Rehellisesti. Mitä ajattelet ihmisestä joka on psykiatrisessa sairaalahoidossa?

joku säälittävä (ei hyvällä tavalla) pelle, joka ei saa sanaa suustaan, eikä kykyne saamaan aikaiseksi mitään. asuu saastan ja 30 kissan seassa. kerää sisäistä katkeruutta ja jossain vaiheessa puukottaa jonkun nukkuvan tai sammuneen ihmisen tai menee kouluun/kauppakeskukseen ampumaan ihmisiä

vihreä feministi

En oikein mitään... pitäisi tietää jotain enemmän.

useimmat mt ongelmaiset ovat tutkitusti vihreitä

Tunnen kateutta. Itse en pääse osastolle.

Olet hullu. Vaikea ja raskas ihminen siis. En haluaisi olla sukulaisesi, ystäväsi, enkä puolisosi. En jaksa kaltaisiasi. Sorry, mutta näin rehellisesti. En toki livenä tule mollaamaan ja  saat minun puolestani elää omaa elämääsi ihan rauhassa, kunhan se ei sivua minun elämääni.

En voi ajatella mitään kun en tiedä sinusta mitään. Sairaalassa olo ei kerro ihmisestä oikein muuta kuin että tarvitsee ja toivon mukaan saa hoitoa.

En mitään. Itsekin olen ollut muutamaan kertaan. Kyllä siellä olis hyvä käydä kaikkien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Olet hullu. Vaikea ja raskas ihminen siis. En haluaisi olla sukulaisesi, ystäväsi, enkä puolisosi. En jaksa kaltaisiasi. Sorry, mutta näin rehellisesti. En toki livenä tule mollaamaan ja  saat minun puolestani elää omaa elämääsi ihan rauhassa, kunhan se ei sivua minun elämääni.

Sinä kuulostat vaikealle ja raskaalle.

Mielenvikaisilta on todella helppo huijata torttua. Olen kokeillut ja onnistunut pari kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hulluja sukulaisia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä ovat olleet paras ystäväni, toinen vanhemmistani, anoppi, lapseni jne. Joten enpä jaksa juuri ihmeempää ajatella.

Eikö omat geenitkin ala pelottamaan?

Anopilta ja ystävältä harvemmin saadaan geenejä....

Entäs toinen vanhempi ja oma lapsi?

Ei omalta lapseltakaan geenejä saada. Toiselta vanhemmalta toki saadaan, mutta sehän ei merkitse yhtään mitään. Suuri osa mt-ongelmista ei periydy eikä periytyviäkään automaattisesti saa. 

Että jotkut ihmiset ovat alttiimpia hajoamaan, koska minulla on ollut aika rankkaa pitkään ja kaikenlaisia repiviä ristiriitoja, enkä koskaan ole joutunut sairaalakuntoon enkä ole edes käyttänyt psyykenlääkkeitä vaikka jossain kohtaa niistä olisi ehkä ollut hyötyä. Ne asiat jotka ovat pitäneet mieltäni koossa ovat sellaisia, joita psykiatrinen järjestelmä ei opeta tai suorastaan vihaa. Olen hyvin epäilevä järjestelmän kykyyn parantaa ihmisiä ja toivon, että jokin humanistisempi lähestymistapa ottaisi alaa tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenvikaisilta on todella helppo huijata torttua. Olen kokeillut ja onnistunut pari kertaa.

Edustatko sitä pimeää ihmistyyppiä joka luulee että vastakkaisella sukupuolella ei ole lainkaan seksihaluja? Tiedoksi sinulle, hullu pani sinua, et sinä hullua.

Lähetän etähalin❤️

Kai se siit.

Ensisijaisesti ihmisiä, jotka kärsii, kuka mistäkin ja milläkin tavalla. Toivottavasti saavat myös kunnon apua eikä ole vain säilytyksessä siellä. Tunnen ihmisiä jotka olleet, ja itsekin vähintään hiukan vinksallaan, joten enpä sen kummempia ajattele tai mystifioi.

Vierailija kirjoitti:

useimmat mt ongelmaiset ovat tutkitusti vihreitä

Luulin tuntevani joitakin, mutta nyt en ole enää varma... heillä on ihan tavallisen värinen iho (mitä näitä nyt ihmisillä esiintyy).

Kai aika tavallista nykyään. Kirjoitteleehan tännekin moni osastolla oleva: Mies53v, Sinccis, Naisena-Pertti jne.

Herää myötätunto. Sisarukseni oli osastolla useasti, mutta silti lopulta tappoi itsensä. Toivottavasti mahdollisimman moni saa noista apua. Mt-ongelmat ei ole mikään helppo juttu, vaikka ulkopuolisen silmiin ne haasteet ei välttämättä näy. Saatetaan luulla esim. laiskaksi, vaikka se ihminen kuinka taistelisi ja yrittäisi. Tsemppiä ap:lle!

Ennen vanhaan olisin ajatellut että hui kauheeta. Nykyään se on ihan arkipäivää ja tuntemani lataamossa käyneet ovat ihan tavallisia ihmisiä. Siellä sairaalassahan seurataan vointia ja suunnitellaan sopivaa lääkitystä että olisiko siitä apua. Monen ihmisen pitäisi mennä psykiatriseen sairaalaan hoitoon jossa rupateltaisi vähän elämänhallinnan kysymyksistä ja etittäisiin hoitomuotoja ja keinoja päästä eroon esim. unettomuudesta tai levottomuudesta. Mutta monelle se on iso kynnys vaikka se helpottaisi koko omaa ja läheisten loppuelämää. Että sille käytökselle saataisiin selitys.

Pelkästään tuolla perusteella en mitään muuta, kuin että ihmisellä on joku mielenterveysongelma johon tarvitsee hoitoa.  Olen ollut töissä suljetulla osastolla (en hoitotyössä kuitenkaan) ja silloin opin, että kukaan ei ole suojassa mielenterveysongelmilta. Niin erilaisia potilaita osastolla hoidettiin.