Mitä kadehdit?

Isotissisiä naisia (itsellä aa-kuppi)

Olen hiukan katkera siitä, että minulla ei kasva parta. Tuntuu, että se on nykyään tärkein asia, että miestä voidaan kutsua komeaksi,tai ylipäätään mieheksi. Lisäksi on sanonta, että ei parta pahoille kasva, jota olen monesti miettinyt, että mistähän tuokin juontaa..

Kaikesta sellaisesta mitä ei voi saada rahalla eli erityiset kyvyt, joita on harvoilla.

Oikeastaan ainoa asia, jota kadehdin todella rikkaiden elämästä, ovat tuoreet, isot kukkakimput, joita voi olla joka huoneessa. Näin vaatimattomalla tulotasoilla voi kuitenkin nauttia pienemmistä kukkakimpuista silloin tällöin. Kukkia jaksaa aina katsella: kun silmä lepää, sielu lepää!

En mitään. Ei tee hyvää mielenterveydelle.

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Ei tee hyvää mielenterveydelle.

Varmasti paras näin. Onko kyky olla kadehtimatta ollut sinulla aina, vai oletko saavuttanut sen iän myötä tai tietoisesti opettelemalla eroon tästä myrkyllisestä tunteesta?

Kadehdin mutta samalla olen hyvin ylpeä siskostani jolle opettajat sanoivat että hänestä ei ikinä tulee mitään, ja jonka koulu meni todella huonosti. Hänestä tuli jotakin, on ihana asunto, paljon rahaa, rakastava mies. Paljon parmepi elämä kuin minulla joka kävi koulunsa kunnialla loppuun ja sai hyviä numeroita.

Laulutaitoa

Hassua, että satuit kysymään. Olen tänään rypenyt valtavassa kateuden aallossa, joka tuli, kun sain pankista viestin, että en välttämättä saa hakemaani lainaa, jolla hankkisin toivomani asian.

Silmieni edessä vyöryy kaikki tuttujen ja sukulaisten omistukset ja varallisuudet. Heidän ihanat talot ja mökit ja autot ja lemmikit ja paljut. Ja minulla ei ole mitään, ei tule mitään, enkä koskaan saa mitään tai edes onnistu missään.

Niin että tämä kateuden tunne on tänään ollut ihan järkyttävän, poikkeuksellisen voimakas. En usko, että se liittyy suomalaisuuteen, toki sekin on osa minua, mutta kaiken taustalla on valtaisa pettymys itseeni.

Kivittäkää.

Joukkuetta

Energisyyttä

Urheilullisuutta

Itse saamaton ylipainoinen sohvaperuna. Entinen hoikka ja sporttinen mimmi.

Hoikkuutta eikä mitään joukkuetta 😁

Kadehdin ihmisiä, jotka tutustuvat helposti ihmisiin ja joilla on paljon ystäviä. T. Yksinäinen

Vierailija kirjoitti:

Laulutaitoa

Laulutaitokin on lahja. Sitä on hyvä käyttää mutta sillai nöyrästi, että ei ota siitä itselleen kunniaa. On hyvä muistaa, että oli lahja mikä hyvänsä se voidaan ottaa meiltä myös pois.

Jumala on lahjan ja lahjojen antaja.

Tuttuja, joilla on hienot ja omaani isommat kodit. Samalla tiedostan, että voisin toki itsekin hankkia sellaisen elintason, jolla voi ostaa mieluisan kodin. Toistaiseksi tyydyn vain haaveilemaan, miten olisi kiva asua isommassa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että satuit kysymään. Olen tänään rypenyt valtavassa kateuden aallossa, joka tuli, kun sain pankista viestin, että en välttämättä saa hakemaani lainaa, jolla hankkisin toivomani asian.

Silmieni edessä vyöryy kaikki tuttujen ja sukulaisten omistukset ja varallisuudet. Heidän ihanat talot ja mökit ja autot ja lemmikit ja paljut. Ja minulla ei ole mitään, ei tule mitään, enkä koskaan saa mitään tai edes onnistu missään.

Niin että tämä kateuden tunne on tänään ollut ihan järkyttävän, poikkeuksellisen voimakas. En usko, että se liittyy suomalaisuuteen, toki sekin on osa minua, mutta kaiken taustalla on valtaisa pettymys itseeni.

Kivittäkää.

Minulla taas on monet noista asioista, joista haaveilet mutta se ei ole tehnyt minua onnelliseksi vaikka tähän asti olen aina ajatellut, että sitten olen onnellinen kun saan sen ja sen. Nyt olen havahtunut, että ilman rakkautta kaikki on täysin yhden tekevää. Olisin valmis luopumaan ihan kaikesta, jos vain saisin molemminpuoliseen rakkauteen perustuvan parisuhteen.

Ei varmasti sinua lohduta. Ihminen taitaa tupata haluamaan aina jotain mikä itseltä puuttuu.

Ihmisiä joilla on vahva intohimo. Itse olen sellainen aika sama - tyyppi. Haluaisin olla intohimoinen jotain asiaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että satuit kysymään. Olen tänään rypenyt valtavassa kateuden aallossa, joka tuli, kun sain pankista viestin, että en välttämättä saa hakemaani lainaa, jolla hankkisin toivomani asian.

Silmieni edessä vyöryy kaikki tuttujen ja sukulaisten omistukset ja varallisuudet. Heidän ihanat talot ja mökit ja autot ja lemmikit ja paljut. Ja minulla ei ole mitään, ei tule mitään, enkä koskaan saa mitään tai edes onnistu missään.

Niin että tämä kateuden tunne on tänään ollut ihan järkyttävän, poikkeuksellisen voimakas. En usko, että se liittyy suomalaisuuteen, toki sekin on osa minua, mutta kaiken taustalla on valtaisa pettymys itseeni.

Kivittäkää.

Minulla taas on monet noista asioista, joista haaveilet mutta se ei ole tehnyt minua onnelliseksi vaikka tähän asti olen aina ajatellut, että sitten olen onnellinen kun saan sen ja sen. Nyt olen havahtunut, että ilman rakkautta kaikki on täysin yhden tekevää. Olisin valmis luopumaan ihan kaikesta, jos vain saisin molemminpuoliseen rakkauteen perustuvan parisuhteen.

Ei varmasti sinua lohduta. Ihminen taitaa tupata haluamaan aina jotain mikä itseltä puuttuu.

Kiitos kommentista. Ei minulla ole sitä rakkauttakaan, mutta sen toivosta olen jo luopunut. Tai siis olen menettänyt uskoni rakkauteen, enkä usko, että sitä olisi edes mahdollista saada. Joten yritän rakentaa elämää siedettävämmäksi yksin elää. Hankkimalla elämää helpottavia materiaalisia asioita. Joita en siis myöskään saa/osaa hankkia.

En ole kateellinen kenenkään rakkaudesta. Olen sitä kokenut, ja tiedän, että se ei ole kestävää.

Naisia, joilla isot rinnat (itsellä vain B-kuppi) ja jotka ovat pitkiä (olen itse vain 161cm). Muuten en oikeastaan kadehdi muita, olen tyytyväinen koulutukseeni, olen urheilullinen ja musiikillisesti lahjakas. 

Kieltämättä kadehdin ihmisiä, joilla on omakotitalo ja oma piha. Mutta olen samalla onnellinen heidän puolestaan.

Talo järven rannalla olisi haaveeni ja tuntuu saavuttamattomalta, joten siksi kateuskin kirpaisee välillä mieltä. Toivon silti kaikkea hyvää kateuteni kohteille!