetaan poliisi monta kertaa viikossa. Kouluun tullaan humalassa, huumeissa, nyrkkiraudan tai puukon kanssa. Kiusaamista on paljon. Pienillä paikkakunnilla on oma sisäpiirinsä, jonka jälkikasvun toimintaan ei voi puuttua.
Kuulemani mukaan sama meno on kaikilla paikkakunnilla, ikävä kyllä.
Itse olen onnellinen ja helpottunut, kun kuopuskin on jo pois peruskoulusta. Kiva koulusta.
Mä oon aina miettiny sitä, että miksi kiusatut menee kouluun? Jos mua kiusattais hirveästi niin ihan takuulla pysyisin poissa koulusta. Mua yritti yks tyyppi aloittaa kiusaamaan ja mä tinttasin sitä nököön niin että tiesi. Vaikka oli mua isompi poika, mä olin normikokoinen tyttö.
Vinkki kiusatuille, älkää menkö kouluun. Lintsatkaa ja kun jäätte kiinni, sanotte suoraan niin kuin asia on: et suostu kiusatuksi. Ei mene kauaa niin aikuiset ratkaisee ongelman, kun et vaan mene kouluun. Jos viedään väkisin, niin karkaa tai lukittaudu vaikka vessaan koko päiväksi, mutta keksi keino pysyä poissa oppitunneilta ja kas, aikuiset ottavat sut tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ex-ope jatkaa vielä tämän: todella usein vanhemmat halusivat meidän puuttuvat asioihin, jotka olivat tapahtuneet koulumatkoilla. Mutta kun korkeimmilta tahoilta virastoista on nimenomaan painotettu, että koulumatkoilla tapahtuvat asiat eivät kuulu koulun toimivaltaan emmekä me saa niihin puuttua, vaan vanhemmat pitää ohjata ottamaan yhteyttä muualle, esim. sosiaaliviranomaisiin. Ja kuitenkin kiusaamistapaukset ovat todella usein monimutkaisia, jossa kiusaamista tapahtuu sekä koulumatkoilla että koulussa. Ei ole olemassa systeemiä, joka olisi suunniteltu kattamaan tämä kaikki. Ylikuormitetut sosiaaliviranomaiset ehtivät puuttumaan vain todella vakaviin tapauksiin, jos niihinkään.
Mietin tätä koulussa tapahtuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa usein siitä vinkkelistä että mitä tapahtuisi jos uhrit ja tekijät olisivatkin aikuisia lapsien sijaan? No läjä rikosilmoituksia tietenkin, lähestymiskieltoja, erottamisia ja muuta mukavaa. Jos aikuinen kertoisi pomolleen että Reiska toimistolta seuraa häntä kotiin, huutelee törkeyksiä, potkii, heittelee kivillä ja vainoaa netissä yms, olisiko Reiskalla enää seuraavana aamuna duunia, ja rikosilmoitus nyt paukahtaisi tietenkin. Siis vaikka Reiskan väkivalta ja uhkailu ei tapahtuisi toimistossa vaan uhrin työmatkalla. Pidämme hyvää huolta aikuisista ja heidän koskemattomuudestaan, lapsemme taas elävät maailmassa jossa vallitsevat viidakon lait. Härskeimmät pikkurikolliset oppivat koulussa että mitä vaan saa tehdä ja kukaan ei voi mitään, aremmat taas sen että heidän osansa elämässä on alistua ja pitää suunsa kiinni koska valittamisesta ei seuraa kuin väkivallan raaistuminen ja lisääntyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-ope jatkaa vielä tämän: todella usein vanhemmat halusivat meidän puuttuvat asioihin, jotka olivat tapahtuneet koulumatkoilla. Mutta kun korkeimmilta tahoilta virastoista on nimenomaan painotettu, että koulumatkoilla tapahtuvat asiat eivät kuulu koulun toimivaltaan emmekä me saa niihin puuttua, vaan vanhemmat pitää ohjata ottamaan yhteyttä muualle, esim. sosiaaliviranomaisiin. Ja kuitenkin kiusaamistapaukset ovat todella usein monimutkaisia, jossa kiusaamista tapahtuu sekä koulumatkoilla että koulussa. Ei ole olemassa systeemiä, joka olisi suunniteltu kattamaan tämä kaikki. Ylikuormitetut sosiaaliviranomaiset ehtivät puuttumaan vain todella vakaviin tapauksiin, jos niihinkään.
Mietin tätä koulussa tapahtuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa usein siitä vinkkelistä että mitä tapahtuisi jos uhrit ja tekijät olisivatkin aikuisia lapsien sijaan? No läjä rikosilmoituksia tietenkin, lähestymiskieltoja, erottamisia ja muuta mukavaa. Jos aikuinen kertoisi pomolleen että Reiska toimistolta seuraa häntä kotiin, huutelee törkeyksiä, potkii, heittelee kivillä ja vainoaa netissä yms, olisiko Reiskalla enää seuraavana aamuna duunia, ja rikosilmoitus nyt paukahtaisi tietenkin. Siis vaikka Reiskan väkivalta ja uhkailu ei tapahtuisi toimistossa vaan uhrin työmatkalla. Pidämme hyvää huolta aikuisista ja heidän koskemattomuudestaan, lapsemme taas elävät maailmassa jossa vallitsevat viidakon lait. Härskeimmät pikkurikolliset oppivat koulussa että mitä vaan saa tehdä ja kukaan ei voi mitään, aremmat taas sen että heidän osansa elämässä on alistua ja pitää suunsa kiinni koska valittamisesta ei seuraa kuin väkivallan raaistuminen ja lisääntyminen.
Vuosien kiusaaminen ehtii pilata uhrin maailmankuvan ja itsetunnon, se ei siis koskaan korjaannu. Raskas kohtalo.
Opettajana olen ollut muutaman kerran järkyttynyt siitä, kuinka kuraattorit ja rehtorit hyysäävät KIUSAAJIA vanhempien tulotason mukaan! Jos kiusaaja on varakkaasta perheestä ja kiusattu on köyhä, niin kiusaajaa ymmärretään ja kiusattu syyllistetään. Tätä on ollut koulumaailmassa vuosikaudet, samoin kuin sitä käsittämätöntä ilmiötä, että rikkaiden perheiden lapset saavat parempia arvosanoja pienemmällä vaivannäöllä.
Muistan kun aikoinaan olin itse vastaavanlaisessa palaverissa, paikalla oli minä, kiusaaja, opettaja, opinto-ohjaaja ja rehtori. Kukaan ei saanut tätä kiusaajaa irrottamaan katsettaan puhelimesta hetkeksikään. Lopuksi hän päätyi uhkailemaan minua ja opettajaa. Että näin.
Kiusaaminen on aina yhteisön ongelma. Yksi kiusaa toista ja kymmenen katsoo vierestä. Suurin häpeä pitäisi olla noilla kymmenellä koska äärimmillään vain nuo sivustaseuraajat pystyvät muuttamaan tilanteen. En tarkoita etteikö kiusaaja tekisi eniten väärin, mutta usein kiusaajakin on jonkinasteinen uhri sosiaalisen pelin maailmassa.
Pitäisi olla sellaisia ryhmäharjoitteita jossa aktivoidaan juuri niitä kymmentä sivustakatsojaa. Tässä on paikka jossa oikeasti sitä sosiaalista yhteisvastuuta täytyy löytää. Nykymaailman liberaali humanismi on ongelma koska se korostaa ihmistä yksilönä, ei vastuullisena osana yhteisöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oma lapsi joutuu väkivallan kohteeksi koulussa, teen varmasti True Detectivet. Kiusaajan äiti/isä ovelle väkivaltaisen lapsensa katsoessa ja nyrkkiraudalla naamaan.
Mä jaksan aina ihmetellä tätä, että miksi kiusaajat ei tajua kiusaamisensa riskiä, sitä että joku lyö (tai peräti ampuu) takaisin. Tai pistää jonkun korston asialle.
Että kuinka moni ihan tosissaan miettii virolaisen tappajan palkkaamista kiusaajaa varten.
Kiusaaja ei mieti riskiä niin kauan kun se ei ole toteutunut. On totta, että kiusaajalle ainut toimiva terapia on se turpaan hakkaaminen kunnes taju lähtee, mutta se pitää oikeasti myös tehdä. Tämä toimii pelotteena myös muille kiusaajille tai sitä harkitseville samalla luokalla, ehkä jopa koko koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että asiat tulee julkiseksi niin saadaan muutosta,
Onhan opettajat olleet ylimielisiä kiusaamistapausten hoidossa ”koulu hoitaa” ja ”koulun sisäinen asia” ... ”monimutkaisia hoitaa” ... selitysten taa on helppo mennä.
Ai että sieppaa joka kerta, kun joku rehtori selittelee julkisuudessa kuinka meidän koulussa ei kiusata ja kuinka meidän koulu on tällainen KiVa-koulu..
Oikein osaa kuulla korvissaan sen naukuvan nuotin jolla tuo "meidän koulu" sanotaan. Saakohan nuo rehtorit jonkun kurssituksen tuota vittumaista lässytystään varten? Jokainen osaa ainakin saman mantran..
Liekö sattumaa, että liki poikkeuksetta nämä omahyväiset ja kaiken tapahtuneen kieltävät rehtorit on naisia?
meidän koulussa kiusaamisen salliva rehtori oli mies. Lisäksi luokanvalvoja (mies) lähti mukaan kiusaamiseen heittelemällä kiusatusta pojasta suosituimmille pojille sellaisia kommentteja, josta saivat lisää kiusaamisenaihetta.
Espanjassa lähisuhdeväkivalta on valitattavan yleistä ja nyt etenkin koronan aikana lisääntynyt. Espanjassa lapsia on kasvatettu kurittamalla kilteiksi, eli alistettu käytösnormeihin. Päiväkoteja Espanjassa ei ole siinä määrin, kuin esim. Suomessa.
https://yle.fi/uutiset/3-11160539 (naisiin kohdistuva väkivalta kasvussa)
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/anttihalinen/267231-voxin-espanja/ (Vox/äärinatiolismi)
https://english.elpais.com/politics/2020-06-10/spanish-government-appro… (child abuse)
https://espanja.com/uusimmat/kiva-koulu-vahensi-kiusaamisen-puoleen-bas… (koulukiusaaminen ja KiVa koulu Espanjassa)
https://english.elpais.com/elpais/2019/07/08/inenglish/1562600636_06814… (koulukiusaaminen Espanjassa)
Riittääkö linkit vai laitanko lisää?
Perheemme on asunut vuosia Espanjassa (nyt asumme Suomessa) ja kyllä siellä kiusataan kouluissa, oli koulu sitten kunnallinen tai yksityinen. Omat lapseni kävivät kunnallista koulua ja vaikka heitä ei pahemmin kiusattu, kertoivat he koulussa tapahtuneista kiusaamistapauksista. Kavereiden kotona oli tavallista, että perheen isä löi lapsiaan ja huusi heille. Osa äideistä teki tätä samaa.