Jos elokuvia tai videopelejä ei olisi minkälainen meidän "viihde"-elämä olisi?

Tehtäisiin itse viihdettä.

Niinhän ennenkin tehtiin.  Oli pelejä, ja leikkejä, ja tietokilpailuja.  Käsitöitä ja nikkarointia.

Ja kaikenlainen harrastaminen kodin ulkopuolella lisääntyisi hurjasti.

Lukutaito parantuisi huimasti, kun ajankuluksi luettetaisiin, kirjastoissa oli huikeat kävijämäärät.

Radio kuunneltaisiin paljon ja sosiaalinen kanssakäyminen olisi vilkasta.

Kirjeitä kirjoiteltaisiin ja tanssipaikat olisivat pullollaan väkeä.

Niin ennen elettiin.

Kauheita lähitaisteluita emännän kanssa, saattais mennä tunteja. sitten tehtäis taas ruokaa.

Elin vuodet 2005 - 2014 työttömänä tahtomattani ja raha ei lopulta riittänyt uusiin hankintoihin. Läppäri meni vanhaksi vistan myötä. Mitään ei enää tuettu. Telkkari meni digiaikana roskiin. En ostanut digilaitteita.

Lueskelen paljon kirjallisuutta ja urheilin tavoitteellisesti.

Sitten tuli töitä vihdoinkin ja tarvitsin sitä varten läppärin. Otin pikavippiä ja ostin sen.

Pian minulla oli taas kaikki viihdelaitteistot ja muut krääsäpaskat.

Kaikki on hyvin, mutta olen myös lihavempi kuin ennen näyttöpäätteitä. Vuonna 2017 luovuin vanhasta nokian puhelimesta ja ostin älypuhelimen älynäytöllä.

Olen siis lähes 30kg painavampi.

Hyvä työ ja elintaso toi suuren ylipainon.

Työttömyys olikin se tavoiteltu spartalainen tila.

Yhdistystoiminta jäi pois kuvioista. Urheilukilpailu jäi pois.

Tilalle tuli rahaa, pelit vehkeet ja läskiä.

Ne sellaista kun oli ennen niitä. Teatteri, musiikkiesitykset, kirjat, seurapelit, urheilu, juoruilu, kahvikutsut, juopottelu.

Huomannut saman kuin 3. Ennen matalapalkka-alalla ja osa-aikaisena. Ehti tehdä kaikkea kivaa ja söin terveellisesti. Nyt asiantuntijatyössä ja hyvä palkka. Kaikki pelit ja vehkeet hankittu, läskiä enemmän kuin muille jakaa ja elämä on yllättäen tylsää. Rahaa on riittävästi kaikkeen - mutta jotain puuttuu.

40kg ylipaino hankittu sillä koska syöminen ja ruoka on harrastus. Ihan sairasta mutta näin vaan sitä on löytänyt itsensä huonosta tilanteesta.

Ekr (ennen koronaa) oli tapana pelailla tuttujen kanssa erilaisia lautapelejä. Myös roolipeleihin upposi useampi tunti kerran viikossa hyvässä seurassa. Musiikkiahan tuota tulee kuunneltua, silloin ja nyt. Urheilisin ehkä jopa hieman vähemmän, koska ruutujen kautta on tullut tutustuttua kivoihin lakeihin, joiden olemassaolosta ei olisi muuten tiennyt mitään.

Ns. nuotiotarinoita, kummitusjuttuja yms.

Ala-asteiässä 80-luvulla kerroimme yhteen aikaan koko ajan kummitusjuttuja ja kaupunkilegendoja samalla kun leikimme ulkona. Ne olivat saman tyyppisiä kuin nykyajan creepypasta-tarinat, joita jaetaan netissä. Aina jonkun tutun lapsen serkku, entinen naapuri, leiriohjaaja tms. oli muka kokenut jotain outoa ja karmivaa.

Vähemmän pelejä ja enemmän lukemista, Suomen mahtavasta kirjastolaitoksesta löytyy ilmaiseksi lukemista vaikka koko loppuelämäksi...

Ja ihan Suomesta löytyy hyvää luettavaa koko perheelle, on Tatua ja Patua, Muumia, ja ihan uusi löytö, Lemminki. Nämä on meidän lasten suosikkeja (unohtuu pelaamiset hyväksi aikaa kun yhdessä luetaan, ja se on perheen laatuaikaa).