Jos pariskunnalla on selkeä tuloero, niin miten mielestäsi menot pitäisi jakaa
Tarkoituksena siis se, että molemmat pariskunnan osapuolet kokevat tulevansa kohdelluksi reilusti. Että varakkaampi osapuoli ei koe, että hän joutuu aina maksamaan kaiken , mutta myös niin että vähävaraisempi ei joudu venyttämään jokaista senttiä ja/tai aina anelemaan rahaa puolisoltaan.
Kommentit (71)
Yleisesti ottaen katsoisin, että peruskulut puoliksi ja varakkaampi maksaa kaikki extramenot jos sellaista haluaa puolison kanssa tehdä (esim. lomamatkat). Riippuu tosi paljon tilanteesta.
Maksatte yhtä paljon tai köyhempi tekee mutisematta enemän kotitöitä
Meillä jaetaan 50/50 Vaikka miehellä on paremmat tulot. Haluan ottaa vastuuta. Mies hakee joskus pari viinipulloa, jotka juodaan puoliksi eikä laskua jaeta. Meille tulee Hesari ja muitakin lehtiä. Niistä maksan 20 prosenttia. Mies ostelee paljon kirjoja ja minäkin luen ne eikä laskusta ole puhuttu. Muuten kaikki yhteinen puolitetaan.
Meillä on molemmilla ihan hyvät tulot mutta miehellä paremmat. Silti jaetaan aika lailla puoliksi kaikki ja koetaan se reiluksi, koska molemmat tulevat mukavasti toimeen ja säästöjä jää. Sinkkuna maksaisin kuitenkin enemmän esim asumisesta kuin nyt maksaessani puolet yhteisistä asumismenoista. En jotenkin näe että olisi reilua, että mieheni maksaa enemmän. En ole millään tavalla hänen elättinsä ja päätän itse omista rahoistani ja hän omistaan. Poikkeuksena tähän oli kuitenkin tilanne jossa lyhensin työaikaa lapsemme ollessa pieni. Silloin mieheni maksoi enemmän yhteisiä menoja ja se tuntui molemmista oikealta, koska minun lyhyempi työaika oli yhteisen lapsen takia ja helpotti molempien arkea.
Meillä on toimittu 20 vuotta siten, että yhteistilille siirretään rahaa yhteisen talouden menoihin ja säästöön. Siirrettävä rahamäärä.on laskettu siten, että molemmille jää semmoinen 1000€/kk omaa rahaa.
Toki tämän toimiminen vaatii melkein sen, että molemmilla on about samat tulot.
Tällä haavaa tienaan itse n. 750 €/kk bruttona enemmän, mutta välillä oli toisinpäin.
Minulla reilu 4 krt isompi palkka. Asunto maksetaan puoliksi, mutta sähköt, vakuutukset, lasten harrastukset jne. maksan minä. Toinen puoli kyllä ottaa osaa omien resurssien mukaan omasta tahdostaan.
Isompia hankintoja katsotaan erikseen, mutta yleensä asuntoon liittyvät asiat, kuten pihalaatat, pyritään maksamaan puoliksi, koska asunto on kummankin omistuksessa. Sen sijaan esim. sohvakaluston ostin minä. Käytiin yhdessä valitsemassa. Samoin sänkyjä ym. tavaraa, joka kuitenkin menettää arvonsa iän mukana ellei ole jokin huipputrendikäs tms. Omat tilit ja yhteistä ei todellaakaan tule.
Aikoinaan tulotasomme samaa luokkaa, mutta olen ns. urallani edennyt, joten olen palkan parantuessa samala pikkuhiljaa ottanut enemmän taloudellista vastuuta kuitenkin niin, että isot hankinnat, kuten talo, on puoliksi hankittu ja maksettu. Toinen itseasiassa vaati sitä ja ymmärrän hyvin.
Meillä on selkeä tuloero puolison kanssa. Ratkaisimme asian niin, että molempien palkat menee yhteiselle tilille. Jos jotain jää plussalle kuin taitteessa, se siirretään jemmatilille. Sekin yhteinen
Meillää päätös oli luontainen kun luotamme puolin ja toisin toistemme rahankäyttöön. Näin toimimme jo ennenkuin menimme naimisiin muutimme yhteen vasta joku aika naimisiin menon jälkeen).
Meillä rahat on yhteisiä eikä koskaan ole tarvinnut asiasta edes keskustella eikä myöskään koskaan olla rahasta riidelty. Johtuneeko sitten siitä, että rahankäyttötavat ovat aika samanlaiset. Mies on suurituloinen ja varakas ja meistä hiukan tuhlaavaisempi. Joskus olen vähän suutahtanut kalliista lahjasta mitä muistelen katuvaisena.
Omat rahat, yhteiset menot puoliksi, koti omistetaan puoliksi, vain yhteisiä lapsia. Tulot 1900 ja 3000. Samasta kattilasta syödään, välillä sisäfilettä ja välillä lapaa. Periaatteessa aikuinen elättää itsensä ja elää suu säkkiä myöden.
Köyhemmällä ja pihimmällä on 10 vuotta vanhempi auto ja toista sataa halvempi puhelin, ei siksi ettei hänellä ole varaa uudempaan/parempaan vaan siksi että hän niin haluaa. Toisaalta osti juuri mönkijän ajellakseen metsässään.
Enemmän sillä euroja jää budjetin jälkeen säästöön, kun ei osta kuin tarpeeseen ja silloinkin hintsusti jos ei millään saa vanhaa korjattua.
Onhan se välillä vähän rasittavaa, mutta rakas.
Se kenellä on enempi rahaa,maksaa enempi.Eli jos tienaat enemmän,maksat enemmän.
Nettotuloista pakollisten menojen jälkeen sama % osuus yhteiseen kassaan?
Vierailija kirjoitti:
Nainen luonnollisesti miehelleen alamaisena maksaa kaiken ja tämä ei riipu ansiotasosta
vaan periaatteesta.
Mikäli naisella on pienipalkkainen työ, sitten on vaan otettava osa-aikainen työ/töitä, jotta
luomakunnan kruunun ei tarvitse rasittaa itseään.
Naisen on kuitenkin huolehdittava, että energiaa jää myös herran mielihalujen tyydyttämiseen.
Miehen tehtävä on visualisoida ja filosofoida tulevaisuuden linjauksia velvollisuuksien kahlitsematta.
Hienosti sanottu. Esiäitisi Eeva nimeltään aiheutti luomakunnalle niin suuren kärsimyksen, että on oikein hameväki tekee kaikkensa tilanteen normalisoimiseksi.
mies53v
Eli jos minä tienaan 6000 euroa ja minulla ei ole lapsia, ja mies tienaa 2000 euroa ja hänellä on kolme lasta edellisistä suhteistaan, niin minun pitäisi elättää koko porukka? Lisätään tuohon vielä se, että minä teen kaikki kotityöt, eikä mies tee mitään. Enpä taitaisi alkaa maksaa käenpojan kuluja.
Tilanne on aivan eri ydinperheissä, joissa on yjteisiä lapsia ja toinen uhraa uransa heidän hoitamiseensa. Eli toinen hoitaa yhteiset lapset ja kodin, niin silloin toinen kuuluu kyllä maksaa.
Mutta jos ei ole yhteisiä lapsia, ja se kaikenlisäksi tekee kaikki kotityöt, joka tienaa enemmän, niin ei herranen aika silloin kuulu vielä elättääkin sitä toista.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos minä tienaan 6000 euroa ja minulla ei ole lapsia, ja mies tienaa 2000 euroa ja hänellä on kolme lasta edellisistä suhteistaan, niin minun pitäisi elättää koko porukka? Lisätään tuohon vielä se, että minä teen kaikki kotityöt, eikä mies tee mitään. Enpä taitaisi alkaa maksaa käenpojan kuluja.
Tilanne on aivan eri ydinperheissä, joissa on yjteisiä lapsia ja toinen uhraa uransa heidän hoitamiseensa. Eli toinen hoitaa yhteiset lapset ja kodin, niin silloin toinen kuuluu kyllä maksaa.
Mutta jos ei ole yhteisiä lapsia, ja se kaikenlisäksi tekee kaikki kotityöt, joka tienaa enemmän, niin ei herranen aika silloin kuulu vielä elättääkin sitä toista.
Itse en kyllä eläisi tuollaisessa suhteessa samassa taloudessa. Yhteisessä taloudessa kotityöt jaetaan tuloista riippumatta samoin elintaso. Jos se ei onnistu ja halutaan elää yhdessä se on parempi toteuttaa eri taloksissa erillään asuen.
Kaverini tekevät näin: nainen käyttää omia rahojaan vain omiin menoihinsa, esim. Kun käy minun kanssani syömässä. Ja puolet asuntolainasta. Mies maksaa muuten kaiken.
Mutta omaisuus on myös miehen nimissä, ne autot, sijoitusasunnot ja kesämökit. Erossa naiselle jää vain puolet asunnosta.
Minusta tämä on ihan reilu systeemi. Heillä mies siis tienaa yli kymppitonnin kuussa.
Avioliittolain mukaan aviopuolisoilla tulee olla sama elintaso ja puolisoilla on toistensa elatusvelvollisuus. Minusta avioliittoon ei kannata edes lähteä, jos rahasta tulee iso kysymys. Suurin piirtein samanlaiset taustat ja varallisuus on hyvä ja molempien joustavuus eri elämäntilanteissa. En ymmärrä ollenkaan sellaista, että mies on vastentahtoinen elättämään omia lapsiaan ja vaimoaan, kun lapset ovat pieniä. Ikimaailmassa en huolisi sellaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on selkeä tuloero puolison kanssa. Ratkaisimme asian niin, että molempien palkat menee yhteiselle tilille. Jos jotain jää plussalle kuin taitteessa, se siirretään jemmatilille. Sekin yhteinen
Meillää päätös oli luontainen kun luotamme puolin ja toisin toistemme rahankäyttöön. Näin toimimme jo ennenkuin menimme naimisiin muutimme yhteen vasta joku aika naimisiin menon jälkeen).
Tämä oli minun ensimmäisessä avioliitossani.
Toisessa liitossani se ei toimisi. Mies kun on niin paljon minua leväperäisempi rahankäytössään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jaetaan 50/50 Vaikka miehellä on paremmat tulot. Haluan ottaa vastuuta. Mies hakee joskus pari viinipulloa, jotka juodaan puoliksi eikä laskua jaeta. Meille tulee Hesari ja muitakin lehtiä. Niistä maksan 20 prosenttia. Mies ostelee paljon kirjoja ja minäkin luen ne eikä laskusta ole puhuttu. Muuten kaikki yhteinen puolitetaan.
Excel-parisuhde?
Asioista pitää sopia. Periaatteessa parisuhteessa pitäisi kaiken olla yhteistä, mutta on oltava realisti. Ihmiset osaavat olla epärehellisiä niin mielikuvituksellisissa tavoilla. On parempi, että molemilla on ainakin jonkin verran omat rahat, ettei kumpikaan joudu täysin ryöstetyksi.
Eiköhän tuo ole myös tulotasosta kiinni. Jos vähemmänkin tienaava tienaa kuitenkin yli keskitason, niin silloin puoliksi jakaminen on ihan ok.