Uskotko universumin olevan ääretön ja ymmärrätkö, mitä implikaatioita se aiheuttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääretön universmi ei implikoi noita asioita joita AP väittää. Esim. universumi joka jatkuu äärettömästi joka suuntaan mutta jossa on vain rajallinen määrä materiaa ei välttämättä sisältäisi "minua" enempää kuin tämän yhden kerran.

Universumi on homogeeninen, eli isossa mittakaavassa kaikki näyttää samalta. Oletus on, että äärettömässä universumissa on äärettömästi materiaa.

Eli olet samaa mieltä että AP on väärässä, koska tarvitaan lisäoletus homogeenisesta universumista.

Mielestäni mailmankaikkeus lienee tavalla tai toisella ääretön, en ymmärrä miksi siellä olisi mitään kopioita maasta tai minusta? Elämää luultavasti jollain tasolla, jostain löytyy, koska "äärettömyydessä", lienee muitakin planeettoja jotka ovat "elämälle sopivalla" etäisyydellä auringostaan.

Se että joku "alieni" tänne matkustaisi, lienee lähinnä hassu ajatus, ja välimatkatkin on pidempiä kuin kouvolasta lohjalle.

Pointtini on se, että avaruus on tyhjiö! Mihin se sitten loppuu, ja mitä sen takana on? Jos vastauksesi on -"ei mitään", niin mitä se, ei mitään on? Onko se ole väritön tyhjiö? Niinkuin nykyinen tunnettu avaruus.. eli onko se sittenkin loputon, vai eikö sitä ole enää olemassa jos siellä ei enää ole "kappaleita" tietyn välimatkoin??

Vaikka universumi olisi ääretön niin sillä ei olisi välttämättä edes elämää muualla kuin maapallolla. Siellä ei olisi samalla hetkellä edes kahta täysin samanlaista lumihiutaletta. Mietippä ap. sitä. Täysin samanlaiset lumihiutaleet olisivat täysin saman lämpöisiä. Jokainen atomi olisi saman lämpöinen kuin kopionsa. Jokaisessa lumihiutaleessa olevat neutriinot olisivat liikkeellä täysi samassa paikassa ja samaan suuntaan. Ap ei ymmärrä että jokin alkeishiukkanen voi olla hiukan eri paikassa suhteessa toiseen. Sillä ei ole väliä voiko ihminen suoraan mitata tätä.

No mitä se sitten aiheuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka universumi olisi ääretön niin sillä ei olisi välttämättä edes elämää muualla kuin maapallolla. Siellä ei olisi samalla hetkellä edes kahta täysin samanlaista lumihiutaletta. Mietippä ap. sitä. Täysin samanlaiset lumihiutaleet olisivat täysin saman lämpöisiä. Jokainen atomi olisi saman lämpöinen kuin kopionsa. Jokaisessa lumihiutaleessa olevat neutriinot olisivat liikkeellä täysi samassa paikassa ja samaan suuntaan. Ap ei ymmärrä että jokin alkeishiukkanen voi olla hiukan eri paikassa suhteessa toiseen. Sillä ei ole väliä voiko ihminen suoraan mitata tätä.

Voisko tos jollain tasolla olla kyse muutoksen suunnan ja muutospotentiaalin suhteesta aikaan, joka on siis for all intents n purposes meidän suunta.

Voishan ton ihan hyvin ajatella loputtomina määrinä (jos 3 ulottuvuuteen yksinkertaistaa) säteitä pallopinnalla, eli loputon määrä aaltofunktion suuntavektoreita, eli loputon määrä ”todellisuuksia”. Tavallaan vois ajatella et saman halkaisijan säteillä olis silloin erityinen suhde. Ja kaikilla vierekkäisillä suhde suhteessa kokonaisuuteen jne. Implikaatioina nyt vaikka mitä scifiä en jaxa miett.

Toki identiteetti on haastavampi asia niinku sanot, jos ei ossaa perusteita

Tulee mieleen se vanha väittämä, miten pianon ääreen kahlittu apina soittaisi Fur Elisen virheettömästi alusta loppuun, jos sille annettaisiin äärettömästi aikaa. Ja varmaan soittaisi sen vieläpä äärettömän monta kertaa.

Mutta soittaisiko, jos pianossa olisikin ääretön määrä koskettimia? Tällöin pelkästään se mahdollisuus, että apina ensimmäisellä huitaisullaan sattuisi kaksiviivaiseen E:hen, lähestyy nollaa.

Vertaisin maailmankaikkeutta pianoon ja itseäni sävelmään. Eli pidän itseäni käytännössä ainutlaatuisena.