Kertokaa rehellinen vastaus: miksi käytät merkkilaukkua?
Kommentit (71)
Muutama yli kummenen vuotta vanha luikkari löytyy. Nyt en ostaisi enää Vuittonin laukkuja..niillä on vähän pissiksen leima. Tykkään laadusta joten kokoelmastani löytyy mm. Mulberryä, Guccia, Longchampsiä, Coachia ja Chloeta. Chanelia en kyllä ostaisi kun en usko että mikään laukku on monen tonnin arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan nahkakaukkuja muutama 100e maksimi. Jos budjetti sallisi, ostaisin Mulberrya. Nahka kestää ja on hyvää, tiettyjen merkkien mallit miellyttävät silmää.
Myönnän, että onhan siinä myös tietynlaista sosiaalisen statuksen hakemista, sillä tiettyjä merkkejä kuten Guessia tai LV:n logokasseja en käyttäisi vaikka mulle maksettaisi, koska niillä
merkeillä on niin juntti/pissis mielikuva. Eli kyllä pelkällä merkillä luodaan ihmisestä jo mielikuvia, halusi tämä ihminen sitä tai ei.Olen autuaan tietämätön millaisia mielikuvia laukuistani syntyy. On mulla yksi Guessinkin laukku, ostin niitä itse asiassa kaksi samanaikaisesti, kun tykästyin malliin ja arvelin, ettei tekonahka kestä kovin hyvin. Coachin laukkuja on useampi ja MK:n, sitten Marc Jacobsin, mitäs mielikuvia nämä herättävät?
Nuo muut eivät suuria mielikuvia herätä (guessistä kerroinkin jo). Itse en ostaisi MK:ta koska sitä on lähes jokaisella eikä tyyliltään sovi omaan makuun kovin hyvin. Muut merkit ihan hyviä ja löytyy mielestäni kivoja malleja. Mutta mitä väliä mielikuvilla, kun et niistä tiedä mitään, niin ei kannata turhaan kyselläkään :)
Vierailija kirjoitti:
Haluan, että minua katsotaan kateellisena ja pidetään valionaaraana, jolle mies on valmis maksamaan kalliita laukkuja, koska pitää minua naisista parhaana. Haluan olla miesten tavoittelema ja muiden naisten yläpuolella, haluan että minun geenejäni pidetään niin ylivertaisina, että kaikki miehet haluaisivat vain minut. Haluan kokea sen high'n, joka tulee ajatuksesta, että arvoni on huimasti korkeammalla kuin muiden naisten.
Ja kaikki tämä vain siksi, että en saanut lapsena tuntea itseäni arvokkaaksi sellaisena kuin olen. Siksi ulkonäön, seksuaalisuuden ja materian kautta saatu itsetunto kannattelee minua edes jollain tavalla.
Kiitos rehellisestä vastauksesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan nahkakaukkuja muutama 100e maksimi. Jos budjetti sallisi, ostaisin Mulberrya. Nahka kestää ja on hyvää, tiettyjen merkkien mallit miellyttävät silmää.
Myönnän, että onhan siinä myös tietynlaista sosiaalisen statuksen hakemista, sillä tiettyjä merkkejä kuten Guessia tai LV:n logokasseja en käyttäisi vaikka mulle maksettaisi, koska niillä
merkeillä on niin juntti/pissis mielikuva. Eli kyllä pelkällä merkillä luodaan ihmisestä jo mielikuvia, halusi tämä ihminen sitä tai ei.Olen autuaan tietämätön millaisia mielikuvia laukuistani syntyy. On mulla yksi Guessinkin laukku, ostin niitä itse asiassa kaksi samanaikaisesti, kun tykästyin malliin ja arvelin, ettei tekonahka kestä kovin hyvin. Coachin laukkuja on useampi ja MK:n, sitten Marc Jacobsin, mitäs mielikuvia nämä herättävät?
Nuo muut eivät suuria mielikuvia herätä (guessistä kerroinkin jo). Itse en ostaisi MK:ta koska sitä on lähes jokaisella eikä tyyliltään sovi omaan makuun kovin hyvin. Muut merkit ihan hyviä ja löytyy mielestäni kivoja malleja. Mutta mitä väliä mielikuvilla, kun et niistä tiedä mitään, niin ei kannata turhaan kyselläkään :)
Ihan uteliaisuudesta kysyin. Mulle laukut eivät ole niin tärkeitä ja suurimman osan olen ostanut jostain outletistä ulkomailta eli eivät ole edes niin hintavia olleet. En välttämättä maksaisi käsilaukusta yli 500 euroa ihan periaatteesta, vaikka siihen varaa olisikin, ellei se sitten olisi jotain aivan spesiaalia. Jokin vintage-juttu esimerkiksi.
Käytän sellaisia laukkuja, vaatteita, koruja, tavaroita joista pidän ja jotka mielestäni näyttävät hyvältä. Ihan sama ovatko jotain merkkiä vai eivät. Laadukkuus on tietty kiva, mutta toisaalta myös kyllästyn nopeasti ja haluan vaihtelua, joten jos nyt ei ihan käsiin hajoa, niin ei silläkään niin kauheasti väliä ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt vähän käytettynä ostettua Pradan isoa käsilaukkua jo varmaan 15 vuotta. Näkyy taas olevan muodissa, mutta siitä en niin välitä. Pidän sen vaatimattomuudesta, ei kilise mitään tuotemerkkiä vaan on vain se pieni kolmio sivussa.
Siksihän näitä ostetaan, että ne ovat käytännössä ikuisia. Mullakin on tosi vanhoja laukkuja, pitäisi varmaan myydä osa, joihin olen kyllästynyt. Siinä on vain niin paljon vaivaa.
Ostin ihan uteliaisuudesta. On ollut hyvä laukku, ei mene miksikään ja voi huoletta ottaa vaikka rannalle mukaan, kun on jotain muovia (LV Neverfull). En välitä "pissisleimasta", laukku mikä laukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan nahkakaukkuja muutama 100e maksimi. Jos budjetti sallisi, ostaisin Mulberrya. Nahka kestää ja on hyvää, tiettyjen merkkien mallit miellyttävät silmää.
Myönnän, että onhan siinä myös tietynlaista sosiaalisen statuksen hakemista, sillä tiettyjä merkkejä kuten Guessia tai LV:n logokasseja en käyttäisi vaikka mulle maksettaisi, koska niillä
merkeillä on niin juntti/pissis mielikuva. Eli kyllä pelkällä merkillä luodaan ihmisestä jo mielikuvia, halusi tämä ihminen sitä tai ei.Olen autuaan tietämätön millaisia mielikuvia laukuistani syntyy. On mulla yksi Guessinkin laukku, ostin niitä itse asiassa kaksi samanaikaisesti, kun tykästyin malliin ja arvelin, ettei tekonahka kestä kovin hyvin. Coachin laukkuja on useampi ja MK:n, sitten Marc Jacobsin, mitäs mielikuvia nämä herättävät?
Noilla luettelemillasi merkeillä on kivannäköisiä laukkuja, mutta luxus-merkkejä ne eivät ole. Marc Jacobsilla ja Coachilla ihan hyviä käyttölaukkuja.
Mulla on kokoelma merkkilaukkuja. Lähinnä kuitenkin Chanelin ja Diorin malleja, koska pidän niistä eniten:)
Vierailija kirjoitti:
Muutama yli kummenen vuotta vanha luikkari löytyy. Nyt en ostaisi enää Vuittonin laukkuja..niillä on vähän pissiksen leima. Tykkään laadusta joten kokoelmastani löytyy mm. Mulberryä, Guccia, Longchampsiä, Coachia ja Chloeta. Chanelia en kyllä ostaisi kun en usko että mikään laukku on monen tonnin arvoinen.
Siis uusissa LV:ssa on laadun kanssa ongelmia...
Jotta kaikki näkee, että rahaa on. Sama juttu autossa.
1. taso:
Koska merkkilaukku on arvokas, hieno ja upea.
2. taso:
Koska merkkilaukun omistaminen tekee minusta arvokkaan, hienon ja upean.
3. taso:
Koska todella kaipaan kokemusta siitä, että olen arvokas, hieno ja upea.
4. taso:
Koska en saanut lapsena kokea olevani arvokas, hieno ja upea ja tunnen siksi tyhjyyttä, jonka yritän täyttää ostamalla tai pyytämällä lahjaksi merkkilaukun, jolle on taitavasti rakennettu imago arvokkuudesta, hienoudesta ja upeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon merkkilaukkuja. Ainut syy niiden käytölle on se, että tykkään niistä ja ne ovat mielestäni tyylikkäitä.
Yksi Chanelin laukku on nyt ollut käytössä 6 vuotta joka ikisenä työpäivänä. Laukku maksoi vähän alle kolme tonnia. Jos mietin kuinka paljon hintaa yhdelle käytölle on tullut niin summa on pieni. Mieluummin siis ostan yhden hyvälaatuisen laukun, jota käytän vuosia kuin monta halpaa joita käyttäisin muutaman kerran ja jättäisin kaapin perälle.
Kyllä esim 150 e hintaista voi käyttää vuosia, tiedoksi...
3.000 laukusta ei selitetä yhdelläkään järkisyyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan nahkakaukkuja muutama 100e maksimi. Jos budjetti sallisi, ostaisin Mulberrya. Nahka kestää ja on hyvää, tiettyjen merkkien mallit miellyttävät silmää.
Myönnän, että onhan siinä myös tietynlaista sosiaalisen statuksen hakemista, sillä tiettyjä merkkejä kuten Guessia tai LV:n logokasseja en käyttäisi vaikka mulle maksettaisi, koska niillä
merkeillä on niin juntti/pissis mielikuva. Eli kyllä pelkällä merkillä luodaan ihmisestä jo mielikuvia, halusi tämä ihminen sitä tai ei.Olen autuaan tietämätön millaisia mielikuvia laukuistani syntyy. On mulla yksi Guessinkin laukku, ostin niitä itse asiassa kaksi samanaikaisesti, kun tykästyin malliin ja arvelin, ettei tekonahka kestä kovin hyvin. Coachin laukkuja on useampi ja MK:n, sitten Marc Jacobsin, mitäs mielikuvia nämä herättävät?
Noilla luettelemillasi merkeillä on kivannäköisiä laukkuja, mutta luxus-merkkejä ne eivät ole. Marc Jacobsilla ja Coachilla ihan hyviä käyttölaukkuja.
Näin on, siksi niitä ostankin. Ne eivät myöskään herätä liikaa huomiota mitä pidän hyvänä asiana, monilla on noita vähän halvempia laukkuja.
Koska miksi en? Etenkin vanhemmat vintage-merkkilaukut säilyttää arvonsa ja ovat laadukkaita ja hyvännäköisiä. Koska minulla ei ole rahasta kiinni, niin hyvin voin käyttää tonnin laadukkaaseen laukkuun. Toiset käyttää sen iPhoneen, minä mieluummin johinkin kestävämpään.
Ei ole oikein niitä rehellisiä vastauksia täällä näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein niitä rehellisiä vastauksia täällä näkynyt.
Mistä tiedät mikä vastaus on epärehellinen tai rehellinen? Ai niin, osaat lukea ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
1. taso:
Koska merkkilaukku on arvokas, hieno ja upea.2. taso:
Koska merkkilaukun omistaminen tekee minusta arvokkaan, hienon ja upean.3. taso:
Koska todella kaipaan kokemusta siitä, että olen arvokas, hieno ja upea.4. taso:
Koska en saanut lapsena kokea olevani arvokas, hieno ja upea ja tunnen siksi tyhjyyttä, jonka yritän täyttää ostamalla tai pyytämällä lahjaksi merkkilaukun, jolle on taitavasti rakennettu imago arvokkuudesta, hienoudesta ja upeudesta.
Vaatii kohtalaisen paljon rehellisyyttä itselleen, että pystyy analysoimaan asiaa 1-2 tasoilta eteenpäin. Aika harva siihen kykenee, mutta sieltä se todellinen onni löytyy. Totuuden, hyväksynnän ja itsemyötätunnon kautta. Siinä vaiheessa merkkilaukut menettävät keinotekoisen arvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan pientä luksusta arkeen. Minulla on standardeja.
Sinua on kylläkin höynäytetty koko rahan edestä.
Lisäksi muut ajattelevat, että olet hankkinut laukun antaaksesi tietyn vaikutelman, mutta ainoa vaikutelma on että sinua on höynäytetty.
Haluan, että minua katsotaan kateellisena ja pidetään valionaaraana, jolle mies on valmis maksamaan kalliita laukkuja, koska pitää minua naisista parhaana. Haluan olla miesten tavoittelema ja muiden naisten yläpuolella, haluan että minun geenejäni pidetään niin ylivertaisina, että kaikki miehet haluaisivat vain minut. Haluan kokea sen high'n, joka tulee ajatuksesta, että arvoni on huimasti korkeammalla kuin muiden naisten.
Ja kaikki tämä vain siksi, että en saanut lapsena tuntea itseäni arvokkaaksi sellaisena kuin olen. Siksi ulkonäön, seksuaalisuuden ja materian kautta saatu itsetunto kannattelee minua edes jollain tavalla.