Lue keskustelun säännöt.
Olen helsinkiläinen, joka olisi valmis muuttamaan täältä pois vaikka heti, MUTTA
15.02.2021 |
Kun en kestä sitä pikkupaikkakuntien masentavaa ilmapiiriä. Se on jämähtänyt kasarille. Samat ikiaikaiset klikit ja jutut kiertävät kehää, fiksumpi nuoriso muuttaa pois ja jäljelle jäävät ovat mitä ovat. Kaikkialle pitää olla auto, julkisia ei ole ollenkaan. Palvelut on perseestä. Kulttuuritarjontaa edustaa joku kasarille jämähtänyt rockabilly-bändi joka veivaa samoja biisejä entisellä kunnantalolla.
JOS siellä olisi edes vähän luovempaa menoa, halua muuttaa vanhoja tapoja, kehitysmyönteisyyttä ja tulevaisuuteen katsomista, voisin muuttaa vaikka heti. En minä näitä Helsingin hintoja rakasta, enkä erityisemmin välitä ruuhkistakaan. Mutta ei, maaseudun ja pienten paikkakuntien yllä roikkuu raskas keskustalais-persulainen ilmapiiri, joka näännyttää alleen ja ei salli mitään poikkeavaa. Miksi tämä ei muutu ikinä?
Kommentit (56)
Perustuuko käsityksesi todellisuuteen vai omaan mielenmaisemaasi?
Olen asunut ympäri Suomea eri kokoisilla paikkakunnilla ja jos jossain on ahdistava laumamentaliteetti, niin suurempien kaupunkien tiedostavissa punavihreissä kuplissa.
Maalla ja pikkukaupungeissa asuu totta kai niitä, jotka eivät ole muualle halunneet tai päässeet mutta sieltä löytyy myös sivistyneitä, maailmaa nähneitä ihmisiä ja tosi originelleja oman tien kulkijoita. Miljoonakaupungista Suomeen muuttanut ystäväni jaksaa ihmetellä, kuinka itsevarmoja ja cooleja tyyppejä kyliltä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään minnekään tuppukylän persulandiaan muuttaisi. En vaikka saisi ilmaiseksi asunnon sieltä. Mökillä voi käydä siellä, kun ei tarvii juurikaan olla paikallisten kanssa tekemisissä. Kauppojen valikoimat ovat lähinnä säälittäviä, ja ne ihmiset. Luulisi että jonkun tason sivistys olisi ne peräkylätkin jo saavuttanut. Onhan niilläkin sentään netti käytössä.
Trollin tästä tekee juuri tuo, että kaikki Helsingin ulkopuolella olisi jotain kuollutta pystymetsää, jonka kulttuuritarjonta tiivistyy lähi-ABC:lle. Siis esim Tampere, Turku ja Jyväskylä, kaikki kaupunkeja joissa olen asunut, olisivat tuollaisia. Ihan kauhea keskustalais-persulainen ilmapiiri on juu. Ap yrittää tässä maalata kuvan oikein klassisesta hesalaisesta hipsteristä, joka on kerran käynyt pääkaupunkiseudun ulkopuolella eikä tykännyt.
Asuisin muuten missä tahansa edellämainituista paikkakunnista mieluummin kuin Helsingissä, ja kaikissa on myös varsin vilkas kulttuurielämä, jopa Jyväskylässä suosittuna opiskelijakaupunkina löytyy todella paljon elämää kokoisekseen kaupungiksi. Koen itse, että meno (kulttuuriskenessä) on myös jollain tapaa ns. "aidompaa" ja siten mielenkiintoisempaa, kun Helsingissä usein tuntuu, että ihmiset yrittävät enemmän "olla jotain" ja tulos saattaa olla teennäinen ja luotaantyöntävä. Tapasin muuten kerran helsinkiläisen, joka oli muuttanut Jyväskylään sen takia, että luovan kirjoittamisen piirit ovat siellä jotenkin paremmat.
Pysy siellä, hesalaisia ei muualla kaivata, vievät sinut saunan taakse.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuuolostaa jo skitsofreniseltä.
Kuka teitä jaksaisi kyylätä pienillä paikkakunnilla?
Mitä te sitten kaipaisitte jos asuisitte esim. Orivedellä jossa itse asun?
Kuinka tällaisesta pienestä kylästä olisi mahdollista saada urbaani, eteenpäin katsova, moderni asuinpaikka?
Suurimmalle osalle riittää se arkipäiväiseen elämiseen tarvittavat 3-5 elintarvikeliikettä, juopoille muutama räkälä janoa sammuttamaan ja pizzeriait, kahviloita ja ne pakolliset muutamat huoltikset paikan laitamilla.
Täältä löytyy muutama sälää myyvä liike, autokorjaamoa ym. infraa.
Mutta mitä te oikein täältä haluaisitte, sitä en ymmärrä?
Suurempaan kaupunkiin Treelle on 40 minsan ajomatka ja sieltä löytyy teatteria, siistimpää juottolaa ym. viihdykettä.
Metroa tänne ai kannata rakentaa, eikä ostoskeskusta nuorisolle notkumispaikaksi.
Asemalla pysähtyy juna, mutta asemalla ei myöskään päivystä etnisten jengit älämölöään pitämässä.
Ei tarvitse ajaa 30 kilometriä päästäkseen luontoon, muuta kilsa riittää.
Muutama juoppo päivystää kesäisi puistossa, mutta ei täällä tarvitse pelätä nistien vievän fillareita pihoista tai sahailevan katalysaattoreita autoista.
Ei tänne oikein saa kaupunkien pakokaasunhajua, eikä autoruuhkia, ei jonotusta, eikä metrossa mölyävää mielenterveysongelmaista.
Mikä teitä tyydyttäisi?
Mitä te tänne kaipaisitte?
Ja vastauksena ei mielestäni riitä, muutoksia ja pois ummehtunut peruskokoomusaate.
En ole ap: kanssa samaa mieltä ja mieluummin asuisin maalla kuin Helsingissä, mutta näin nuorena aikuisena voin silti vastata kysymykseen. Taustana kerrottakoon, että olen asunut useassa Suomen suurimpiin kaupunkeihin luetuissa kaupungeissa, sekä siellä Orivedellä. Orivesi oli ihan kiva, mutta ilman taidekoulua siellä ei olisi jaksanut asua kovin kauaa.
Mitäkö kaipaisin kaupungista? Tässä muutamia juttuja.
- Harrastuksia, esimerkiksi kamppailulajeja tai taideharrastuksia. Aktiivinen kansalaisopisto tietysti auttaa tässä, en tosin tiedä toimiiko sekään enää Orivedellä, eikä pikkupaikkakunnilla yleensä pystytä pitämään niitä minulle kiinostavimpia juttuja ohjelmistossa, esim. nuo kamppailulajit. En ole mikään suurin ravintoloissa roikkuja, mutta silloin tällöin olisi kiva käydä hyvässä kasvisravintolassa tai kivassa kuppilassa. Tämä tosin sen verran harvoin, ettei ehkä olisi ongelma.
- Enemmän kaipaisin harrastepuoteja, esim. hyvää lanka- ja teekauppaa ja kirjadivareita.
- Baarissa tai esim konsertissa on ikävä käydä, kun takaisin ei enää tod.näk.mene julkisia ja alkoholia nauttineena ei tietysti voi ajaa vaikka olisikin auto. Tämä on ongelma jo jossain kaukaisemmassa lähiössä asuessa kaupungissakin, niin pikkupaikkakunnalle ihan mahdotonta. Toisin sanoen baarireissuista pitää tehdä minilomia hotelleineen kaikkineen tai aina mennä jonkun kaverin luo.
- Kyllä se omanhenkinen yhteisö on monille aika olennainen, maaseudulla on vähemmän ihmisiä ja siksi vähemmän mahdollisuuksia luoda tällaisia yhteisöjä. Ydinperhekään ei nykyään ole enää mikään normi, ja siksi ystävien merkitys tällaisessa mielessä korostuu. Tunne siitä, että läheisten verkko on tiivis ja lähellä on itselleni aika tärkeä.
Täytyy sanoa, että Orivesi on siitä tosi kiva paikka, että sinne oikeasti on tosi hyvät kulkuyhteydet ja lyhyt matka, mutta ei monissa pikkukaupungeissa ole enää hirveästi junaliikennettä saati mitään yhtä kivaa kaupunkia kuin Tampere yhtä lähellä.
Toivoisin, että Suomessa olisi yhtä kattava ja toimiva junaverkosto kuin vaikka Saksassa, jossa junat pysähtee melkein joka asemalle. Vaikeaa tällaisissa paikoissa on se, että auton tarvitsee kuitenkin. Orivedelläkin varsinainen juna-asema oli monen kilsan päästä keskustasta, läheisemmältä asemalta meni kaksi tai kolme vuoroa päivässä.
Tykkäsin asua Orivedellä osittain juuri siksi, että Tampere oli niin lähellä ja sinne oli helppo ja halpa mennä, ja siksi melkeinpä kaikki yllä listaamani jutut oli sellaisia, joista sai nauttia joka tapauksessa - mihinkään harrastuksiin en kyllä olisi jaksanut kulkea viikottain toiseen kaupunkiin, ja niihin olen ehtinyt kiintyä aika paljon. Mutta kyllä se taidekoulun ilmapiiri teki myös osansa, ja ilman sitä olisi aika vaikea kuvitella tuonne palaavansa. Luonnosta kyllä nautin ja uskon muuttavani jossain vaiheessa enemmän maaseudulle. Tässä elämänvaiheessa kaupunki vie kuitenkin vielä voiton, vaikka samaan aikaan kaipaan maalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trollin tästä tekee juuri tuo, että kaikki Helsingin ulkopuolella olisi jotain kuollutta pystymetsää, jonka kulttuuritarjonta tiivistyy lähi-ABC:lle. Siis esim Tampere, Turku ja Jyväskylä, kaikki kaupunkeja joissa olen asunut, olisivat tuollaisia. Ihan kauhea keskustalais-persulainen ilmapiiri on juu. Ap yrittää tässä maalata kuvan oikein klassisesta hesalaisesta hipsteristä, joka on kerran käynyt pääkaupunkiseudun ulkopuolella eikä tykännyt.
Asuisin muuten missä tahansa edellämainituista paikkakunnista mieluummin kuin Helsingissä, ja kaikissa on myös varsin vilkas kulttuurielämä, jopa Jyväskylässä suosittuna opiskelijakaupunkina löytyy todella paljon elämää kokoisekseen kaupungiksi. Koen itse, että meno (kulttuuriskenessä) on myös jollain tapaa ns. "aidompaa" ja siten mielenkiintoisempaa, kun Helsingissä usein tuntuu, että ihmiset yrittävät enemmän "olla jotain" ja tulos saattaa olla teennäinen ja luotaantyöntävä. Tapasin muuten kerran helsinkiläisen, joka oli muuttanut Jyväskylään sen takia, että luovan kirjoittamisen piirit ovat siellä jotenkin paremmat.
Jos se ei tarkoittanut kaupunkeja, vaan pienempiä paikkakuntia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja.
Näin on. Siksi pysynkin Helsingissä ja maksan tästä pienestä kopista saman millä maalla saisi omakotitalon. Mutta enpähän kuole henkisesti pystyyn.
No jaa, mä asun kehyskunnassa 25 min Kampista ja täytyy sanoa että täällä on kyllä paljon antoisampaa kuin stadissa ikinä (olen 3. polven stadilainen joten tiedän siitä jotain).
Täällä asutaan kuin lomalla kesät talvet, on aktiviteetteja, harrastuksia, yhteisöllisyyttä, meri, järvet, luonto, laskettelurinne, golffia jne jne mitkä ainakin mulle on tärkeitä. Ravintoloitakin on 5-20 minuutin säteellä kymmeniä. Leffat samoin. Teatteria on omalla ja naapurikylillä mutta kerran vuodessa voi piipahtaa Helsinkiin teatteriin. Ei sen takia viitsi stadiin jäädä asumaan.
Henkinen kuolema on kyllä itsestä kiinni:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin Hkistä pois ihanaan hirsiunelmaan. Tämä on rupunen pikkukylä ja ainoastaan paikalliset ihmettelee miksi kukaan muuttaa tänne. En tuntenut hkin keskustassa ketään naapureita, enkä halunnut. En tunne täältä ketään enkä ole kiinnostunut. Emme ole sosiaalinen pariskunta ja tämä viehätti juuri siksi kun vain vanhempia ihmisiä ja tarpeeksi tonttitilaa välissä. Jos Olisi ollut nuorempaa porukkaa niin emme olisi ostaneet tätä. Tärkeintä oma rauha, siksi tänne muutettiin. Kävimme moikkaaamassa yhden mummon koska rajanaapuri. Siinä se. Meidät tiedetään mutta me emme tiedä muita.
Kuulostaa unelmalta. TYkkään Helsingistä, mutta naapuritja heistä kuuluva ääni ja ainainen kiireen tuntu ahdistaa täällä.
Olen syntynyt pääkaupunkiseudulla ja asunut siellä noin 25 vuotiaaksi saakka. Olen sen jälkeen muuttanut pienempiin kaupunkeihin. Täällä en ole tarvinnut paljoa autoa, kun töihin on sopiva matka 5-10 km polkupyörällä. Toki rautakaupassa käyn autolla.
Pääkaupunkiseudulla oli aina yläasteen jälkeen yli 20 km työ tai koulumatka esim kehätien väärässä päässä. Sitä ei varsinkaan talvella jaksanut pyöräillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahdon vain käydä paikallisessa kuuntelemassa yhtä ja samaa coverbändiä, käydä välillä 20km päässä abc:llä pyörittämässä paskarinkiä 98-mallin bemarillani ja ajaa joka paikkaan omalla autolla ilman ruuhkissa ja liikennevaloissa odottelua.
Eiköhän tuo hesalaisten juoruilemattomuus perustu ainoastaan siihen, ettei naapureitaan tunneta? Eikö muka siellä työpaikoillakaan puhuta yhteisistä tutuista tai Jodelissa kirjoitella juttuja ihmisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja.
Näin on. Siksi pysynkin Helsingissä ja maksan tästä pienestä kopista saman millä maalla saisi omakotitalon. Mutta enpähän kuole henkisesti pystyyn.
Ei tuo ihan noin simppeli valinta ole.
Kaikilla ei ole ystäviä ja/tai rahaa Helsingissä jotta voisi elää mieleistään elämää. Luontoa on myös vähemmän, melua enemmän.
Moni kestää maaseudun ikäviä puolia helposti kun netti pelaa eivätkä kirjat, leffat tai musa maailmasta lopu. Kaikki eivät kaipaa syöttölöitä tai juottoloita. Listaa voisi jatkaa.
Aloittaja, ole itse se muutos! Muuta jonnekin Korvensuon-hevonkuusen-peräkuusiston jyväjemmarikeskittymään ja tuo sinne helsinkiläinen tuulahdus, ala elää livenä ysärityyppistä maalaiskomediaa! :)
Omasta mielestäni pikkukuntien asukkaat ja elämä ovat moninkertaisesti mielenkiintoisempia kuin kasvottomat, anonyymit kaupunkilaiset. Naapurin ikäneito Saara tulee ensi töikseen varoittamaan sinua kylähullusta Saastamoisesta, joka sinänsä on harmiton mutta saattaa jahdata sinua moottorisahalla ollessasi sienimetsällä. Kylän juopporetkueen -joihin kuuluu Kake, Aappo ja Turre -jäseniä saatat löytää sammuneena puuliiteristäsi. Jos jäät autolla kiinni hankeen, kohta sinulla on 5 tuttua(!) ja rehtiä miestä auttajana. Läheisen talon Irma ajaa aina työmatkat ohitse aamuisin ja ilmaisee huolensa muillekin kyläläisille jos talossasi ei ole näkynyt valoja päällä pariin päivään.
Maaseudun yhteisöllisyys on vertaansa vailla. En tiedä mitään parempaa kuin runsas tila, metsät ja ihmiset ympärillä joista tunnen jokaisen 10km säteellä että minkälaista porukkaa ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutan pois Helsingistä, ah! Jääkää te muut ”nauttimaan” upeasta kaupungista. Ei tule ikävä.
Itsellä on vahva suunnitelma muuttaa pääkaupunkiseudulta pois jossain vaiheessa kunhan tämä etätyökulttuuri muuttuu oikeasti seuraavaksi normaaliksi. Uskon että kymmenen vuoden kuluessa. Olen suunnitellut tätä jo vuosia, mutta vasta nyt koronan myötä ajatus on kristallisoitunut, kun etätyö ei ole enää tiede-dokkareiden utopiaa vaan ihan oikeaa elämää. Kaipaan juurikin sitä, ettei kotioven ulkopuolella norkoile laitapuolen kulkijoita ja ikkunasta näkyy muutakin kuin naapuritalon seinä. Asuntojen hintojakin olen katsellut, nykyisen 60-neliöisen kämppäni hinnalla saisin uuden omakotitalon omalla tontilla ja rahaa jäisi vielä muuhunkin. Ei huh huh mitkä asumiskustannukset täällä pääkaupunkiseudulla on!
Hyvä ..tääkin.Etelä ei oo mun juttu.Laatuu asuu muualla.Hyvii paikkakuntii paljon palvelut max4-5km säteellä.Ei kuulu naapurin räiske.Melu,saaste,maalle ..mars.Netti aikaan mitään puutu.