Lue keskustelun säännöt.
Kamalimmat muistamiset/lahjat työpaikoilla -peukutusketju
15.02.2021 |
Toisen ketjun innoittamana. Mitä kamalia muistamisia (aineellisia tai aineettomia) työpaikoilla on tullut vastaan? Lahjoittiko työnantaja jotain sellaista, jota et todellakaan olisi halunnut saada lahjaksi? Olivatko työkaverit keränneet jonkun muistamisen, joka oli kaukana tarpeellisesta? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = kamala muistaminen minunkin mielestä, peukku alas = mitä pahaa tällaisessa on, ottaisin itse mielelläni tällaisen. Ap aloittaa:
Eräässä työpaikassa oli tapana antaa kaikille lähtijöille, muihin työpaikkoihin siirtyville, eläkkeelle jääville jne. sama lahja, työpaikan historiikki vuodelta 1990. Sain valitettavasti kyseisen opuksen vaihtaessani työpaikkaa muutama vuosi sitten. Kiitospuheessa oli pakko todeta, että onpas "kiva" saada lahjaksi kirja, joka on yhtä vanha kuin minä. :D
Tuossa lahjassa siis jaksoi naurattaa, kun kirja oli kaikkea muuta kuin ajan tasalla. Taisi työnantaja haluta päästä kirjavarastostaan eroon keinolla millä hyvänsä.
Ap
Kommentit (69)
Saimme toissa jouluna lahjaksi avaimenperän, heijastimen ja kuulakärkikynän, joissa kaikissa oli firman vanha nimi ja logo. Työnantajan nimi oli vaihtunut yrityskaupan yhteydessä jo vuosia sitten, ja ilmeisesti jostain kaapin perältä oli löytynyt vanhalla nimellä olevaa mainostavaraa josta haluttiin päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä narinaa työpaikalta saaduista lahjoista. Tuskin työnantaja tietää millaisista lahjoista pidät, ja budjettikin on rajallinen. Kalliit lahjat saatetaan joissakin tapauksissa tulkita lahjomisena.
Jos budjetti on tosi rajallinen (esim. 10 euroa), miksei työntekijältä voi kysyä haluaako hän tuolla summalla esim. viinipullon, lahjakortin mäkkäriin, paketillisen kalliimpaa erikoiskahvia, keittiöpyyhkeen, mukin jne? Toiselle se paras lahja olisi viinipullo jaettavaksi puolison kanssa, toinen arvostaisi keittiöpyyhettä jne.
En ymmärrä, miksei tätä kyselyä tehdä enemmän? Mulle on ihan sama, vaikka se muistaminen olisi tyyliä vitosen tai kympin lahjakortti, jos sen voi käyttää johonkin itselle mieluisaan. Sen sijaan joku tarpeeton kalliskin esine lähinnä ärsyttää, kun sille ei ole käyttöä.
pienessä työpaikassa pomo antoi joulumuistamisena kaikille yhdet lastensa koristelemat piparit, jotka oli kääritty sellofaaniin. sinällään ihan suloinen idea, mutta en halua syödä kenenkään taaperoikäisten lasten koristelemia luomuksia ihan hygieniasyistä.
Olin aikoinaan varapuheenjohtajana järjestössä, jossa muistettiin 50- ja 60- vuotiaita. Silloin oli tapana järjestää kunnon kahvitilaisuuksia. Järjestön puolesta olin usein mukana onnittelukäynnille ja viemässä kukkakimppua ja lahjaa. Lahjana oli pitkään DDR:stä hankittuja taidelasipöllöjä, vihreitä tai sinisiä ja oikeasti aika kamalia. Totesin kerran puheenjohtajalle, että onneksi nämä pöllöt ehtivät loppua, ennen kuin täytän 50. Pj tuumi, että täytyy laittaa yksi pöllö piiloon odottamaan minun merkkipäivääni, olin tuolloin alle 40. Asia oli ilmeisesti unohtunut, kun en sitten saanut pöllöä, vaan ihan mukavan kaupungin siirtolapuutarhan historian, kun tiesivät minun keräävän kotikaupungin historiaa käsitteleviä kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eräässä media-alan yrityksessä töissä. Saimme joululahjaksi aina jotain ylijääneitä yrityslahjoja, esim. avaimenperän, jäätelölusikat, kynttiläkipon. Viimeisenä työpäivänä en saanut mitään.
Sain akkuporakoneen ja pinkin työkalusarjan läksiäislahjaksi:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaupungin työntekijät on saanut esim.kaupungin viirin,kaupunkia esittelevän kirjan ,käytännöllisin oli lahjakortti urheiluliikkeeseen kun täytti 60v tms. jee....
Sinapin tekovälineet joululahjana D: äääh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain yhdestä työpaikasta Oiva Toikan lasilinnun. Ja en voi sietää niitä rumia möykkyjä... No hupsis, se sitten "unohtui" kun muutettiin kaupungista toiseen. Siihen aikaan ei vielä ollut nettikirppareita, olisi kai sen saanut myytyä jotenkin muuten jos olisi halunnut, mutta muutossa oli tarpeeksi tekemistä muutenkin. Ehkä isännöitsijä tai seuraava asukas siitä jotain iloa sai. Ihan sama, itse pääsin rumiluksesta kätevästi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki työntekijät saivat eräänä jouluna lahjaksi firman vanhoista mainoksista askareltuja käsilaukkuja, meikkipusseja ja lompakoita sen mukaan mille arvoasteikolle kuului. Ne oli siis tehty käytetyistä papereista muovittamalla ja punomalla. Itse sain tuolloin meikkipussin. Se oli valtavan kokoinen, painava, jäykkä ja ruma kuin mikä. Ja massiivisesta koostaan huolimatta sisään mahtui ripsari, huulipuna ja pari hiuslenkkiä, esim. puuteri oli liian iso säilytettäväksi siinä.
Tiiän mikä firma 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä narinaa työpaikalta saaduista lahjoista. Tuskin työnantaja tietää millaisista lahjoista pidät, ja budjettikin on rajallinen. Kalliit lahjat saatetaan joissakin tapauksissa tulkita lahjomisena.
Jos budjetti on tosi rajallinen (esim. 10 euroa), miksei työntekijältä voi kysyä haluaako hän tuolla summalla esim. viinipullon, lahjakortin mäkkäriin, paketillisen kalliimpaa erikoiskahvia, keittiöpyyhkeen, mukin jne? Toiselle se paras lahja olisi viinipullo jaettavaksi puolison kanssa, toinen arvostaisi keittiöpyyhettä jne.
Meillä on just tällainen.
Arvo 20 euroa, voi valita 4 eri tuotetta
Nyt oli juustoja, 3 pakettia kahvia, kynttilöitä ja servettejä ja kukkakimppu.
Ja sitten oli hyväntekeväisyyslahjoitus.
Aina on marisijoita, oon sanonut pää kiinni. Ei ole pakko ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Sain akkuporakoneen ja pinkin työkalusarjan läksiäislahjaksi:D
Eikö ne toiminut vai mikä meni mönkään? Mun mielestä työkalut on aika käteviä arjen askareissa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä täytti pyöreitä vuosia, ja piti ihan kunnon kekkerit. Koska tää ystävä oli ollut pitkään seurakunnalla luottamustehtävissä ja vapaaehtoistyössä, niin juhliin tuli myös silloinen kirkkoherra, toinen pappi, joka oli ihan perheystävä, ja sitten vielä muu seurakunnan työntekijä.
Kaikki toi saman lahjan: seurakunnan kirjavarastosta otetun Kauneimmat kirkkomme -teoksen.
Olen käynyt sinä kirjavarastossa. Siellä on pilvin pimein näitä lahjoitettaviksi hankittuja kirjoja, periaatteessa ihan hienoja ja kenties arvokkaita, mutta olisi niissä ollut siis valinnan varaakin, ettei kaikki olisi ottaneet sitä samaa.
Ei siinä mitään, mä sain niistä yhden ja yhden sai joku muu juhlien jälkeen.
Ne kaikki siis kuitenkin antoi periaatteessa ilmaislahjan. Ei köyhtynyt oma kukkaro.
Mun työpaikalla (kuntatyönantaja) ilmoitettiin kerran kaikille, että on päätetty niin, että kunta ei enää muista yksittäin kenenkään merkkipäivinä, vaan tietyn ajanjakson aikana järjestetään juhlapäivällinen ja -kahvit kaikille sinä aikana 50 ja 60 vuotta täyttäneille. Mihinkähän tuuleen sekin päätös on hävinnyt, ei ole päivällisiä nähty eikä kuultu, vaikka aika moni meilläkin tuon iän tuli saavuttaneeksi.
Ja nythän ollaan jo niin köyhiä, ettei ole varaa antaa edes lupauksia.
Pomon itsekeksimä runo. Oli naurussa pitelemistä, ei ollut mikään Runeberg.
Vierailija kirjoitti:
Meidän työyhteisössä pyöreitä vuosia (50 v ja 60 v) täyttäviä on muistettu kalliilla lahjoilla, merkkikoruilla, lahjakorteilla yms. Lahjan saaja on saanut itse toivoa eri vaihtoehdoista, mitä haluaa. Työyhteisöön tuli liki kolmekymppinen nainen ja kun hän aikanaan täytti sen 30 v, niin arvaa mitä sai lahjaksi? Yhden Teema-kulhon. :D Jotenkin noloa tuollainen, kun lahja oli niin eri tasoa kuin muut työnantajan antamat lahjat.
Firmoissa ihan yleisesti on ollut tapana muistaa vain 50v ja 60v syntymäpäivlä. Ei suinkaan kaikkia pyöreitä. Joten ei voi lähteä vertaamaan 30v ja 50v lahjoja.
Yhdessä työpaikassa kaikki työntekijät saivat joululahjaksi jouluisen keksilajitelman joka oli kauniissa rasiassa. Mielestäni onnistunut lahja, koska sen olisi voinut antaa eteenpäin tarvittaessa. Tosin söin keksit itse ja rasiakin täytettiin pipareilla vielä monena jouluna sen jälkeen.
Oon jo ikäihminen ja mua lämmittää kun muistetaan vaikka lahja olisi kuinka kamala tai epäsopiva. Kurjinta on kun ei kukaan reagoi. Tarkoitus on tärkein.
Selailin ihan mielenkiinnolla läpi sen pitäjähistoriikin :)
Vierailija kirjoitti:
Eräänä jouluna työnantaja ilmoitti, että nyt ei ollut varaa hankkia kaikille työyhteisössä mitään joululahjaa, joten teimme lahjoituksen ostamalla Afrikkaan puita/kaivon tms.
Tuollaisista lahjoista tulee aina olo, että on sellaista oman kilven kiillotusta työnantajalle.
Kyllä mulle tulee kaivosta Afrikassa parempi mieli kuin se, että saan 10€:lla jotain halpaa romuaa jolla en tee mitään.
Parempi käyttää ne rahat johonkin järkevään sellaiseen asiaan mitä joku jossain todella tarvitsee.
Olin vuosia sitten nuorena töissä pikkukaupungin hautausmaalla. Hautausmaan työntekijät eivät jaksaneet kutsua minua etunimelläni, joka oli tyyliä Eleonoora. Kutsuivat minua sitten Eveksi. Kesän lopuksi sain heiltä opiskelemaan lähdön kunniaksi nimimukin, jossa luki Eveliina. Olivat siis niin tottuneet tuohon itse keksimäänsä kutsumanimeen, etteivät varmistaneet, mikä virallinen nimeni oikeasti on. En kehdannut sanoa mitään, kiitin vain lahjasta. Ei tullut käyttöä mukille, jossa oli ihan toisen ihmisen nimi.