Onneksi harkittiin eikä ostettu omaa asuntoa!!

Karkasi tuo edellinen... 77:lle vastaisin, että tosiaan säästimme ensiasuntoon tarvittavat 15% vuodessa sillä tavalla, että luovuimme autosta ja molemmat kuljimme bussilla (työmatkoihin kului varmaan yhteensä 4 tuntia, kun molempien matkat olivat tunti sivu) ja elimme sen jälkeen vain toisen palkalla. Olimme tuohon aikaan vuokralla Tapiolassa isohkossa asunnossa, vuokra oli tuolloin 700 euron luokkaa, mutta tulot olivat pienemmät kuin mitä nykyään.



Väittäisin, että jos on kaksi töissä käyvää eikä kovin suuri kulutus, niin vuodessa tai kahdessa saa edelleenkin kasaan jonkinmoisen summan. En tiedä tarkkaan, että mitä keskivertoperhe tienaa nettona kuussa, mutta jos vaikka 3500 (olettaen, että tulot olis siis 1750 netto), niin jos perheen elämiseen menisi vaikka 1800 ja siihen päälle vaikka asumiskulut, vaikka 700, niin minun laskupääni mukaan säästöön pitäisi jäädä 1000 euroa kuussa. Meillä kun ei ollut tuohon aikaan lapsia ja luovuttiin autosta, niin saatiin varmaan 1500 euroa kuussa säästöön, vaikka palkat eivät olleet siihen aikaan edes tuota luokkaa. Käytännössä elettiin toisen palkalla ja toinen laitettiin säästöön.



Jos säästöön laittaa 1000 euroa kuussa, niin ei sitä 15% ihan vuodessa saa, mutta kahdessa kylläkin, tai riippuu tietty asunnon hinnasta, mut kyllä sillä hinnalla jo jotain saa.

Vierailija:

Asutaan asumisoikeusasunnossa tällä hetkellä. Sitten kun omaa hankitaan, me halutaan kuitenkin ihan kunnon talo omalla tontilla eikä mitään kämästä kolmiota kerrostalosta. Ja nyt talojen hinnat on vaan ihan järkyttäviä. Jonkun koinsyömän rintamamiestalon saattaisi saada alta 150 000 meilläpäin. Ja se ois sit siinä kunnossa, että kaikki paitsi kannatinhirret pitäis rempata!

Aso on hyvä silloin, kun vuokrakämppä tuntuu liian epävarmalta ja omistusasunto on liian kallis (tällä alueella missä asumme, maksaa perheelle sopiva rivitaloasuntokin jo 300 000 euroa).

säästäisi asuntoa, ehkä noin 30-vuotiaana voisi alkaa harkita vasta lasten tekoa. Meillä lapset alkavat siinä vaiheessa olla jo kouluiässä... Eli toisaalta ei sitten tarvitse laskea asuntolainoihin sitä varaa, että olisi pitkiä hoitovapaita tms. suunnitelmallia poissaoloja töistä tulossa.

Lisäksi tällä palstalla on hyvin eri-ikäisiä keskustelijoita: kyllähän vähän yli 20-vuotiaat on eri tilanteessa asuntolainojensa kanssa väkisinkin kuin vaikkapa 45-vuotiaat!

melba:

Karkasi tuo edellinen... 77:lle vastaisin, että tosiaan säästimme ensiasuntoon tarvittavat 15% vuodessa sillä tavalla, että luovuimme autosta ja molemmat kuljimme bussilla (työmatkoihin kului varmaan yhteensä 4 tuntia, kun molempien matkat olivat tunti sivu) ja elimme sen jälkeen vain toisen palkalla. Olimme tuohon aikaan vuokralla Tapiolassa isohkossa asunnossa, vuokra oli tuolloin 700 euron luokkaa, mutta tulot olivat pienemmät kuin mitä nykyään.

Väittäisin, että jos on kaksi töissä käyvää eikä kovin suuri kulutus, niin vuodessa tai kahdessa saa edelleenkin kasaan jonkinmoisen summan. En tiedä tarkkaan, että mitä keskivertoperhe tienaa nettona kuussa, mutta jos vaikka 3500 (olettaen, että tulot olis siis 1750 netto), niin jos perheen elämiseen menisi vaikka 1800 ja siihen päälle vaikka asumiskulut, vaikka 700, niin minun laskupääni mukaan säästöön pitäisi jäädä 1000 euroa kuussa. Meillä kun ei ollut tuohon aikaan lapsia ja luovuttiin autosta, niin saatiin varmaan 1500 euroa kuussa säästöön, vaikka palkat eivät olleet siihen aikaan edes tuota luokkaa. Käytännössä elettiin toisen palkalla ja toinen laitettiin säästöön.

Jos säästöön laittaa 1000 euroa kuussa, niin ei sitä 15% ihan vuodessa saa, mutta kahdessa kylläkin, tai riippuu tietty asunnon hinnasta, mut kyllä sillä hinnalla jo jotain saa.

Vierailija:

sukulaisia kiusauta takauspyynnöillä. Työstä säästettiin, laitettiin 3 vuotta mun palkka säästöön kokonaan ja elettiin toisen palkalla. Nykyään ihmiset ei säästä kun kaikki on saatava heti ja nyt.

Kuten kerroin, niin me saatiin säästettyä se tarvittava 15% lapsettomana aikana vuodessa ja mainitsin, että jos olisi lapsia, niin aikaa voisi mennä vaikka pari kolme vuotta.



Mitä tuohon tulee, että ihmiset tekisivät 30-vuotiaana lapsensa, niin se on jo (valitettavasti) tätä päivää. Pääkaupunkiseutulaiset saavat keskimäärin ensimmäisen lapsensa muistaakseni noin 30-vuotiaana, akateemiset varmaan vielä myöhemmin. Sinänsä tämä on sitten jo ihan kokonaan oma mielenkiintoinen keskustelunsa, sillä peräti kolmasosa akateemisista jää lapsettomaksi jo nyt Keski-Euroopassa ja Suomessa ollaan ottamassa kovaa vauhtia tätä samaa kehitystä kiinni.



Mitä itseen tulee, niin mä sain lapseni 26-vuotiaana.

Vastausten taso on nimittäin kohtalaisen vihamielinen. Kyllä sen pöllömpikin tajuaa, että ihmisen ei kannata ostaa omaa asuntoa, jos:

-talous ei ole vakaa (esim. kumpikin väliaikaisessa työsuhteessa tai alalla, jossa työt saattavat yhtä-äkkiä loppua)

-ei halua ostaa mitä tahansa kämppää, vaan etsii Kotia (enkä tarkoita tällä mitään poreallashommeleita, vaan sitä, että ihmisille on yleensä aika tärkeää kokea ostamansa asunto jollain lailla omaksi)

-alueella, jossa asuu, asuntojen hinnat ovat naurettavia

-ja naurettavan hintaista asuntoa ei kannata ostaa missään nimessä, jos aikoo sen joskus myydä!!! Nykyisillä hinnoilla siinä jää melko varmasti miinukselle.

ostettiin 3v sitten länsi-suomalaisesta pikkukaupungista ok-talo lähes keskustasta 52 000¿. ei siinä ole kirjotusvirhettä. reilut 200 neliötä ja kiva pikkanen tontti. ei remontintarvetta, onneksi kun mun miehen kanssa ei ymmärretä semmosten päälle mitään.

Me katsottiin just kolmisen vuotta sitten epätoivoisina hintojen nousua, kun silloin oltiin vielä molemmat opiskelijoita eikä tietenkään varaa ostaa mitään. Ja nähtiin kyllä tuo hintakehitys. Kyllä ketutti. Nyt, vaikka on tuloja, niin ei todellakaan ole edes haluja ostaa mitään. Katsotaan muutama vuosi kehitystä ja sitten harkitaan uudelleen.

No noi mun ennustukset perustuu ihan talousihmisten ennustuksiin koron noususta ja siihen, et ihmisten maksukyky pysyis samana. Laskusuhdanteissa voi olla, et maksukyky heikkeneekin.



Mä tosin ennustelin asuntojen hinnan laskua jo pari vuotta sitten, samoin kuin moni muukin, mut tosiasia on, et pankit ovat alhaisten korkojen ja sen, että laina-aikoja on venytetty entisestään ja lisäksi vielä senkin takia, että ihmisille on tullut eurosokeus, mahdollistaneet asuntojen hinnan nousun vielä nämä pari vuotta. Nyt alkaa kuulua vasta ensimmäiset ongelmat, kuten vaikka tavallisten lapsiperheiden jonot velkaneuvontaan. Nämä parin viime vuoden tekohengitys siis alkaa nyt tuottaa satoaan, valitettavasti.

Eli jos me asuisimme vuokralla, maksaisimme vuokraa väh. 800 euroa. Tuon saman summan lyhennämme lainaa kuukausittain.



Lisäksi maksamme toki vastikkeen, mutta korkovähennyksen ansioista nettotulomme ovat n. 200 euroa enemmän kuin muutoin olisi eli suunnilleen tuo 800 euroa menee asumiskuluihin kaikkiaan.



En siis keksi mitään järkevää syytä, miksi maksaisimme 800 euroa vuokraa, kun kerran nyt maksamme samalla summalla omaa asuntoa. Lisävuosia on mahdollista ottaa.. niin tiukaksi ei laina-aikaa ole sidott. Olkoonkin, että korkoa tulee maksettua hirveät summat - kaikesta huolimatta se on kotiinpäin!



Olen samaa mieltä kuin moni kirjoittajista, että lainavuosiin ei pelkästään kannata tuijottaa.

jos olet YHTÄÄN seurannut mediaa, velkaneuvontaan menee tällä hetkellä pääosin monivelkaisia ihmisiä eli heitä, joilla on muutakin kuin asuntovelkaa.



Na. tavalliset asuntovelalliset eivät vielä kansoita velkaneuvontaa.



Toki lehdistö mieluusti lietsoo hysteriaa kyseisellä asialla, kuten muutamat henkilöt myös tällä palstalla tuntuvat tekevän...

Ja meidän lainabudjetti laskettiin aikoinaan niin että meillä on varaa maksaa tuplamäärä lainaa pois kuussa jos korot niin paljon nousee, mikä nyt olisi täysin utopista.

Lainaehdot ovat myös hyvät, meillä on esim. alhaisin pankin oma marginaali kuin missään.

Hyvin kestetään korkojen nousu ja reilu kymmenen vuotta niin meillä ikioma tila.

Vuokraa voi ja saa toki maksaa vaikka maailman tappiin asti, siitä vaan ei mitään jää käteen vuokrasuhteen loputtua.

Tottakai pitää järkevästi miettiä laina, jos epäilee omaa maksukykyä niin silloin ei lainaa oteta.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin tottakai se yleensä on niin, että yksi asia ei ihmisten lainanmaksukykyä haittaa vielä kovinkaan, vaan tarvitaan useampi ongelma yhtä aikaa. Mutta mitä enemmän on lainaa, niin sitä pienempi asia katkaisee sen aasinselän. Minusta lapsiperheellä ei kannattaisi olla lainaa 300000 euroa eli 1800000 mummonmarkkaa, mutta se tietty vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Se, että ihmiset sellaisia ylipäätään haluavat, kertoo kulttuurista " mulle tänne kaikki ja heti ja nyt me eletään" ja se voi tarkoittaa sitten myös montaa muuta juttua elämässä, joten asuntolaina ei ole heillä edes välttämättä se ainut laina vaan on uutta autoa ja laajakuvatelkkaria ja ties mitä.



Itsekin olen sitä mieltä, että elämä on tässä ja nyt ja haluan tarjota itselleni ja perheelleni nykyisyydessä hyvän elämän. Meidän hyvään elämään ei vaan tarvita 300000 euroa lainaa eikä siten tällä hetkellä 1000 euron kuukausikorkoja. Vaikka siitä kuinka saisi korkovähennykseen 30%, niin silti korkoja jäisi maksettavaksi nyt 700, puhumattakaan, että mitä menisi jos korot olisi 6% (silloin korot olis 1500). Ja ei tuo 6% korko nyt niin mahdoton ole...

Vielä yhden ajattelemisen aiheen heitän tähän eli, kyllä tällä hetkellä saa veroista vähentää omistusasunnon korot, mutta aika rohkea saa olla, joka siihen luottaa täysin seuraavat 30 vuotta.

valaistu pururata kulkee tien toiselta puolelta, samoin valaistu luistinrata/urheilukenttä (100m). 3 ruokakauppaa on n. 500m päässä, siellä on lisäksi vaatekauppaa, pitseriaa, apteekki, posti, pubi, pankki, 2 kioskia. Talossa on 120 neliötä (3mh, oh, k, th, ph, s, vh), tonttia on reilu 1000 neliötä. Valmis piha piharakennuksineen, hintaa oli 350 000 mk. Lainaa ja korkoa maksetaan vähemmän kuin vuokraa maksettiin viimeisemmässä kolmiossa. Laskettiin että pystymme maksamaan lainaa pois vaikka olisimme molemmat työttömiä. Nyt maksellaan aina lisä suorituksina isommissa pompseissa lainapääomaa pois kun tilille on kertynyt ylimääräistä.



Itse olen ollut kotiäitinä ja opiskellut, mies töissä pienellä palkalla. Tämän pienempiä tuloja en enää voi taikoa mistään eli suunta on vain ylöspäin. Korkojen tulisi nousta todella paljon ennenkuin se meitä hetkauttaisi suuntaan tai toiseen. Sitä paitsi meidän alueella asuntojen hinnat ovat niin nouseet, että saisimme talostamme tällä hetkellä melkein tuplasti tuon mitä itse maksoimme.

Kyselee hämmästynyt vuokralla asuva.

että lainojen korkojen noustessa varmasti nousee myös vuokrat. Kuka nyt vuokraa persnettona. Ja lainasummista puhuttaessa kannattaa aina muistaa tilanne pk-seudulla, eli asunnot maksavat, mutta niin maksavat myös vuokrat.

Täällä maksaa kolmiosta enemmän vuokra kuussa kuin mitä me nyt maksetaan omasta yhtiövastikkeineen.

Meillä on tasaerälaina, joten korkojen nousu ei haittaa paskan vertaa.



Laina-aika on nyt 20 vuotta, mutta kun menen töihin sitä pudotetaan sillä sitten voimme maksaa sitä hiukan nopeammin pois.



Jos käy niin, että asuntojen hinnat laskee, niin sittenhän me saadaan halvalla oma talo!



15 vuoden kuluttua sinä ap olet yhä vuokralla, ja me asutaan omassa.

Mahtaapa sitten harmittaa....

Noi 200 000 euron lainat tuntuu ihelvetin ISOILTA - ihan riippumatta tulotasosta. Todella siihen elämiseenkin pitää varata rahaa, ja nouseva hintakehitys kannattaa huomioida myös esim ruoan, vaatteiden, bensan hinnoissa.



On myös vaikea ymmärtää, miten nykyään ei kolmilapsinen perhe voi kuvitellakaan asuvansa alle 150 neliön omakotitalossa. Kymmenen vuotta taaksepäin mentäessä se oli ihan mahdollista. Ja jos vielä pidemmälle ajassa mennään... tarvinneeko edes jatkaa? Kelpo ihmisiä - ja onnellisia perheitä- kasvaa niukemmissakin neliöissä.



Itse ollaan tehty ratkaisu, että asutaan vielä vähän aikaa 90 neliön talossa (2 aikuista, 2 lasta), ja odotellaan rauhassa hintojen laskua. Velkaa meillä ei ole enää, joten nyt nautitaan vähän aikaa tästä vaiheesta, ja matkustellaan, sisustetaan ym. Velkaa pitää varmaan meidänkin vielä tehdä, kun halutaa kuitenkin pysyä Tampereen keskustan tuntumassa... Toivottavasti ei kuitenkaan kovin paljoa.

ostin kohtuullisen kokoisen kaksio helsingistä jota asumme tällä hetkellä mieheni kanssa kahdestaan. laskimme ennen ostamista, että mahdumme tähän kolmen kesken vauvan kanssa jos oikein lykästää tulevasiuudessa.



no, nyt lykästi, odotan vauvaa ja jos tätä asuntoa emme saa myytyä voitolla, jäämme tähän asumaan. so simple. ja lainaa on jäljellä 100 000¿.



kuinka monella vuokralla asujista on muuten vuositulot 30 000¿ ja veroprosentti 18?