Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rehellisesti. Mitä ajattelet ihmisestä joka on psykiatrisessa sairaalahoidossa?
15.02.2021 |
Olen siis psykiatrisella suljetulla hoidossa ja haluan tietää mitä ihmiset OIKEASTI ajattelevat minusta ja meistä hulluista...
Kommentit (43)
Että hänellä on varmaan vaikeaa, ja toivon että hän saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minä olen ollut osastolla 4-5krt enkä häpeä sitä. Tutustuin siellä mahtaviin ihmisiin, osan kanssa pidetään yhteyttä
Tunnen lievää sääliä, sillä suomalaiset mt-palvelut ovat täysin lääkepainotteisia.
En haluaisi tuntea teitä perhetuttuina
Ette sovi työlämään
En ajattele mitään, kuten en myöskään niistä jotka ovat kardiologisella osastolla tai syöpäosastolla tai missä tahansa. Miehenikin on ollut useampaan kertaan, kuten myös ystäväni aikuinen tytär. Ei se ole sairaalaa kummempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut töissä suljetulla. Melko tavallista väkeä suurin osa potilaista. Lääkehoito minuakin säälittää, toivoisin parempaa huolenpitoa ihmisille.
Sellaista voi sattua, parhaillekin meistä. Ei siinä ainakaan mitään hävettävää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään mitään sen kummempaa. Äitini, enoni ja monet serkkuni ovat olleet siellä, eivät ole sen ”hullumpia” kuin muutkaan ihmiset.
Tunnen monia jotka ovat olleet hoidossa (ja tunnen myös monia jotka ovat olleet siellä töissä).
Upeita fiksuja, aitoja ihmisiä ja ystäviä ovat olleet nämä hoitoon päässeet ja ihan rehellisesti olen yrittänyt olla heille tukena ja ystävänä kun ovat sitä tarvinneet.
Toivottavasti sinäkin saat apua ja hoitoa kun olet osastolle päässyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että hän on psykiatrisen hoidon tarpeessa ja saa toivottavasti avun. Kuten useimmin saa.
Hänen mielensä on syystä tai toisesta sairastunut ja hän on nyt saamassa hoitoa. Kuka tahansa voi sairastua mieleltäänkin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen että niillä on aivoissa fyysinen sairaus. Toivon että saavat mahdollisimman modernia apua. Onneksi lääketiede edistyy vauhdilla.
Rehellisesti: Psykiatrisessa hoidossa oleminen ei tee ihmisestä niin mielenkiintoista, että hänestä jotain erityistä ajattelisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä ovat olleet paras ystäväni, toinen vanhemmistani, anoppi, lapseni jne. Joten enpä jaksa juuri ihmeempää ajatella.
Eikö omat geenitkin ala pelottamaan?
Hulluja sukulaisia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä ovat olleet paras ystäväni, toinen vanhemmistani, anoppi, lapseni jne. Joten enpä jaksa juuri ihmeempää ajatella.
Eikö omat geenitkin ala pelottamaan?
Anopilta ja ystävältä harvemmin saadaan geenejä....
Ajattelen, että lähetteen tehnyt lääkäri on kertonut kaikesta hyvästä hoidosta, jota osastolla tulisi saamaan, huolet voisi siirtää omilta harteiltaan asiantuntevan henkilökunnan rakastavaan huomaan.
Todellisuudessa sitten potilas lähinnä haahuilee käytävillä ja tappaa aikaa tylsässä ympäristössä, jossa hoitajat huolehtivat vain lääkkeiden jakamisesta ja psykiatria näkee hyvällä tuurilla 5 minuuttia kerran viikossa.
Näin minä ajattelen. Toivottavasti olen väärässä.
Katsoin Ylen dokkarin Lapinlahden sairaalasta 90-luvulta. Siinä kaupunkilaiset vastustivat alueen sulkemista. Olin pelkkää kylmää värettä kun joku sanoi jotenkin että ihmisen mielellä pitää olla oikeus olla haavoittuvainen.
Mikäköhän kyseisen sairaalan tilanne on tällä hetkellä? Ilmeisesti jotain hävikkiruokaravintolaa löytyy?
Perustan ajatukseni ihmiseen itseensä, en siihen missä hän on hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Hulluja sukulaisia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä ovat olleet paras ystäväni, toinen vanhemmistani, anoppi, lapseni jne. Joten enpä jaksa juuri ihmeempää ajatella.
Eikö omat geenitkin ala pelottamaan?
Anopilta ja ystävältä harvemmin saadaan geenejä....
Entäs toinen vanhempi ja oma lapsi?
Alue: Aihe vapaa
Siellä ovat olleet paras ystäväni, toinen vanhemmistani, anoppi, lapseni jne. Joten enpä jaksa juuri ihmeempää ajatella.