Kun äitini oli minun ikäiseni oli hän ollut jo monta vuotta naimisissa ja 3. lapsi tulossa...

eihän vaihdevuosien kynnyksellä ole viisasta lapsia hankkia. nykyisin ensisynnyttäjät on 15 vuotta liian vanhoja

Kun äitini oli minun ikäiseni hän oli ollut naimisissa jo 26 vuotta ja hänellä oli 26 v, 24 v ja 17 v lapset, joista nuorin asui kotona.

Minulla on 10 v ja 13 v lapset.

Hänellä oli minun ikäisenä varmaan ollut jo muutaman vuoden suht hyvä taloudellinen tilanne, talolaina maksettu, uusi auto, kesä -ja talvilomamatkat. Vakaa työ kaupungilla, ei työn loppumisen uhkaa.

Itselläni asuntolainaa vielä 6 kk, taloudellinen tilanne on ollut hyvä koko työelämäni ajan. Tosin YT-neuvottelu-uhka aina päällä. Jos eläkeikääni asti saisin olla alallani se olisi iso ihme.

On tiettyjä asioita, jotka menee meilläkin kuten lapsuudenkodissani. Syödään kotona tehtyä ruokaa, leivon silloin tällöin. Mies tosin siivoaa meillä. Itse satsaan itseeni ja omaan vapaa-aikaani enemmän kuin äitini tässä iässä.

Meillä on koko perheen harrastuksia, lapsuudenperheessä kyläiltiin yhdessä, mutta yhdessä ei harrastettu.

No sit.. Vaikka tuntuisi että saamattomia miehiä löytyy ja niille kelpais toinen samanlainen. 

Kun mun äitini oli mun ikäinen (25v) niin hänkin oli naimisissa ja sai ensimmäisen lapsen, isosiskoni. Mutta mitä sitten, ajat muuttuu eikä kukaan ole multa mitään kysellyt. Enkä todellakaan tunne itseäni luuseriksi koska mulla on elämässä ihan eri tavoitteet.

Äitini sai minut, esikoisensa vasta 28-vuotiaana, koska yliopistolta oli 70-luvulla naisen vaikeaa saada vakivirkaa miehiseltä alalta. Vanhempani olivat olleet naimisissa 4 vuotta ennen syntymääni.

Mä taas sain esikoiseni 36-vuotiaana. Oltiin oltu 9 vuotta naimisissa siihen mennessä. Vakivirkaa ei ole eikä tule.

Mie en voi olla koskaan kuin äitini kun siskoni vei sen paikan.

Äiti oli minun ikäisenä ollut pari vuotta iskän kanssa naimisissa ja opiskeli. Lapsia saivat vasta useamman vuoden päästä ja ennen sitä rakensivat talon. Minä olen nyt korkeakoulusta valmistunut ja töissä, joskin määräaikaisena. Seuraavaksi varmaan itsellä edessä asunnonosto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sukuni yli 60-vuotiaat naiset ihmettelee että "Miten on mahdollista ettei sinulla ole vieläkään miestä? Eikö yksikään ole sinulle kelvannut??". Tuntuvat siis kuvittelevan että nykyäänkin kaikilla on kymmeniä kosijoita jonossa.

Jep! Nykyään miehille ei kelpaa enää mikään.

Koska nykyään verrataan huippumalleihin, p*rnotähtiin, animetyttöihin, misseihin jne. ja pitäisi näyttää joltain noiden kaikkien keskiarvolta että kelpaisi edes ekoille treffeille..

Ja mies itse saa näyttää Hansu Hanhelta 🤦

Vierailija kirjoitti:

Kun mun äitini oli mun ikäinen (25v) niin hänkin oli naimisissa ja sai ensimmäisen lapsen, isosiskoni. Mutta mitä sitten, ajat muuttuu eikä kukaan ole multa mitään kysellyt. Enkä todellakaan tunne itseäni luuseriksi koska mulla on elämässä ihan eri tavoitteet.

Mitkä tavoitteet?

Olin 23, kun työkaveri kysyi onko minulla lapsia. Kun sanoin ettei ole, hän sanoi " minulla oli sinun ikäisenä jo 3 lasta" minusta se oli ihme kommentti. Muutenkaan en ymmärrä sitä, että ihmetellään miten jollain ei ole miestä tai lapsia yms. Ihan kuin ne olisi kaikkien pakko hankkia, jotta olisi kunnon kansalainen.

Kun äitini oli minun ikäiseni, 38, hän oli ollut naimisissa 16 vuotta ja lapset olivat 15, 12 ja 6.

Minä en ole koskaan saanut edes yhtä poikaystävää, seksiä olen saanut tasan kerran, minkä jälkeen ko. mies haukkui ja jätti. Ihanaa. Jokaikinen mies josta olen tykännyt on minut torjunut, joten todella hehkeää kuunnella kommentteja siitä kuinka lastentekoaika meni jo ja odottaa yksinäinen vanhuus. Ei äiti. Olen yksin jo nyt. Ihan joka päivä.