Jos pariskunnalla on selkeä tuloero, niin miten mielestäsi menot pitäisi jakaa
Tarkoituksena siis se, että molemmat pariskunnan osapuolet kokevat tulevansa kohdelluksi reilusti. Että varakkaampi osapuoli ei koe, että hän joutuu aina maksamaan kaiken , mutta myös niin että vähävaraisempi ei joudu venyttämään jokaista senttiä ja/tai aina anelemaan rahaa puolisoltaan.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavalla kuin pariskunnan osapuolet itse parhaaksi näkevät. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, joka sopii kaikille.
En ole tämän kommentin kirjoittaja, mutta miksi tämä sai alapeukun? Onko joku muka oikeasti sitä mieltä, että on joku yksi ainoa oikea menonjakomalli joka sopii jokaiselle parille jokaiseen tilanteeseen.
Minua naisena surettaa, suututtaa ja suoraan sanottuna v.i.t.u.t.t.a.a että kaikki me naiset joudumme kuulemaan (lukemaan) jatkuvaa loiseksi nimittelyä sen takia, että osa naisista pitää itsestäänselvyytenä, että mies kustantaa heille paremman elintason kuin mihin he omilla rahoillaan kykenisivät. Ja ne samat miehet, jotka valitsevat pariutua pienituloisten naisen kanssa itkevät sitten sitä, että joutuvat maksamaan isomman osuuden yhteisistä kuluista.
Sama asia kuin oletuksessa, että äiti jää kotiin lasten kanssa. Se ei ole meidän kaikkien naisten valinta mutta kaikki me joudumme siitä kärsimään työmarkkinoilla ja näissä keskusteluissa.
Yhteiset menot suurinpiirtein suhteessa tuloihin. Me ei olla kovin tarkkoja tämän kanssa, mutta mies tienaa enemmän ja myös maksaa enemmän. Meillä on toiminut ihan hyvin niin, että "normaalit" yhteiset kulut maksetaan puoliksi (asumiskulut, ruuat suurinpiirtein, auto, jne), mutta sitten mies maksaa ylimääräisiä juttuja huomattavasti enemmän. Hän maksaa lähes aina jos käydään kahvilassa, ravintolassa (tosi harvoin), normaalista kaupparytmistä poikkeavilla ostoksilla, yms. Meidän molempien mielestä tämä on ollut ihan reilu jako. Mulle kävisi sekin, että katsottaisiin tiukemmin, mutta se vaatisi sen, että mies pitäisi kirjaa maksamistaan asioista ja sitä hän ei halua tehdä. Yhteisiä rahoja tai edes yhteistä tiliä, jolta maksettaisiin nämä kaikki, en halua, koska mies käyttää rahaa huolettomammin kuin minä, joten mua varmaan ahdistaisi, jos omia rahoja olisi tässä "ylimääräisten" käytössä, vaikka itsekin niistä toki hyödyn. Mutta jotenkin se on mulle ajatuksena helpompi, että maksan puolet pakollisista ja muista ei sitten tarvitse niin usein huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Nettotuloista pakollisten menojen jälkeen sama % osuus yhteiseen kassaan?
Omien pakollisten menojen jälkeen? Eli jos nettopalkkani on 2500 e/kk ja vingutan aina luottokorttia edellisessä kuussa parilla tonnilla ja lisäksi maksan oman puhelinlaskuni, niin jäljelle jäävästä vajaasta 500 eurosta tietty %-osuus yhteiseen kassaan? Mitä sieltä yhteisestä kassasta sitten maksetaan?
Kannattaa hankkia kumppani jolla on samansuuruiset tulot niin ei tarvi miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia kumppani jolla on samansuuruiset tulot niin ei tarvi miettiä.
Jaa. Olen luullut, että kaikilla olisi kriteerinä on rakastuminen. Olen ilmeiseti ollut väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoituksena siis se, että molemmat pariskunnan osapuolet kokevat tulevansa kohdelluksi reilusti.
Sehän on ihan siitä pariskunnasta kiinni! En minä voi mennä ulkopuolelta sanomaan, että minusta jonkun pariskunnan pitäisi toimia niin tai näin. Eri ihmiset pitävät eri asioita reiluina.
Itse olen ollut tuossa tilanteessa se varakkaampi osapuoli (minä töissäkäyvä ja avopuoliso opiskelija), ja meillä oli täysin yhteiset rahat, Minusta se oli ihan reilua, mutta ymmärrän että kaikista ei olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nettotuloista pakollisten menojen jälkeen sama % osuus yhteiseen kassaan?
Omien pakollisten menojen jälkeen? Eli jos nettopalkkani on 2500 e/kk ja vingutan aina luottokorttia edellisessä kuussa parilla tonnilla ja lisäksi maksan oman puhelinlaskuni, niin jäljelle jäävästä vajaasta 500 eurosta tietty %-osuus yhteiseen kassaan? Mitä sieltä yhteisestä kassasta sitten maksetaan?
Luottokortin vinguttaminen ei ole pakollista.
Omia pakollisia menoja ovat esim. sairauskulut ja mahdolliset elatusmaksut aiemman suhteen lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä menot jaetaan puoliksi ja elintaso määräytyy pienituloisemman mukaan. Säästyneet rahat sijoitan osakkeisiin tai käyn kavereiden kanssa esim. syömässä tai reissussa.
Sehän on kiva. Puoliso voi sitten vaikka siivota sillä aikaa kun sinä olet syömässä, ei mene aika hukkaan.
Tuo kuulostaa hyvälle, että molemmille jää käyttöön omaa rahaa.
Itse ansaitsen hyvin. Jo se tuo eläkkeeseen enemmän plussaa kuin puolisolleni, jonka tulot ovat pienemmät.
Elämme samassa taloudessa, syömme samaa ruokaa, sähköä kulutamme saman verran, luulisin.
Mietimme yhdessä kuinka paljon omaa rahaa saamme. Se on tasasuhtainen. Kumpikin saa yhtä paljon. Loput menee talouteen ja säästöihin.
Emme mieti rahaa, elämme. Jos jotain extraa haluamme, niin on helppoa sopia, kun kumpikaan ei ole riistosuhteessa
En voisi katsella hetkeäkään tyyppiä, joka ei sitoutuisi all in perheeseensä vaan jemmailisi jotain omia rahoja. Yhteiset rahat jo yli 10 vuotta.
Molemmat laittavat kuukausittain yhtä paljon rahaa yhteiselle tilille josta hoidetaan yhteiset menot.