*** Marrasmurujen maanantai ***

Mulla ei vaan mee niin hyvin, kuin masussa muutoin tuntuu menevän. Lauantaista asti oon kärsiny tosi kovista viiltävistä kivuista vatsan oikealla puolella. Eilen en voinut tehdä mitään ja yöllä jo pohdin, että täytyykö lähtee ensiapuun. Selvisin kuitenkin yöstä ja nyt kivut on hieman rauhoittuneet. Soitin neuvolaan, sieltä konsultoivat äitipolia ja iltapäiväksi (jos pystyn oleen) sain ajan neuvolalääkärille. Lähinnä kai pohdin, että onko kyse jostain raskauteen liittymättömästä tai sitten sellaisesta kivusta, jota kannattaa selkeästi varoa. Pari viikkoa aikaisemmin oli myös tätä kipua, mutta ei ollenkaan näin pahana. No katsellaan.



Väsynyttä fiilistä tuntui olevan viikonlopun pinossakin. Varmaan on sitten loppuraskaus just sitä, että huolehditaan ja huolestutaan kaikesta, mitä vaan voi murehtia. Selviänkö, onko kaikki hyvin, miten tässä nyt käy... Kunhan eivät synkät ajatukset valtais meidän mieliämme liiaksi. Voimia siis kaikille!



Sarafan rv 25+4

Huomenta kaikille marraskuisille tähän helteiseen maanantaihin.



Alampa valituksella: Onpa tahmea olo. Oltiin mökillä viikonloppuna ja lauantaina tuli tehtyä fyysistä työtä (siireltyä kiviä paikasta A paikkaan B). Eilen olin kun kuraan kuollut kuttu varmaan myös osittain kuumuuden ja huonosti nukutun yön takia ja näyttää sama olo vallitsevan tänäänkin. Täällä töissä on ihan jees, koska on viilentävä ilmastointi, mutta ei se viileys tätä tahmeaa oloa poista. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pari sadepäivää piristäisi välissä.



Puoliso on tänään ja keskiviikkona " hoitovapaalla" vanhemman tyttären kanssa, koska heillä alkaa tarha vasta torstaina. Huomisen minä olen taas tyttären kanssa. Saa nähdä, koska mies soittaa ja sanoo, että " voistiko tulla jo, pitäisi just NYT päästä töihin" . Veikkaampa, että iltapäivällä sillä hetkellä, kun itse menen töistä kotiin hän tulee ovella vastaan ja ilmottaa menevänsä illaksi töihin.



Vasta viikon päästä neuvolalääkäri, mutta kaikki varmaan on ihan hyvin masussa. Potkuja tuntuu, suppareita ei olo. Välillä liitoskipuja, mutta ne kuuluu toimenkuvaan. KELAn paperit roikkuvat edelleen, koska palkkatoimisto ei ole reagoinut millään tavalla pyyntööni saada se Y17 täytettynä. Taidampa laittaa kohta paperit ilman sitä lomaketta, lähettäköön sen sitten KELAan jälkijunassa.



Olispa kiva, jos olis jo marraskuu niin saisi nyytin pian tälle puolella vatsanpeiteitä. Aika menee nopeasti. mutta nyt kyllä tuntuu, että ei hitaampaa voisi madella.



Yritämpä kuluttaa tämän päivän, jos huominen olisi vaikka parempi.



Viljonkka 25+6

Jos ei tällä viikolla kuulu, menen perjantaina hieman kyselemään että mitäs nyt. Eihän siitä ole vasta ku parisen viikkoa kun sen hakemuksen pistin mutta olisi se jo kiva saada.

Neuvolalääkärissä kävin viime perjantaina. Kaikki oli hyvin.

Kiirettä on pitänyt kun siskon muuttoon on enää vajaa kuukausi aikaa ja olen häntä tässä viimeisen kuukauden autellut kaikenlaisissa asioissa.

Tälle aamulle kuuluu sitten hieman pahoinvointia ja kovia potkuja.

Vauvan liikkeet näkyy hyvin vatsan päällä, enää ei tarvitse kättä avuksi huomatakseen vauvan liikkeitä.

Jos tämä pahoinvointi menee ohi, ajattelin järjestellä vähän kaappeja. Luurangot" yms. pois kaapeista, ennen vauvan syntymää.

Toivoin että oltaisiin päästy muuttamaan uuteen, isompaan asuntoon ennen vauvan syntymää mutta nyt näyttää siltä ettei se toteudukaan kun kaupunki on hippasen hitaalla päällä, eikä me kuuluta niihin akuutteihin asunnon tarvitsijoihin...

Nyt pitää koittaa syödä jotain ennen kuin iskee vielä huonompi olo.



Swehina rv 26+1

Tahmainen olo tääläkin, johtuu varmaan helteistä. Viikonloppu meni siskon mökillä ns. sukupippaloissa ja hauskaa oli. Herkullista ruokaa, saunomista ja uimista. Esikko ei muuta olisi halunnutkaan tehdä kuin uidauidauida...

Kelan paperit lähtivät tänään palkkatoimiston kautta postiin, ihana päästä hipelöimään uusia vauvan vaatteita. Vanhat pitäisi kaivella autotallista ja päättää mitä pitää. Olen lainannut esikon vanhoja vaatteita tuttavilla ja saanut ne takaisin enemmän tai vähemmän " perskaanutuneina" . No, käytössähän nuo kuluvat ja päätin siksi ottaa pakkauksen jotta on sitten jotain ihan uuttakin tulokkaalla. Muuten on kyllä vauvantarvikkeiden järjestely ja laittelu into lähellä nollaa. Onhan tässä vielä paaaaaljon aikaa ;-)

Hyvää viikon alkua kaikille!



Masuapina 26+1

Pojalla alkoi oksennustauti!!! On sitte vihoviimenen tauti mitä meillä just nyt kaivataan, onneks on kerenny pytylle ja ämpärille, mut sit ku se tarttuu tohon meiän 1 vuotiaaseen niin kiva kiva, yrjöö joka paikassa ja sit se on mullaki pian, voi peeeee..... Liian myöhään kuulin et pojan kaverin perheessä tota tautia on, oli jo sit myöhästä ku kuulin, olisivat hekin voinu HIEMAN ajatella, ikinä en olis niin heti poikaa heille päästänyt...mutta ei auta ku kärsiä...

Yökin meni ihan pipariksi kun oli niiin kuuma ja kuumuus tais tota neitiäkin vaivata kun vähänväliä huus, eli ei ole paljoo nukuttu täälä perheessä viime yönä, tulee tooosi ihana päivä *huoh*

masuasukkikin on ollut aika hiljainen, liikkeitä kyllä on tuntunut, mut selvästi on nyt joku rauhallisempi kausi meneillään, onneksi ees vähän on ilmotellut itestään ettei tarvi huolestua.

Jahas täälä haisee pee, täytyy mennä vaipanvaihto puuhiin.



T. Yli väsynyt ja ärsyyntynyt Tuuli

Piitkästä aikaa.. olen joka päivä lukenut pinon mutta tuntuu että mitään merkittävää ei ole tapahtunut niin en ole sitten muka viitsinyt kirjoitella.



Omassa navassa kaikki ok - närästys meinaa vaivata (niinkuin aina ennenkin tässä vaiheessa) mutta olen aika hyvin saanut pidettyä sen kurissa piimällä ja viilillä. Hiivatulehdus iski eilen päälle ja päivä pitäisi vielä kärvistellä että pääsee apteekkiin, hiivakin rauhoittui kun suihkuttelin ja nyt on ihan siedettävä olo. Mies varmaan eilen illalla ihmetteli hieman ärtynyttä käytöstäni... mutta mitäpä sitä miehiä vaivaamaan tuommoisilla asioilla joista eivät tiedä yhtään mitään.



Närästyksen vuoksi olen rajoittanut syömistä aika paljon - ei iltapäivän jälkeen mitään semmoista ruokaa mikä voisi närästää ja aika hyvin on mennyt. Perheellekin tulee siinä sivussa terveellisemmät ruokailutottumukset koska kun käyn kaupassa niin en edes osta " riskialttiitta" elintarvikkeita kuten meetvurstia, appelsiinimehua, pullaa, sipsejä, suklaata... jne.



Mutta nyt takaisin työntouhuun.



MrsCruiser

Sain siivousvimman eilen illalla ja siivosin koko kämpän ja lelutkin löysivät paikalleen, oli muuten kamalan näköistä ennen tempausta..



KYSYMYS KAIKILLE: oletteko menossa mammajumppaan vai jatkatteko omassa jumpassa (vai ettekö aio jumpata ollenkaan)?? Minä olen luovuttanut aikoja sitten toivon että saisin jumpata kerran pari viikossa,mutta nyt ajattelin ilmoittautua mammajumppaan joka alkaa elokuun lopulla. Mietin vaan että kannattaako pariksi kuukaudeksi lähteä mukaan?? Olen yhdessä raskaudessa käynyt kyseisessä jumpassa,mutta vetäjä oli aivan p***a eikä tiennyt odottajista mitään.

Jos ja kun liitoskivut iskevät niin voi olla että jumppaaminen tyssää hyvinkin nopeasti..



Jas ja pikkuneiti 26+3

Maha ahdistaa, selkä ahdistaa, kuumuus ahdistaa, väsymys ahdistaa, saamattomuus ahdistaa, anoppi ahdistaa... Eli ei mitään uutta ;)



Näin viikon ekana työpäivänä selkä on vielä ihan ok tähän aikaan päivästä. Katsotaan sitten illalla, miten rampa olen sen takia. Turvotusta on alkanut tulla, sormukset ei enää meinaa mennä sormeen. Vauva on suorastaan aneemisen laiska liikkumaan, ei todellakaan mitään minuuttien (saati tunnin tai tuntien) jumppatuokioita täällä! Yksi potku tai muljahdus ja siinä se. Seuraava ehkä parin tunnin päästä. Alkaa jo pelottaa, että onko vauvalla oikeasti kaikki hyvin.



Mammajumpasta tai ylipäätään jumpasta. Itse en ole jumppaihminen ollenkaan, en siis tykkää kuntoilla niin että muut " näkee" . Tai siis en koe sellaista tilannetta kivaksi itselleni. Liikun siis lenkkeilemällä, ennen lapsia kävin yhdistetyillä kävely- ja juoksulenkeillä, nyt esikoisen jälkeen olen lähinnä kävellyt. Ja samalla linjalla siis jatketaan.



Mutta näin täällä :)



Marrastoive rv 28+1 (jipii, enää 12 viikkoa laskettuun aikaan... ja todennäköisesti siis saman verran synnytykseen kun käynnistykseen ehkä pääsen/joudun...)

Nyt on pakko pelkän lukemisen sijasta näpyttää itsekin ja kysellä löytyykö kohtalotovereita. Eli kärsiikö teistä joku muukin huonosta olosta, sellaisesta alkuraskaustyyppisestä öklötyksestä? Viime viikolla alkoi tällainen uusi vaiva, aikasemmissa kahdessa raskaudessa ei ole ollut ja nyt olenkin ymmälläni. Etenkin iltapäivästä alkaa olla todella huono, oksettava olo ja välillä tuntuu, että meinaa taju mennä. Parina yönä on käsivarret puutuneet, inhottava fiilis. Turvotusta on jonkin verran, vaikka vettä litkinkin litrakaupalla. Verenpaine alhainen, joten raskausmyrkytysoireitakaan nämä tuskin ovat. Loma loppui viime viikolla, joten aluksi pistin töihinpaluustressin piikkiin, mutta yhä vaan huono olo jatkuu. Neuvola vasta ensi viikolla ja oma täti lomalla, joten sinnekään en voi soittaa. Kamalaa, josta tätä oloa jatkuu loppuun asti, viikkoja kun vasta 24+!

Täällä myös yksi, joka malttamattomana odottelee, että saisi palkanlaskennasta ne äitiysraha hakemuksena takaisin ja pääsisi laittamaan ne Kelaan. Nyt on mennyt viikon verran siitä kun ne paprut laitoin palkkoihin..Olisi niin ihanaa päästä avaamaan jo äitiyspakkaus.



Tänään olikin sitten jo se pelätty sokerirasitus. Teki kyllä tiukkaa tuon syömättömyyden kanssa. Litku itsessään ei ollut laimeata kokista pahempaa :-) Saa nähdä minkä tuomion saan, edellisestä pääsin hilkulla läpi korkean paastoarvoni kanssa. Huomenna lääkärineuvolassa selviää.



Tämä kuumuus käy kyllä reippaasti kunnon päälle! Mitään en siis saa aikaiseksi. Ärsyttää kun alakertaankin on muuttanut joku nuorimies joka polttelee tupakkia niin, että käry kantautuu meille varttitunnin välein päivin öin...mitenkähän tuonkin voisin ystävällisesti miehelle ilmaista...kohta nukutan jo parvekkeella vauvaa, eikä tupakinkäryssä ole kamalan kiva olla kenenkään. Kaipa menen rimpauttamaan ovikelloa ja sanon, mitä mieltä olen asiasta.



Eilen olimme mökillä. Uimme ja saunoimme, minäkin, ensimmäistä kertaa tänä kesänä uskaltauduin uimaan.



Netistä tilasin eilen Mollavauvan imetystyynyn ja unipussin vauvalle. Toimitusaika näytti olevan 2-6 pv. Enää en ala sohvatyynyjen kanssa sekoilemaan. Nyt lähden ostamaan lasten kanssa Mamanista unitukityynyä, jotta saisin rentouttavamman asennon öisin tuon selkäni kanssa. Siis sellainen reisien väliin laitettava tyyny, joka pitää lantion ja selän suorassa. Mies asensi roikkumistangon oven karmeihin, jossa olen roikkunut aina kun muistan. Pakko saada tämä selkä kuntoon tai synnyttämisestä ei tule yhtikäs mitään.



Palailen huomenna linjoille neuvolalääkärikäynnin jälkeen.



Kanelisokeri 25+2

Onnex näyttää olevan muitakin joita ahistaa tänään...Mä en yksinkertasesti kestä näitä ilmoja enää!!! Yx tuttu yritti kovin lohdutella,et onnex et oo viimisilläs raskaana...oli tosi lohduttavaa! Ja tuntuu että kaikki kattoo hiukan kieroon kun " julkisesti" puhuu toivovansa vesisadetta ja +15asteen lämpötiloja,no kaipa se ihana syksy sieltä jo kohta kolkuttelee=)!



Marrastoive: Mullakin on jo pitkään ollut anoppi-ahdistusta,johtuu lähinnä siitä että anoppi ei oo osottanut mitään kiinnostusta tätä tulevaa ensimmäistä lastenlastaan kohtaan vaan touhottaa omia juttujaan aina nähdessämme (n.joka toinen päivä nähdään...)...kuulostipa kamalan katkeralta=)! Onnex voin omalle äidilleni puhua anopin kettuiluista ihan avoimesti. Mutta koittakaamme kestää noitten anoppien toilailut,mua ainakin lohduttaa ajatus siitä, että on sekin ihminen jotain ihanaa joskus tehnyt kuten poikansa=)!



Jumpasta: Mitä se on??? Siis en voisi kuvitellakaan meneväni jumppaan,olin sitte raskaana tai en.Kannatan lähinnä näitä " yksityisiä" liikunta-muotoja kuten kävelyä ja uintia. Jos mä olen jotenkin niin häveliäs kroppani suhteen...=)!



Muuten ei kuulu mitään ihmeitä,tällä viikolla on taas perhevalmennus ja isäntä ei taaskaan pääse,ku tulee työreissulta vasta luultavasti lauantai-aamuna. Masukki on ollut kovin vilkas parina päivänä,lepäilikin jo muutaman päivän (niin että tää äippä meinas jo huolestua...),mutta nyt mennään taas entistä vauhdikkaammin=)!



Nyt takasin kattoon yleisurheilua=)!



tiitiäinen78 & " nestori" 24+3

Mulla oli eilen ilta aivan kauhea!!!

Ensin vauva riehui masussa 2-3 tuntia jatkuvalla syötöllä,sitten meni semmoiseen asentoon että en mainannut päästä liikkumaan kun sattui tuohon navan lähettyville ja puolituntia kun masua hieroin niin meni ohi ja pääsin kääntymään toiselle kyljelle ja aloin nukkumaan.

No yöllä kun vessaan piti nousta niin sama homma pyöriminen ja huono asento...

Mulla kanssa tullut honoa oloa takaisin ja rv 25 nyt ja luulen että johtuu tuosta vauvan kasvusta että painaa masussa jonnekkin semmoiseen elimeen joka aiheuttaa huonovointisuutta.

Välillä tuntuu myös että olis alkanut kutinoita oleen vähän useemmin,ja mietinkin että pitäskö mun nyt mennä sinne verikokeisiin vai vieläkö odotan viikon,kun on seuraava neuvola...

Jatkuvaa tuo kutina ei ole joten siksi mietinkin että johtuukohan jo hepatoosista vai ei!

En nimittäin ole kyllä kovasti itseäni rasvaillukkaan ja sitä ajattelin nyt ensimäisenä tuohon kutinaan kokeilla,koska kutina on enimmäkseen mahassa eikä jalkapohjissa ja kämmenissä...

Mutta tämmöistä nyt meille...

Seuraavalle vuoroa kirjoitella!

Helle rasittaa omaakin oloa, en jaksa auringossa oleilla ollenkaan. Toisaalta olen tosi tyytyväinen, ettei esikoista tarvitse esim. kuravaatteisiin mahan kanssa pukea - joskus tekee tiukkaa ihan kesävaatteidenkin päälle saaminen. Turvotusta on vähäsen, sormukset eivät kiristä, mutta liikkuvat tavallista nihkeämmin. Pitäisi kai muistaa juoda enemmän vettä.



Yritin äsken varata itselleni neuvolalääkäriä loppuviikoksi saikkua varten, mutten tietenkään aikaa saanut näin lyhyellä varoitusajalla. Omalla terveysasemallakin on täyttä ja vain akuuttiaikoja ohjattiin kysymään loppuviikosta. Ei oikein nappaa... tulee aika karvaana muisto tk-lääkärin tekemästi keskenmenodiagnoosista rv8... Toisaalta haluaisin käydä yksityisellä gynella ja samalla ultrassa, kun on täysin ilman syytä huoli masukin voinnista, mutta periaatteessa minusta pitäisi nämä raskausasiat saada hoidettua ihan julkisella puolella. (Supistelee siis edelleen, rasituksessa ja pitkien matkojen aikana kipeästi ja supistus jää päälle.) Töihin en uskaltaisi " yrittämään" - saisin nyt ekaluokan, ja tiedän, miten oppilaat opeen leimautuvat. Tuntuu kurjalta ajatus poukkoilusta töihin/sairaslomalle. Paras kai olisi siis töidenkin kannalta, että " äitiyslomittaja" aloittaisi heti. On vaan ristiriitainen olo, kun ikinä en ole pitkään töistä ollut poissa - toisaalta tuntuu tarpeelliselta ajatella lapsen pysyvät masussa mahdollisimman kauan.



Masun muodosta ovat jotkut kirjoittaneet. Minusta tuntuu, että omani on melko kookas. (Sf-mitta tosin on siivosti keskikäyrällä, mutta lapsi mahassa poikittain.) Kai oma rakenne vaikuttaa ihan hurjasti masuun ja aikaisempi raskaus ;) Ainakin itse kannoin esikoista näillä viikoilla paljon korkeammalla.



Ingefära 26+6

Taidan olla outo... vaikka onkin näin kuuma ja jatkuvasti hiki, niin silti en sen kummemmin odota viileämpiä kelejä. Tottakai saisi sataa ja reilusti, on tuo luonto niin kuivunut. Mutta säät muuttuvat kuitenkin ja sitten kuullaan sitä, kun toivotaan lämpimämpiä ja kuivempia kelejä. Olen jo ajat sitten tyytynyt siihen, että luonto on mitä on ja sen mukaan eletään =)



Viikonvaihde meni sitten metsässä hikoillessa. Tuntui, ettei saanut taas paljoa aikaan, mutta jotain edes =) Siellä sitä vain huomaa eritoten, ettei saisi kumartua yhtään, kun alkaa närästää. Muutoin ihan hyvä olo, mutta jos masu *lyttääntyy*, niin ei kiva.



Tänään on sitten siivottu ja pitäisi vaan jatkaa. Tuntuu, ettei se homma lopu koskaan. Pitäisi tehdä tarkempaa siivoustakin, muttei innosta =( Vaikka meillä allergiaa onkin, en ole ihan siivousfanaatikko. Ei sitä joka päivä jaksa imuroida ja metsästää pölyjä.



Siitä jumpasta! Ennen miestä ja lapsia liikuin ja urheilin aktiivisesti. Jumppaa, lenkkeilyä jne. Sitten ne pikkuhiljaa jäi ja etenkin lasten jälkeen ei ole liikuttu yhtään. Siis vartavasten. Sitä kyllä kaipaan! Vaan ei ole aikaa... Itsekseni yritän kotona jumppailla, mutta tosi onnetonta se on. Koko ajan on yksi tai kaksi lasta hyppimässä päällä tai jaloissa. Liikkuminen on siis lähinnä sellaista hyötyliikunnan tapaista =o



No nyt on naperot taas täydessä vauhdissa! Joku ihmettelikin sitä, miten pärjää kolmen kanssa (tai useamman!). Kyllä sellainen on täälläkin joskus mieleen juolahtanut, kun on suotu tuollaisilla ikiliikkujilla ja jääräpäillä. Tämä äippä toivoo joulupukilta säkillisen hermoja...



TalviSalama + Tiitiäinen 27+4

Minulle iski toissa yönä oksennustauti! Voi kamala mikä olo. Eilinen päivä, kuten myös tämä päivä on mennyt sängyssä maaten. Nyt tulin koneelle katsomaan sähköpostin ja samalla tietysti lukemaan marrasmurujen kuulumiset.

Kuume on huidellut 38:ssa, en ole pystynyt syömään mitään ja olo on liian heikko jalkeilla olemiseen. Ei tässä ole muuta voinut ja pystynyt tekemään kuin nukkumaan. Sekin on hankalaa, kun mahan takia asennot ovat rajalliset, ja selkä, lonkat ja kyljet ovat kipeät. Panadolilla sain kuumeen laskemaan ja sitten pukkasi ihan hirveä hiki, lakanat märät. Todella inhottava tauti.

Yöllä supisteli paljon, ja aina kun käännyn oikealle kyljelle niin alkaa supistaa. Mistä lie sekin johtuu. Vauva on kuitenkin onneksi liikkunut normaaliin tapaan.



timaja 25+4

Meilläkään anoppia ei vauva voisi vähempää kiinnostaa. Tai siis näin hänen käytöksestään voi päätellä. On kommentoinut raskautta tasan 2 kertaa, ekalla kerralla (kun olimme juuri kertoneet vauvasta) totesi minun LIHONEEN ja nyt kesällä taas kysyi, että paljonko olen LIHONUT kun en näytä LIHONEEN ihan niin PALJON kuin esikoista odottaessa. Äidilleni hän kertoi viikonloppuna (meillä oli pienet tuparit), että hänellä, siis anopilla, oli vahva poikaTUNNE kun odotin esikoista. Ja että nyt hänellä on tyttöTUNNE. Saakeli, mun anopillani ei voi olla mitään TUNNETTA mun kohdussani kasvavan vauvan sukupuolesta. Hän voi arvailla ja miettiä kuten muutkin, mutta kyllä TUNNE tästä asiasta on varattu ihan vain minulle itselleni. Jotenkin ärsyttää se, että me ei todellakaan olla mitkään läheiset eikä ikinä jutella mitään syvällisiä (siis esim. omalta äidiltäni voisin tuollaiset " tunne" -puhelut vielä ymmärtää, sen verran läheisiä ollaan) ja hän sitten julkisissa tilanteissa yrittää näyttää, että voi miten onkaan kiinnostunut ja kuinka hänellä on oikein vahvoja tunteita mun syntymättömistä vauvoistani. Ja kahden kesken laukoo vain lähinnä loukkaavia asioita.



Niin ja siis esikoisen kuulumisia ei soittele edes omalta pojaltaan (mulle on soittanut viimeksi 3v. sitten) ja viimeksi kävi meillä ennen lauantaita 8kk sitten. Välimatkaa huikeat 130km ja hänellä auto+ajokortti ja ikää huikeat 47v. Ja kehtaa valittaa meidän heillä käydessämme (vähintään kerran kuussa) että näkee poikaamme niin harvoin... Helpompihan hänen on meille tulla kuin meidän heille.



Jep.. mutta sainpa purettua vähän...

huonosta olosta. Mulla aiheuttaa vähän tuo raudan syönti sellasta öklötystä ajoittain... purkin mukaan, se voi olla " sivuoire" .



TOIVOOVAUVAA, kuvaileppas mulle vielä tarkemmin sitä kipuasi navan lähettyvillä. Muutkin, jos teillä oli niitä viiltäviä kipuja, niin kuvailkaas niitä. Kävin siellä neuvolalääkärissä tuon erittäin kovan viiltävän kivun takia (en yleensä valita kipua herkästä)... vauvan tilanne kyllä tutkittiin tarkkaan, mutta oma tila jäi vähän huteraksi. Lääkäri oli sitä mieltä, että vauva vaan painaa johonkin niin ikävästi. Kipu on vaan samassa paikassa kuin kaksi ja jopa n. kahdeksan viikkoa sitten, en usko että vauva vielä silloin olisi voinut moista aiheuttaa. Muutoin lääkärireissulla kaikki oli ihan hyvin... Hb oli tosin laskenut edelleen, nyt 101 ( ei ihme että väsyttää!!! ), yhden tabletin sijaan joudun ottamaan kolme päivässä.

Onpa vain taas hikiset oltavat. Viikonloppuna uskaltauduin käymään maatalousnäyttelyissä vaikka kuuma olikin,loppuilta meni puhallessa...

Muuten oma vointi on hyvä,masu on kookas kun vauva poikittain. Minusta tuntuu ettei edes potkut näy päällepäin niin hyvin kuin edellisillä kerroilla. Vielä olisi loman rippeet jäljellä jonka jälkeen paluu arkeen 6 viikoksi, saas nähdä jaksetaanko loppuun asti. Niin ja vaunut tuli hankittua kun sai niin halavalla( taidan olla Sulo Vilenille sukua)

Nyt muille vuoroa :)

vaikka miten pitkään rustasin, ja se katosi taivaan tuuliin....



en jaksa nyt muuta, kuin kysyä kisupikkukuulta, mihin vaunuihin päädyitte? Mekin käytiin farmarissa, oli muuten tukalaa, kun kuuma ja porukkaa, ku sepsin pelis ;)



Palaan joskus myöhemmin kirjoittamaan ne kaikki muut jutut, nyt puutuu jo takapuoli ;)

No tuo kipu ilmestyi heti kun vauva meni selvästi tuohon keskimahankohdalle vähän niinkuin navan alle.

Siinä tuntuikin ihan selvästi vauva nukkuvan...

Joten kipu vain oli siinä ja jos yritin liikkua niin se tuntui oikein repäisevästi ja siksi siis esti kääntymisen ja nousemisen.

En osaa siitä oikeen muuta sanoa.