Kamalimmat muistamiset/lahjat työpaikoilla -peukutusketju
Toisen ketjun innoittamana. Mitä kamalia muistamisia (aineellisia tai aineettomia) työpaikoilla on tullut vastaan? Lahjoittiko työnantaja jotain sellaista, jota et todellakaan olisi halunnut saada lahjaksi? Olivatko työkaverit keränneet jonkun muistamisen, joka oli kaukana tarpeellisesta? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = kamala muistaminen minunkin mielestä, peukku alas = mitä pahaa tällaisessa on, ottaisin itse mielelläni tällaisen. Ap aloittaa:
Eräässä työpaikassa oli tapana antaa kaikille lähtijöille, muihin työpaikkoihin siirtyville, eläkkeelle jääville jne. sama lahja, työpaikan historiikki vuodelta 1990. Sain valitettavasti kyseisen opuksen vaihtaessani työpaikkaa muutama vuosi sitten. Kiitospuheessa oli pakko todeta, että onpas "kiva" saada lahjaksi kirja, joka on yhtä vanha kuin minä. :D
Tuossa lahjassa siis jaksoi naurattaa, kun kirja oli kaikkea muuta kuin ajan tasalla. Taisi työnantaja haluta päästä kirjavarastostaan eroon keinolla millä hyvänsä.
Ap
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Sain yhdestä työpaikasta Oiva Toikan lasilinnun. Ja en voi sietää niitä rumia möykkyjä... No hupsis, se sitten "unohtui" kun muutettiin kaupungista toiseen. Siihen aikaan ei vielä ollut nettikirppareita, olisi kai sen saanut myytyä jotenkin muuten jos olisi halunnut, mutta muutossa oli tarpeeksi tekemistä muutenkin. Ehkä isännöitsijä tai seuraava asukas siitä jotain iloa sai. Ihan sama, itse pääsin rumiluksesta kätevästi eroon.
Tähän voisi sanoa että Jonnet ei todellakaan tiedä...
Meillä yksi meidän esimies kävi yhtenä jouluna jakelemassa suklaarasioita osalle tiiminsä jäsenistä. Ja todellakin vain osalle. En tiedä mikä oli tässä idea. Ei mitään pohjustusta asialle, osan pöydille vain ilmestyi suklaarasia ja post-it -lapulla hyvänjouluntoivotukset. Toisille ei mitään. Siinä katselin vierestä hoomoilasena tätä suklaarasioiden jakotilaisuutta. Esimies marssi ohitse tervehtimättä vaikka yritin huikkailla heit. Hän ei varmaan edes muistanut, että olin hänen tiimissään.
Vierailija kirjoitti:
Sain yhdestä työpaikasta Oiva Toikan lasilinnun. Ja en voi sietää niitä rumia möykkyjä... No hupsis, se sitten "unohtui" kun muutettiin kaupungista toiseen. Siihen aikaan ei vielä ollut nettikirppareita, olisi kai sen saanut myytyä jotenkin muuten jos olisi halunnut, mutta muutossa oli tarpeeksi tekemistä muutenkin. Ehkä isännöitsijä tai seuraava asukas siitä jotain iloa sai. Ihan sama, itse pääsin rumiluksesta kätevästi eroon.
Jätit?
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksi meidän esimies kävi vittyhtenä jouluna jakelemassa suklaarasioita osalle tiiminsä jäsenistä. Ja todellakin vain osalle. En tiedä mikä oli tässä idea. Ei mitään pohjustusta asialle, osan pöydille vain ilmestyi suklaarasia ja post-it -lapulla hyvänjouluntoivotukset. Toisille ei mitään. Siinä katselin vierestä hoomoilasena tätä suklaarasioiden jakotilaisuutta. Esimies marssi ohitse tervehtimättä vaikka yritin huikkailla heit. Hän ei varmaan edes muistanut, että olin hänen tiimissään.
Mitä touhuu.. sitten ihmettelemään kuinka jotkut on saikella..kuka jaksaa dissaamista ja paha puhumista päivästä toiseen...tämäkin esimies halusi käyttää valtaansa näin...oli varmasti hyvä esimies😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain yhdestä työpaikasta Oiva Toikan lasilinnun. Ja en voi sietää niitä rumia möykkyjä... No hupsis, se sitten "unohtui" kun muutettiin kaupungista toiseen. Siihen aikaan ei vielä ollut nettikirppareita, olisi kai sen saanut myytyä jotenkin muuten jos olisi halunnut, mutta muutossa oli tarpeeksi tekemistä muutenkin. Ehkä isännöitsijä tai seuraava asukas siitä jotain iloa sai. Ihan sama, itse pääsin rumiluksesta kätevästi eroon.
Tähän voisi sanoa että Jonnet ei todellakaan tiedä...
Väitätkö että ihan kaikkien suomalaisten täytyy tykätä Toikan linnuista? Minunkin mielestäni ne ovat rumia möhkäleitä, enkä todellakaan haluaisi sellaista kotiini. Olen 45-vuotias.
Iso kiinteistöhuoltofirma, josta joululahjaksi saatiin yhtenä vuonna 1 kpl läpinäkyvä muovinen eväsrasia/muovirasia :D Sitä edeltävänä vuonna tuli minireppu firman logoilla, joka heijastavasta kankaasta tehty. Reppu saattaisi sopia ehkä ekaluokkalaisen selkään.
Minä sain lasten leluja 30-vuotispäivänäni. Työnantajani oli vanha mummo-ihminen, jonka mielestä kannatti antaa leluja lahjaksi koska kohta niitä lapsia alkaa tulemaan. Sanoi vielä, ettei minun kannattaisi enää pidempään odottaa, koska kohta niitä lapsia ei voi enää saada.
Arvatkaa miten kivalta tuntui, koska olemme miehen kanssa yrittäneet omaa lasta muutaman vuoden ja kävimme (ja käymme edelleen) lapsettomuushoitoja läpi.
Vaihdoin työpaikkaa aika pian tuon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän työyhteisössä pyöreitä vuosia (50 v ja 60 v) täyttäviä on muistettu kalliilla lahjoilla, merkkikoruilla, lahjakorteilla yms. Lahjan saaja on saanut itse toivoa eri vaihtoehdoista, mitä haluaa. Työyhteisöön tuli liki kolmekymppinen nainen ja kun hän aikanaan täytti sen 30 v, niin arvaa mitä sai lahjaksi? Yhden Teema-kulhon. :D Jotenkin noloa tuollainen, kun lahja oli niin eri tasoa kuin muut työnantajan antamat lahjat.
What... Muut saa koruja ja yhdelle lätkäistään arkiastia. Yksi peruskippo! * facepalm *
Munt kutsuttiin kahvitilaisuuteen jossa kaikki kiusaajani pallottelivat kuka haluaa antaa minulle kukkaset.oliko yllätys ettei kukaan näistä vanhoista naisista sitä halunnut tehdä.tilaisuus oli nuorelle naiselle ikävä.onneksi älysin irtisanoutua ja opiskella .vieläkin joskus tulee mieleeni näiden vanhempien naisten ikävä käytös..puhumattomuus..dissaaminen..vain siksi että olin nuori ja nätti.terveisiä heille😂😂