Lue keskustelun säännöt.
Jos pariskunnalla on selkeä tuloero, niin miten mielestäsi menot pitäisi jakaa
14.02.2021 |
Tarkoituksena siis se, että molemmat pariskunnan osapuolet kokevat tulevansa kohdelluksi reilusti. Että varakkaampi osapuoli ei koe, että hän joutuu aina maksamaan kaiken , mutta myös niin että vähävaraisempi ei joudu venyttämään jokaista senttiä ja/tai aina anelemaan rahaa puolisoltaan.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous.
Juuri näin me päätettiin, kun naimisiin mentiin. Minulla on paremmat tulot kuin miehellä, mutta kaikki tilit ja rahat on yhteisiä, joita kumpikin voi käyttää. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, naimisissa on oltu 30 vuotta, lapsia on 2, nyt ovat jo aikuisia. En ymmärrä aviopareja, jotka laskevat sentin tarkkuudella, että menot jaetaan molempien kesken ja jaksetaan pohtia sitä, että kuka maksaa partaterät ja kuka tamponit, puhumattakaan miehen saunakaljoista tai vaimon viinipullosta.
Harvoin kai ongelmia tuleekaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Mutta entäs jos toinen haluaisi harrastaa jotain kallista ja toinen viihtyisi kotosalla?
Parisuhde on vähän kuin yritys jossa sovitaan tuloista ja menoista. Sovitaan siitä mihin niitä tuloja voidaan käyttää, miten paljon rahaa voi käyttää neuvottelematta siitä yhdessä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me maksetaan tulojen suhteessa. Meidän tapauksessa molemmat siirtää 70% tuloistaan yhteiselle tilille, jolta hoidetaan yhteiset kulut. Molemmille jää 30% omista tuloista ns. omiin juttuihin. Minä olen tuo paremmin tienaava ja itse olen kokenut tämän ihan toimivana. Käsittääkseni kumppani on ihan tyytyväinen myös, ei meillä ainakaan rahasta riidellä.
Minä ansaitsen aika lailla suomalaisen mediaanin, eli bruttona 3500 e/kk ja nettona reilut 2300 e/kk. En todellakaan pitäisi kohtuullisena laittaa 70 % tuloistani yhteiselle tilille! Meidän asumis-, ruoka- ja autokulumme eivät ole lähelläkään tuota.
Meillä laitetaan taloustilille juuri sen verran, mitä em. yhteisiin kuluihin tarvitaan ja ne maksetaan 50/50. Loput on täysin omaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Eletään sen elintason mukaan johon pienituloisemmalla on varaa. Rikkaampi voi säästöön jäävät rahansa vaikka lahjoittaa köyhille.
Tämä ei käytännössä toimi. Meillä mies kävi joka tapauksessa puolisalaa ravintoloissa syömässä ja juomassa, yksin. Johti siihen, ettei ostanut ruokaa kotiin, kun oli jo ahtanut itsensä täyteen. Teki kuitenkin niitä kalliita hankintoja sitten kun halusi. Nämä olivat aina jotain älyttömiä, täysin turhia hankintoja, joista muu perhe ei saanut mitään iloa. Ja miksi rahoja pitäisi muutenkaan jemmata eikä käyttää niitä? Jos on noin kauhea pelko, että se toinen hyötyy rahoista, niin en minä tuollaisen kanssa halua olla. Ja ei ollut edes "ansainnut" rahojaan vaan perinyt ja muutenkin isänsä elätti.
Perheessä tulot ja menot ovat yhteisiä. Näin se on meillä ainakin ollut, miehen ollessa työtön tai hoitovapaalla ja minun ollessani hoitovapaalla. Nytkin ansaitsen hiukan miestä enemmän.
Perheen perustamista ennen voi paremmin ansaitseva maksaa enemmän, jos kokee kumppaninsa investoinnin arvoiseksi. Jos ei koe, kyllä se pienituloisempi aika pian tajuaa, mikä on mitä.
Saituus ja ahneus ovat ihmisessä ikävimpiä piirteitå, ainoastaan julmuus menee ohitse.
Asuntolainan lyhennys ja yhtiövastike maksetaan 50-50, mutta parempituloinen maksaa suurimman osan ruokaostoksista, lomista jne. yhteisistä jutuista. Harrastukset, vaateostokset ja muut henkilökohtaiset asiat kumpikin maksaa itse.
Näin meillä, parempituloisella tulot n. viisin-kuusinkertaiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous.
Juuri näin me päätettiin, kun naimisiin mentiin. Minulla on paremmat tulot kuin miehellä, mutta kaikki tilit ja rahat on yhteisiä, joita kumpikin voi käyttää. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, naimisissa on oltu 30 vuotta, lapsia on 2, nyt ovat jo aikuisia. En ymmärrä aviopareja, jotka laskevat sentin tarkkuudella, että menot jaetaan molempien kesken ja jaksetaan pohtia sitä, että kuka maksaa partaterät ja kuka tamponit, puhumattakaan miehen saunakaljoista tai vaimon viinipullosta.
Harvoin kai ongelmia tuleekaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Mutta entäs jos toinen haluaisi harrastaa jotain kallista ja toinen viihtyisi kotosalla?
Kallisharrastuksinen maksaa omista tuloistaan ja toinen on kotosalla. Ei ongelmaa, jos ei tee ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me maksetaan tulojen suhteessa. Meidän tapauksessa molemmat siirtää 70% tuloistaan yhteiselle tilille, jolta hoidetaan yhteiset kulut. Molemmille jää 30% omista tuloista ns. omiin juttuihin. Minä olen tuo paremmin tienaava ja itse olen kokenut tämän ihan toimivana. Käsittääkseni kumppani on ihan tyytyväinen myös, ei meillä ainakaan rahasta riidellä.
Minä ansaitsen aika lailla suomalaisen mediaanin, eli bruttona 3500 e/kk ja nettona reilut 2300 e/kk. En todellakaan pitäisi kohtuullisena laittaa 70 % tuloistani yhteiselle tilille! Meidän asumis-, ruoka- ja autokulumme eivät ole lähelläkään tuota.
Meillä laitetaan taloustilille juuri sen verran, mitä em. yhteisiin kuluihin tarvitaan ja ne maksetaan 50/50. Loput on täysin omaa rahaa.
No mun brutto on 5100 ja netto 3200. Maksan yhteisistä kuluista 2200. Mieheni maksaa 800. Lisäksi lapsilisät menee yhteiselle tilille. Kuukausittaiset menot eivät ole 3200. Ylimääräisellä maksetaan aina sitten isompia hankintoja, remontteja, lomamatkoja, jne.
En haluaisi elää sellaista elämää, mihin mieheni tuloilla olisi varaa, jos kaikki maksettaisiin puoliksi. Mulla on mahdollisuus tarjota sekä itselleni että perheelleni vähän parempaa. Miksi en sitä tekisi.
Sitä vastoin mulle ei sopisi mitenkään se että kaikki olisi yhteistä. Musta tuntuisi siltä että mun pitäisi hyväksyttää jokainen oma ostos tai vaikka kasvohoito miehellä. En halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me maksetaan tulojen suhteessa. Meidän tapauksessa molemmat siirtää 70% tuloistaan yhteiselle tilille, jolta hoidetaan yhteiset kulut. Molemmille jää 30% omista tuloista ns. omiin juttuihin. Minä olen tuo paremmin tienaava ja itse olen kokenut tämän ihan toimivana. Käsittääkseni kumppani on ihan tyytyväinen myös, ei meillä ainakaan rahasta riidellä.
Minä ansaitsen aika lailla suomalaisen mediaanin, eli bruttona 3500 e/kk ja nettona reilut 2300 e/kk. En todellakaan pitäisi kohtuullisena laittaa 70 % tuloistani yhteiselle tilille! Meidän asumis-, ruoka- ja autokulumme eivät ole lähelläkään tuota.
Meillä laitetaan taloustilille juuri sen verran, mitä em. yhteisiin kuluihin tarvitaan ja ne maksetaan 50/50. Loput on täysin omaa rahaa.
No mun brutto on 5100 ja netto 3200. Maksan yhteisistä kuluista 2200. Mieheni maksaa 800. Lisäksi lapsilisät menee yhteiselle tilille. Kuukausittaiset menot eivät ole 3200. Ylimääräisellä maksetaan aina sitten isompia hankintoja, remontteja, lomamatkoja, jne.
En haluaisi elää sellaista elämää, mihin mieheni tuloilla olisi varaa, jos kaikki maksettaisiin puoliksi. Mulla on mahdollisuus tarjota sekä itselleni että perheelleni vähän parempaa. Miksi en sitä tekisi.
Sitä vastoin mulle ei sopisi mitenkään se että kaikki olisi yhteistä. Musta tuntuisi siltä että mun pitäisi hyväksyttää jokainen oma ostos tai vaikka kasvohoito miehellä. En halua.
Niin minäkin tarjoan, vaikka oma nettoni on tuo alle 2400 e/kk. Koronan takia jäi tekemättä kaksi ulkomaanmatkaa viime keväänä, jotka olin jo ostanut meille molemmille (ostanut lennot, olin valmistautunut maksamaan myös majoituksen). Mutta taloustilille siirrämme saman verran ja niillä katetaan pakolliset yhteiset kulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous.
Juuri näin me päätettiin, kun naimisiin mentiin. Minulla on paremmat tulot kuin miehellä, mutta kaikki tilit ja rahat on yhteisiä, joita kumpikin voi käyttää. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, naimisissa on oltu 30 vuotta, lapsia on 2, nyt ovat jo aikuisia. En ymmärrä aviopareja, jotka laskevat sentin tarkkuudella, että menot jaetaan molempien kesken ja jaksetaan pohtia sitä, että kuka maksaa partaterät ja kuka tamponit, puhumattakaan miehen saunakaljoista tai vaimon viinipullosta.
Tunnetko oikeasti pareja jotka pohtivat tuollaisia? Eikös se erillisten rahojen perheissä ole aika selvä, että kumpikin maksaa omat saunajuomansa ja henkilökohtaiset hygieniatavaransa. Ei siinä mitään säätöä tarvita. Tai sentin tarkkuudella laskemista - ainakin meillä toinen ostaa kyllä molemmille jos käy yksin kaupassa. Jos taas käydään yhdessä, niin molemmat maksaa omansa. Käytännössä tämä sujuu niin, että ensimmäisenä kassalle menevä latoo tiskiin ensin omat henkilökohtaiset ostoksensa ja sen jälkeen yhteisiä ja lasten ostoksia, kunnes se jälkimmäinen toteaa, että "laita kapula väliin, mä voin maksaa loput". Ei kinaa, ei säätöä, ei pohtimista tai ihmettelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me maksetaan tulojen suhteessa. Meidän tapauksessa molemmat siirtää 70% tuloistaan yhteiselle tilille, jolta hoidetaan yhteiset kulut. Molemmille jää 30% omista tuloista ns. omiin juttuihin. Minä olen tuo paremmin tienaava ja itse olen kokenut tämän ihan toimivana. Käsittääkseni kumppani on ihan tyytyväinen myös, ei meillä ainakaan rahasta riidellä.
Minä ansaitsen aika lailla suomalaisen mediaanin, eli bruttona 3500 e/kk ja nettona reilut 2300 e/kk. En todellakaan pitäisi kohtuullisena laittaa 70 % tuloistani yhteiselle tilille! Meidän asumis-, ruoka- ja autokulumme eivät ole lähelläkään tuota.
Meillä laitetaan taloustilille juuri sen verran, mitä em. yhteisiin kuluihin tarvitaan ja ne maksetaan 50/50. Loput on täysin omaa rahaa.
No mun brutto on 5100 ja netto 3200. Maksan yhteisistä kuluista 2200. Mieheni maksaa 800. Lisäksi lapsilisät menee yhteiselle tilille. Kuukausittaiset menot eivät ole 3200. Ylimääräisellä maksetaan aina sitten isompia hankintoja, remontteja, lomamatkoja, jne.
En haluaisi elää sellaista elämää, mihin mieheni tuloilla olisi varaa, jos kaikki maksettaisiin puoliksi. Mulla on mahdollisuus tarjota sekä itselleni että perheelleni vähän parempaa. Miksi en sitä tekisi.
Sitä vastoin mulle ei sopisi mitenkään se että kaikki olisi yhteistä. Musta tuntuisi siltä että mun pitäisi hyväksyttää jokainen oma ostos tai vaikka kasvohoito miehellä. En halua.
Niin minäkin tarjoan, vaikka oma nettoni on tuo alle 2400 e/kk. Koronan takia jäi tekemättä kaksi ulkomaanmatkaa viime keväänä, jotka olin jo ostanut meille molemmille (ostanut lennot, olin valmistautunut maksamaan myös majoituksen). Mutta taloustilille siirrämme saman verran ja niillä katetaan pakolliset yhteiset kulut.
Juu. En tarkoittanut pelkästään lomamatkoja vaan yleistä elintasoa. Mieheni ansaitsee paljon sinua vähemmän. Jos eläisimme sellaista elämää, johon 50/50 riittäisi, emme mm. voisi asua nykyisessä talossamme eivätkä lapsemme voisi harrastaa sitä mitä harrastavat.
Aikaisemmin tienasin muhkeat 1500 euroa kuussa, rouva 2500 euroa.
Oli aivan ehdoton rouvan vaatimus, että kulut puoliksi.
Mikään jousto ei käy, vaikka se ei muuta kustannuksia kokonaisuudessaan.
Ja hän ei ala minua elättämään ja minun pitää hankkia parempi palkka.
Nyt, 20 vuotta myöhemmin, on toisin.
Sen verran piti olla hapokas, että rouvan valittaessa liiallisia kustannuksi tuloihinsa nähden muistutin häntä ehdottomasta 50 - 50 periaatteesta.
Liian nuuka ja halpahintainen ei kuitenkaan pidä olla, joten nykyisin maksan 2/3 yhteisistä kustamnuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulut tietysti puoliksi, muuten omat rahat. En rupea muiden elämistä maksamaan, jos se ei käy niin sitten ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on useita ketjuja aiheesta, kannattaa tutustua. Ei ole tänään ilmi tullut asia että parisuhteessa ja perheessä on tuloja ja menoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen talous.
Juuri näin me päätettiin, kun naimisiin mentiin. Minulla on paremmat tulot kuin miehellä, mutta kaikki tilit ja rahat on yhteisiä, joita kumpikin voi käyttää. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, naimisissa on oltu 30 vuotta, lapsia on 2, nyt ovat jo aikuisia. En ymmärrä aviopareja, jotka laskevat sentin tarkkuudella, että menot jaetaan molempien kesken ja jaksetaan pohtia sitä, että kuka maksaa partaterät ja kuka tamponit, puhumattakaan miehen saunakaljoista tai vaimon viinipullosta.
Harvoin kai ongelmia tuleekaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Mutta entäs jos toinen haluaisi harrastaa jotain kallista ja toinen viihtyisi kotosalla?
Luulisin että tuossa tapauksessa voisi olla ex pari
Ero siksi että toinen osapuoli haluaa harrastaa ja toinen ei? Aika hurjaa.
No minusta ideaalitilanne on se, että pienituloisempi olisi valmis maksamaan 50-50 ja suurituloisempi valmis sekä tinkimään elintason siihen mihin toisellakin on varaa että maksamaan tulojen suhteessa, ja kompromissi löydetään jostain näiden välimaastosta. Näin kumpikaan ei ole suhteessa taloudellisen hyödyn takia.
Oikeudenmukaiseen jakoon vaikuttaa minusta myös mahdolliset lapset, kotitöiden jako ja toisaalta se mistä tuloerot johtuvat. Minusta on esimerkiksi eri juttu, jos molemmat tekevät täyttä 8 h työpäivää, jos toinen tekee lyhyempää koska hoitaa yhteisestä päätöksestä yhteisiä lapsia tai jos toinen haluaa tehdä ylitöitä ja edetä uralla ja toinen mieluummin menee sieltä mistä aita on matalin. Toisessa esimerkissä tuloeroja on minusta ehdottomasti tasattava, jälkimmäisessä aggressiivinen tasaaminen olisi kohtuutonta ja ensimmäisessä jotain siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin tienasin muhkeat 1500 euroa kuussa, rouva 2500 euroa.
Oli aivan ehdoton rouvan vaatimus, että kulut puoliksi.
Mikään jousto ei käy, vaikka se ei muuta kustannuksia kokonaisuudessaan.
Ja hän ei ala minua elättämään ja minun pitää hankkia parempi palkka.
Nyt, 20 vuotta myöhemmin, on toisin.
Sen verran piti olla hapokas, että rouvan valittaessa liiallisia kustannuksi tuloihinsa nähden muistutin häntä ehdottomasta 50 - 50 periaatteesta.
Liian nuuka ja halpahintainen ei kuitenkaan pidä olla, joten nykyisin maksan 2/3 yhteisistä kustamnuksista.
Minusta 50-50 olisi sekin ihan kohtuullinen, mikäli olet valmis elämään sellaisella elintasolla johon rouvalla on varaa. Jos te sinun vaatimuksestasi muutatte vaikkapa rouvalle liian kalliiseen taloon, niin sinä kaivat kuvetta. Jos taas menee niin päin, että rouva tuolla taustalla kehtaa itse vaatia parempaa elintasoa kuin mihin rahat riittää, niin minä näyttäisin kyllä ovea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me maksetaan tulojen suhteessa. Meidän tapauksessa molemmat siirtää 70% tuloistaan yhteiselle tilille, jolta hoidetaan yhteiset kulut. Molemmille jää 30% omista tuloista ns. omiin juttuihin. Minä olen tuo paremmin tienaava ja itse olen kokenut tämän ihan toimivana. Käsittääkseni kumppani on ihan tyytyväinen myös, ei meillä ainakaan rahasta riidellä.
Minä ansaitsen aika lailla suomalaisen mediaanin, eli bruttona 3500 e/kk ja nettona reilut 2300 e/kk. En todellakaan pitäisi kohtuullisena laittaa 70 % tuloistani yhteiselle tilille! Meidän asumis-, ruoka- ja autokulumme eivät ole lähelläkään tuota.
Meillä laitetaan taloustilille juuri sen verran, mitä em. yhteisiin kuluihin tarvitaan ja ne maksetaan 50/50. Loput on täysin omaa rahaa.
No mun brutto on 5100 ja netto 3200. Maksan yhteisistä kuluista 2200. Mieheni maksaa 800. Lisäksi lapsilisät menee yhteiselle tilille. Kuukausittaiset menot eivät ole 3200. Ylimääräisellä maksetaan aina sitten isompia hankintoja, remontteja, lomamatkoja, jne.
En haluaisi elää sellaista elämää, mihin mieheni tuloilla olisi varaa, jos kaikki maksettaisiin puoliksi. Mulla on mahdollisuus tarjota sekä itselleni että perheelleni vähän parempaa. Miksi en sitä tekisi.
Sitä vastoin mulle ei sopisi mitenkään se että kaikki olisi yhteistä. Musta tuntuisi siltä että mun pitäisi hyväksyttää jokainen oma ostos tai vaikka kasvohoito miehellä. En halua.
Niin minäkin tarjoan, vaikka oma nettoni on tuo alle 2400 e/kk. Koronan takia jäi tekemättä kaksi ulkomaanmatkaa viime keväänä, jotka olin jo ostanut meille molemmille (ostanut lennot, olin valmistautunut maksamaan myös majoituksen). Mutta taloustilille siirrämme saman verran ja niillä katetaan pakolliset yhteiset kulut.
Juu. En tarkoittanut pelkästään lomamatkoja vaan yleistä elintasoa. Mieheni ansaitsee paljon sinua vähemmän. Jos eläisimme sellaista elämää, johon 50/50 riittäisi, emme mm. voisi asua nykyisessä talossamme eivätkä lapsemme voisi harrastaa sitä mitä harrastavat.
Olen eri mutta sillä sama juttu. Asuttaisiin kerrotalokämpässä omakotitalon sijaan ja nuorin lapsi olisi jäänyt tekemättä. Ehdottomasti parempi näin.
Meillä menot jaetaan puoliksi ja elintaso määräytyy pienituloisemman mukaan. Säästyneet rahat sijoitan osakkeisiin tai käyn kavereiden kanssa esim. syömässä tai reissussa.
En ole tämän kommentin kirjoittaja, mutta miksi tämä sai alapeukun? Onko joku muka oikeasti sitä mieltä, että on joku yksi ainoa oikea menonjakomalli joka sopii jokaiselle parille jokaiseen tilanteeseen.