Lue keskustelun säännöt.
Kamalimmat muistamiset/lahjat työpaikoilla -peukutusketju
15.02.2021 |
Toisen ketjun innoittamana. Mitä kamalia muistamisia (aineellisia tai aineettomia) työpaikoilla on tullut vastaan? Lahjoittiko työnantaja jotain sellaista, jota et todellakaan olisi halunnut saada lahjaksi? Olivatko työkaverit keränneet jonkun muistamisen, joka oli kaukana tarpeellisesta? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = kamala muistaminen minunkin mielestä, peukku alas = mitä pahaa tällaisessa on, ottaisin itse mielelläni tällaisen. Ap aloittaa:
Eräässä työpaikassa oli tapana antaa kaikille lähtijöille, muihin työpaikkoihin siirtyville, eläkkeelle jääville jne. sama lahja, työpaikan historiikki vuodelta 1990. Sain valitettavasti kyseisen opuksen vaihtaessani työpaikkaa muutama vuosi sitten. Kiitospuheessa oli pakko todeta, että onpas "kiva" saada lahjaksi kirja, joka on yhtä vanha kuin minä. :D
Tuossa lahjassa siis jaksoi naurattaa, kun kirja oli kaikkea muuta kuin ajan tasalla. Taisi työnantaja haluta päästä kirjavarastostaan eroon keinolla millä hyvänsä.
Ap
Kommentit (69)
Sain eräästä työpaikasta lahjaksi pumaskan rumia venäläisiä postikortteja, joita joku yhteistyötaho oli puljuun ilmaiseksi jakanut. Pomon lähipiirille jaettiin paremmat lahjat, me muut saatiin tuota krääsä-osastoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikkiin lahjoihin on painettu firman logo. Urheilukassit, termoskannut, sateenvarjot, heijastimet ja vastaavat voisivat olla muuten ihan hyödyllisiä, mutta ei huvita toimia vapaa-ajalla ilmaisena mainostauluna.
Tuotteesta riippuen olen ratkonut pois logoja, peittänyt esimerkiksi heijastintarralla/nauhalla/yms., värittänyt tekstiilitussilla jne. Entisen työnantajan tuotteet oli todella hyvälaatusia eli sääli olisi ollut jättää käyttämättä. Mainostauluna en minäkään halua toimia, siksi peittelin logoa miten milloinkin.
Joka joulu saatiin firman logolla ja kaikkien työntekijöiden nimillä varustettu muki. Mulla on niitä varmaan viisi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikkiin lahjoihin on painettu firman logo. Urheilukassit, termoskannut, sateenvarjot, heijastimet ja vastaavat voisivat olla muuten ihan hyödyllisiä, mutta ei huvita toimia vapaa-ajalla ilmaisena mainostauluna.
Nää on myös kivoja, jos firman logo on jotenkin kyseenalainen, nolo tai firman nimi on jotain luokkaa kilinkikkeli oy tai martinmainosleidit.
Mielestäni kaikenlainen lahjojen antelu Suomen kaltaisessa maassa on saavuttanut jo lakipisteensä. Lähes jokaisella on varaa ostaa itselleen tarpeelliseksi kokemansa asiat.
Monella on käyttämätöntä ja turhaa tavaraa asunnot täynnä.
Luonto kiittää.
Lisäksi epämieluisasta lahjasta tulee semmoinen epämääräisen turhautunut ja hämmentynyt olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kåsitöitä harrastava esimies antoi tiimille lahjaksi riemunkirjavista jämäkankaista ompelemiansa patalappuja. Ne olivat oikeasti todella rumia. Jokainen sai yhden patalapun, jonka esimies oli tarkoin harkiten alaiselleen yksilöllisesti valinnut. Mä sain patalapun, missä oli keltaista, vaaleanpunaista ja jotain kirjavaa kukkakuosia. Hyi h*lvetti!
Lahja, jota annettaessa sanotaan, kuinka ajateltiin tämän kuvailevan työntekijää hyvin. Sitten se lahja on sellainen, ettei todellakaan kerro lahjan saajan elämästä. Tyyliin kiireiselle perheenisälle, joka ei harrasta lukemista annetaan kirja tai naiselle, joka ei meikkaa koskaan, annetaan meikkisetti. Näkee siis, ettei työnantaja tunne lahjan saajaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ns. tavaralahjat, joiden kohdalla ei ole kysytty etukäteen, onko saajalla tälle käyttöä. Jotkut herkkukorit on asia erikseen, kun voit antaa ne helposti eteenpäin, jos et tykkää. Ei ole kiva saada lahjaksi jotain tarpeetonta maljakkoa, t-paitaa tai vastaavaa, jolle ei ole mitään käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Se, kun ei muistettu mitenkään, vaikka muita vastaavassa tilanteessa muistettiin. Joo, tuli paha mieli.
Tämä. Pitäisi olla tasapuolinen. Joko muistetaan kaikkia tai ei ketään. Eikä ole kivojakaan ne tilanteet, joissa itse olet keräämässä muiden muistamisiin rahaa ja sinua ei muisteta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki työntekijät saivat eräänä jouluna lahjaksi firman vanhoista mainoksista askareltuja käsilaukkuja, meikkipusseja ja lompakoita sen mukaan mille arvoasteikolle kuului. Ne oli siis tehty käytetyistä papereista muovittamalla ja punomalla. Itse sain tuolloin meikkipussin. Se oli valtavan kokoinen, painava, jäykkä ja ruma kuin mikä. Ja massiivisesta koostaan huolimatta sisään mahtui ripsari, huulipuna ja pari hiuslenkkiä, esim. puuteri oli liian iso säilytettäväksi siinä.
Eniten kammottaa ne esimiesten selitykset lahjoja antaessa. Oon mm. kuullut pahoittelua, kuinka lahja on vaatimaton kun muuhun ei ollut varaa/selitetään lahjan taustaa vartin verran tai verbaalisesti ei niin lahjakas esimies yrittää mongertaa, kuinka hyvä työntekijä se Jari-Sari on ollut. Eikö noita turhia löpinöitä voisi jättää vain pois, lyhyesti onnitella ja ojentaa lahjan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä narinaa työpaikalta saaduista lahjoista. Tuskin työnantaja tietää millaisista lahjoista pidät, ja budjettikin on rajallinen. Kalliit lahjat saatetaan joissakin tapauksissa tulkita lahjomisena.
Meillä lahjat ovat olleet ok, mutta niiden taustatarina ei niinkään. Sain äitiyslomalle jäämisen kunniaksi astian astiasarjaan, jota keräilen. Pomo avoimesti kertoi stalkanneensa somestani, mitä astioita keräilen ja mitä asioita kuvien taustalla näkyy. Oli myös aika kammottavaa, kun pomo kertoi käyvänsä somestani katsomassa muutenkin kuulumisiani ja kertoi, että vauvan syntymän sitten saa varmaan lukea sitä kautta. Emme siis pomon kanssa ole somekavereita tai muutenkaan seuraa toisiamme. Tai no, minä en seuraa pomoani, en tiennyt hänen seuraavan salaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä narinaa työpaikalta saaduista lahjoista. Tuskin työnantaja tietää millaisista lahjoista pidät, ja budjettikin on rajallinen. Kalliit lahjat saatetaan joissakin tapauksissa tulkita lahjomisena.
Jos budjetti on tosi rajallinen (esim. 10 euroa), miksei työntekijältä voi kysyä haluaako hän tuolla summalla esim. viinipullon, lahjakortin mäkkäriin, paketillisen kalliimpaa erikoiskahvia, keittiöpyyhkeen, mukin jne? Toiselle se paras lahja olisi viinipullo jaettavaksi puolison kanssa, toinen arvostaisi keittiöpyyhettä jne.
Eräänä jouluna työnantaja ilmoitti, että nyt ei ollut varaa hankkia kaikille työyhteisössä mitään joululahjaa, joten teimme lahjoituksen ostamalla Afrikkaan puita/kaivon tms.
Tuollaisista lahjoista tulee aina olo, että on sellaista oman kilven kiillotusta työnantajalle.
Entisellä pomollani oli tapana antaa lahjaksi vaimonsa kirjoittamia kirjoja. Vaimo ei siis ollut mikään kuuluisa kirjailija.
Kun lähdin pois määräaikaisen työsuhteen päättyessä, lähin työtoveri antoi mukin, jossa oli hymynaama ja teksti "don't worry, be happy". Hän oli pitänyt huolta siitä, ettei työsuhteeni jatkunut, kun pelkäsi minun ottavan paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Mainosgondolit
Venetsiassako olit töissä?
Firma oli rikas kuin mikä, siis sellainen, jossa saatetaan samppanjapulloja poksautella ihan huvikseenkin vaikka keskellä viikkoa. Yleensä myös joululahjat laadukkaita ja arvokkaita, samoin muiden työntekijöiden läksiäislahjat mitä satuin näkemään mm. merkkikauppojen lahjakortteja ja laatuviskiä jne...
Sain itse työsuhteen päättymisen jälkeen pullollisen makeaa valkkaria, selvästi kyykkyviinitasoa. Kaadoin viemäristä alas, niin pahaa oli, vaikka en ole älyttömän nirso edes.
Meillä sama juttu pipon suhteen.