Miljonäärimieheni arpoo ostaako 10te vai 5teuroa maksavan pianon itselleen. Ei osaa soittaa kuin pari sointua. Minä kitkuttelen päivästä toiseen laskien euroja, saanko ostettua tonnikalapurkin evääksi vai en. Välillä tekisi mieli ottaa ero, joutuisi öijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kovin kummoinen miljonääri. Kunnon Steinway-flyygeli maksaa lähemmäs 100k ja enemmänkin saa menemään, jos haluaa viimeisen päälle hienon soittimen.

Mutta tuohan olikin provo, eikö? 

Ihan ohis, mutta ei edes ökyrikas osta konserttisaliin tarkoitettua soitinta kotiinsa. Vähän vastaava kuin että jos olet rikas, ostat mieluummin kivan urheiluauton kuin rekan, jota et ammattiisi tarvitse ja joka ei edes mahdu autotalliisi.

Kyllä minä olen haaveillut Steinwaysta, harmi vaan että en ole ökyrikas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä ei ole avioehtoa, ota ero ehdottomasti. Saa mies kärsiä tyhmyydestään.

Ja sitten selviää, että miehellä on velkaa 50 000 e enemmän kuin omaisuutta ja niin ap antaa miehelle erossa 25 000 e omista varoistaan.

ei se toimi noin päin. vain miehen omaisuus jaetaan erossa. katso vaikka tilastoja

Jännästi aina miehen täytyy avata palkkapussin nyörejä ja tasata naisen huonoja tuloja, mutta jos nainen itse olisi varakas ei edes suostuisi köyhän miehen elättäjäksi. Enintään opiskelujen aikana voidaan hiukan tukea, jos miehelle luvassa hyvä ammatti opintojen päätteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Olin ihan samassa tilanteessa. Otin eron 15 vuoden avioliiton jälkeen. En enää kestänyt sitä, että aikuiset elävät samassa perheessä täysin eri elintasoa. Todella huono esimerkki perhe-elämästä myös lapsiöle. Nyt oma talous on omissa käsissä enkä vaihtaisi tätä mihinkään.

Teidän täytyy sopia oikeudenmukaiset säännöt rahankäyttöön ja sen jakautumiseen. Muuten menetät itsekunnioituksesi.

Kiitos viestistäsi ja kiitos tsempistä, ne on harvassa! Voisin tehdä enemmänkin töitä, mutta silloin aika lasteni kanssa vähenisi. En haluaisi sitä. Mies elää omaa rikasta elämää, ajaa kalliilla autolla, ostaa kallista elektroniikkaa jne.

Olen yrittänyt keskustella, mutta ei tajua miten en tienaa enempää. Hänellä ei ole normi maalaisjärkeä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

kannattaisiko ottaa se puoliso omasta tuloluokasta, niin ei tarvitsisi kitistä täällä

Monet parit aloittavat samasta tuloluokasta. Sitten toinen tekee enemmän uraa ja rahaa, kun yhteisistä lapsista huolehtiikin se jo lähtökohtaisesti huonompituloinen nainen. Mahdollisesti miehen ulkomailla tuöskentelyn aikaan ilman mitään tuloja ja eläkekertymiä. Niin se elämä joskus menee, ennakoimatta.

Minun mieheni osti minulle lahjaksi 80k WhaleNotes pianon koska olin siihen ihastunut. Se jäi ikävä kyllä varastoon kun muutimme kerrostaloon. Sellaista rakkaus on.

Vierailija kirjoitti:

En halua eroa, meillä pieniä lapsia. Pitänee mainita että on äärettömän hyvä alallaan, mutta autismin kirjoa, joten normaali puhe/juttelu ei auta. Ei ymmärrä miksi minulla on vaikeaa kun hänellä menee hyvin. Hänen mielestään omat rahat mitä on tehnyt työssä on hänen. Ei ymmärrä "perhe" käsitettä.

Ap

Ja olet naimisissa hänen kanssaan. Siirryn seuraavaan ketjuun.

Hoidat rikkaan miehen lapsia kotona? Hän varmaan kyllä maksaisi lasten pkmaksut että pääsisit töihin.

Vierailija kirjoitti:

Jännästi aina miehen täytyy avata palkkapussin nyörejä ja tasata naisen huonoja tuloja, mutta jos nainen itse olisi varakas ei edes suostuisi köyhän miehen elättäjäksi. Enintään opiskelujen aikana voidaan hiukan tukea, jos miehelle luvassa hyvä ammatti opintojen päätteeksi.

No näin se vain menee. En minä ainakaan mitään elämäntapatyötöntä alkaisi elättämään. Eri asia tietysti, jos vaikka mies päätyisi työkyvyttömäksi sairauden takia, mutta laiskaa työnvieroksujaa en katselisi.

T. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ihan samassa tilanteessa. Otin eron 15 vuoden avioliiton jälkeen. En enää kestänyt sitä, että aikuiset elävät samassa perheessä täysin eri elintasoa. Todella huono esimerkki perhe-elämästä myös lapsiöle. Nyt oma talous on omissa käsissä enkä vaihtaisi tätä mihinkään.

Teidän täytyy sopia oikeudenmukaiset säännöt rahankäyttöön ja sen jakautumiseen. Muuten menetät itsekunnioituksesi.

Kiitos viestistäsi ja kiitos tsempistä, ne on harvassa! Voisin tehdä enemmänkin töitä, mutta silloin aika lasteni kanssa vähenisi. En haluaisi sitä. Mies elää omaa rikasta elämää, ajaa kalliilla autolla, ostaa kallista elektroniikkaa jne.

Olen yrittänyt keskustella, mutta ei tajua miten en tienaa enempää. Hänellä ei ole normi maalaisjärkeä.

Ap

Itsekin kerroin miehelleni oman palkkatasoni. Se ei ikinä uponnut kaaliin, vaan hän oli elatusta laskiessamme aivan ihmeissään tulotasostani. Olin kyllä sen sanonut ja sanonut, että tilanne on epäoikeudenmukainen. En tiedä, ehkä jotkut ihmiset vain ovat niin täydellisen itsekeskeisiä että tällaiset asiat vain eivät kiinnosta sen vertaa että niitä mitenkään rekisteröitäisiin.

Olen niin pahoillani tilanteestasi. Suoraan sanoen raivo nousee pintaan kun ajattelenkin sitä. Koin tilanteen itse niin nöyryyttävänä. Toivon että löydätte tien eteenpäin, ehkä ammattilaisapu ei olisi pahitteeksi? Tai puhuminen asiasta miehen perheen kanssa, jos he puhuisivat sitten hänelle järkeä?

Eroaisin. Jos nyt maksat lasten kuluista yli puolet, eikä mies ymmärrä lasten kuluista mitään, niin käräjäoikeus opettaa ne asiat ja pitää lastesi puolia siinä asiassa.

Sitä on tosin vaikea sanoa millaiseksi miehen elämä eron jälkeen menee esimerkiksi lapsien kannalta ja miten omaisuuden käy jos lapsille jotain toivot.

Itselläni on assiläheneinen jota höynäytetään etujen vuoksi ja tilanteelle ei voi mitään koska käytös muistuttaa jo psykoosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä ei ole avioehtoa, ota ero ehdottomasti. Saa mies kärsiä tyhmyydestään.

niinpä. erossa puolet siitä pianostakin kuuluu naiselle

Tai pianon arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Eroaisin. Jos nyt maksat lasten kuluista yli puolet, eikä mies ymmärrä lasten kuluista mitään, niin käräjäoikeus opettaa ne asiat ja pitää lastesi puolia siinä asiassa.

Sitä on tosin vaikea sanoa millaiseksi miehen elämä eron jälkeen menee esimerkiksi lapsien kannalta ja miten omaisuuden käy jos lapsille jotain toivot.

Itselläni on assiläheneinen jota höynäytetään etujen vuoksi ja tilanteelle ei voi mitään koska käytös muistuttaa jo psykoosia.

Itse asiassa käräjäoikeus ei määrää maksamaan puolta kuluista. Siellä todetaan, että laskennalliset kulut on nämä, maksa niistä puolet.

Käsittääkseni lastenvalvojalle voi mennä elatusasioissa tekemään sopimuksen lasten kulujen jakamisesta, vaikka olisi naimisissa.

Jos se ei onnistu, niin yritä ehdottaa yhteistiliä, johon maksetaan tulojen suhteessa rahaa kodin menoja varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ihan samassa tilanteessa. Otin eron 15 vuoden avioliiton jälkeen. En enää kestänyt sitä, että aikuiset elävät samassa perheessä täysin eri elintasoa. Todella huono esimerkki perhe-elämästä myös lapsiöle. Nyt oma talous on omissa käsissä enkä vaihtaisi tätä mihinkään.

Teidän täytyy sopia oikeudenmukaiset säännöt rahankäyttöön ja sen jakautumiseen. Muuten menetät itsekunnioituksesi.

Kiitos viestistäsi ja kiitos tsempistä, ne on harvassa! Voisin tehdä enemmänkin töitä, mutta silloin aika lasteni kanssa vähenisi. En haluaisi sitä. Mies elää omaa rikasta elämää, ajaa kalliilla autolla, ostaa kallista elektroniikkaa jne.

Olen yrittänyt keskustella, mutta ei tajua miten en tienaa enempää. Hänellä ei ole normi maalaisjärkeä.

Ap

Itsekin kerroin miehelleni oman palkkatasoni. Se ei ikinä uponnut kaaliin, vaan hän oli elatusta laskiessamme aivan ihmeissään tulotasostani. Olin kyllä sen sanonut ja sanonut, että tilanne on epäoikeudenmukainen. En tiedä, ehkä jotkut ihmiset vain ovat niin täydellisen itsekeskeisiä että tällaiset asiat vain eivät kiinnosta sen vertaa että niitä mitenkään rekisteröitäisiin.

Olen niin pahoillani tilanteestasi. Suoraan sanoen raivo nousee pintaan kun ajattelenkin sitä. Koin tilanteen itse niin nöyryyttävänä. Toivon että löydätte tien eteenpäin, ehkä ammattilaisapu ei olisi pahitteeksi? Tai puhuminen asiasta miehen perheen kanssa, jos he puhuisivat sitten hänelle järkeä?

Niin, että vaikka mies on itse käynyt koulunsa ja edennyt urallaan menestyksekkäästi, niin tuosta noin vain melkeinpä puolet kuuluisi sinulle vain koska olet synnyttänyt miehen lapset? Eipä kuulosta kovin reilulta.

Ehkä joku lakimies voisi kertoa miehelle, mitä avioliittolaissa asiasta sanotaan ja miten varat jakautuisivat avioerossa? Se saattaisi kertoa hänelle kliinisesti sen, mikä lain edessä on oikeus ja kohtuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ihan samassa tilanteessa. Otin eron 15 vuoden avioliiton jälkeen. En enää kestänyt sitä, että aikuiset elävät samassa perheessä täysin eri elintasoa. Todella huono esimerkki perhe-elämästä myös lapsiöle. Nyt oma talous on omissa käsissä enkä vaihtaisi tätä mihinkään.

Teidän täytyy sopia oikeudenmukaiset säännöt rahankäyttöön ja sen jakautumiseen. Muuten menetät itsekunnioituksesi.

Kiitos viestistäsi ja kiitos tsempistä, ne on harvassa! Voisin tehdä enemmänkin töitä, mutta silloin aika lasteni kanssa vähenisi. En haluaisi sitä. Mies elää omaa rikasta elämää, ajaa kalliilla autolla, ostaa kallista elektroniikkaa jne.

Olen yrittänyt keskustella, mutta ei tajua miten en tienaa enempää. Hänellä ei ole normi maalaisjärkeä.

Ap

Itsekin kerroin miehelleni oman palkkatasoni. Se ei ikinä uponnut kaaliin, vaan hän oli elatusta laskiessamme aivan ihmeissään tulotasostani. Olin kyllä sen sanonut ja sanonut, että tilanne on epäoikeudenmukainen. En tiedä, ehkä jotkut ihmiset vain ovat niin täydellisen itsekeskeisiä että tällaiset asiat vain eivät kiinnosta sen vertaa että niitä mitenkään rekisteröitäisiin.

Olen niin pahoillani tilanteestasi. Suoraan sanoen raivo nousee pintaan kun ajattelenkin sitä. Koin tilanteen itse niin nöyryyttävänä. Toivon että löydätte tien eteenpäin, ehkä ammattilaisapu ei olisi pahitteeksi? Tai puhuminen asiasta miehen perheen kanssa, jos he puhuisivat sitten hänelle järkeä?

Niin, että vaikka mies on itse käynyt koulunsa ja edennyt urallaan menestyksekkäästi, niin tuosta noin vain melkeinpä puolet kuuluisi sinulle vain koska olet synnyttänyt miehen lapset? Eipä kuulosta kovin reilulta.

Avioeron jälkeen puolet kuului. Avioliiton aikana olisi riittänyt vähempikin.

Lain mukaan aviopuolisoilla on oltava sama elintaso, ja enemmän tienaava on velvollinen elättämään vähemmän tienaavaa. (Tarkastakaa vaikka, kuitenkin joku persu väittää kohta vastaan.) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännästi aina miehen täytyy avata palkkapussin nyörejä ja tasata naisen huonoja tuloja, mutta jos nainen itse olisi varakas ei edes suostuisi köyhän miehen elättäjäksi. Enintään opiskelujen aikana voidaan hiukan tukea, jos miehelle luvassa hyvä ammatti opintojen päätteeksi.

No näin se vain menee. En minä ainakaan mitään elämäntapatyötöntä alkaisi elättämään. Eri asia tietysti, jos vaikka mies päätyisi työkyvyttömäksi sairauden takia, mutta laiskaa työnvieroksujaa en katselisi.

T. Nainen

Työstävieroksujat ovat oma lukunsa, mutta kyllä minä varakkaampana osapuolena enemmän laitan yhteiseen talouteen kuin mieheni. Mies on kyllä töissä, mutta minulla huomattavasti paremmat tulot. Perheen rahat ovat yhteiset ja avioehto voimassa.

Eli ei kannata omia uskomuksiaan totena kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ihan samassa tilanteessa. Otin eron 15 vuoden avioliiton jälkeen. En enää kestänyt sitä, että aikuiset elävät samassa perheessä täysin eri elintasoa. Todella huono esimerkki perhe-elämästä myös lapsiöle. Nyt oma talous on omissa käsissä enkä vaihtaisi tätä mihinkään.

Teidän täytyy sopia oikeudenmukaiset säännöt rahankäyttöön ja sen jakautumiseen. Muuten menetät itsekunnioituksesi.

Kiitos viestistäsi ja kiitos tsempistä, ne on harvassa! Voisin tehdä enemmänkin töitä, mutta silloin aika lasteni kanssa vähenisi. En haluaisi sitä. Mies elää omaa rikasta elämää, ajaa kalliilla autolla, ostaa kallista elektroniikkaa jne.

Olen yrittänyt keskustella, mutta ei tajua miten en tienaa enempää. Hänellä ei ole normi maalaisjärkeä.

Ap

Itsekin kerroin miehelleni oman palkkatasoni. Se ei ikinä uponnut kaaliin, vaan hän oli elatusta laskiessamme aivan ihmeissään tulotasostani. Olin kyllä sen sanonut ja sanonut, että tilanne on epäoikeudenmukainen. En tiedä, ehkä jotkut ihmiset vain ovat niin täydellisen itsekeskeisiä että tällaiset asiat vain eivät kiinnosta sen vertaa että niitä mitenkään rekisteröitäisiin.

Olen niin pahoillani tilanteestasi. Suoraan sanoen raivo nousee pintaan kun ajattelenkin sitä. Koin tilanteen itse niin nöyryyttävänä. Toivon että löydätte tien eteenpäin, ehkä ammattilaisapu ei olisi pahitteeksi? Tai puhuminen asiasta miehen perheen kanssa, jos he puhuisivat sitten hänelle järkeä?

Niin, että vaikka mies on itse käynyt koulunsa ja edennyt urallaan menestyksekkäästi, niin tuosta noin vain melkeinpä puolet kuuluisi sinulle vain koska olet synnyttänyt miehen lapset? Eipä kuulosta kovin reilulta.

Ystävä hyvä, harvan naisen ainoa panos perheessä on ”vain” lasten synnyttäminen miehelle.