Lue keskustelun säännöt.
Poika sai koulussa sairauskohtauksen ja nyt kiusataan. Mulla särkyy sydän
13.02.2021 |
Mitenhän aloittaisin? Sanotaanko että kyseessä ei ole mikään kovin pitkään jatkunut kiusaaminen vaan aika tuore juttu.
Mun seiskaluokkalainen sai tammikuussa koulussa sairauskohtauksen ja pyörtyi. Tajuttomana maatessa oli tullut myös pissa housuun.
Heti kun poika palasi kouluun oli alkanut "läpän heitto" ja muka hauskojen lempinimien keksiminen. Poika sanoo että hänelle myös nauretaan. Pojalla on kavereita mutta nekin kuulema lähtee leukailuun mukaan..
Nyt poika ei enää halua mennä kouluun. Meillä monena iltana ollaan itketty asiaa. Mä en kestä katsoa. Luokanvalvojakin sanoi että on jutellut oppilaiden kanssa, mutta ei siitä oo mitään hyötyä. Sama meno jatkuu välitunneilla :/
Kommentit (340)
Tuossa yhdesdä ketjussahan ope kyselee mitä tekisitte kiusaamisen lopettamiseksi ja tuo esille monin tavoin kuinka kaikkia konsteja käytetään ja kiusaamiselle ei vaan voi mitään. Lisäksi tilanteet ei ole useiden mukaan mustavalkoisia ja kiusaamista on molemmin puolin ja mikä nyt sitten onkaan kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 70- luvun lopulla lukiossa, ja pyörryin muutaman kerran aamunavauksessa( jossa kaikki koulun oppilaat seisoivat juhlasalissa). Koskaan ei kukaan sanonut mitään siitä. Siihen aikaan ei ollut kiusaamista juuri lainkaan kouluissa. Ap: n kannattaa ehdottomasti ottaa opettajiin yhteyttä, ja opettaja kertoo, että tällaiselle asialle ei naureta tai sanota. Kertoo asiallisesti. Mikäli jatkuu niin lapsen ei tarvitse sellaiseen kouluun mennä. Lapsi voi itsekkin kertoa, että hän pyörtyi ja siinä ei ole mitään ihmeellistä, sanoa että mistä johtuu. Kiusaamisen on loputtava.
Kyllä kiusaamista oli 70- 80- luvuilla kouluissa ja väitän, että sitä oli enemmän kuin nykyään.
Sinun onnesi on, ettet sitä joutunut kohtaamaan.
Ei ollut samanlaista kuin nykyisin, koska opettajilla oli valtaa puuttua ja poistaa häiritsijä koulusta. Karttakeppi heilui kipeästi kun paha poika sai kynsille. Väkivaltaa en rangaistuksena suosittele, mutta opettajien mahdollisuuksia toimia pitää lisätä. Ei vaan ole oikein, että oppilailla on nykyisin suurempi valta kuin oppilailla. Kaikki opettajien sanat ja teot syynätään ja tutkitaan, vaikka vastassa olisi koko luokkaa häiritsevä kiusan tekijä. Opettajien tilanne on sama kuin poliisien, he ovat aina ensisijaisia syyllisiä, olkoot tilanne mikä hyvänsä ja hyvin tämän esille tuovat myös ip-lehdet, kun lööpit punaisena juttua kerrotaan kuin opettaja teki sitä sun tätä. Mutta itse todellista tilannetta ei myöhemmin esiin tuoda, siis sitä, ettei se opettaja ollutkaan syyllinen.
Korjaan, siis ei ole oikein että oppilailla on suurempi valta kuin opettajilla.
Jännä kun opet valittaa, ettei ole keinoja puuttua kiusaamiseen kun eivät käytä niitä vähäisiäkään keinoja. Opet ei esim. puutu mitenkään kun havaitsevat kiusaamista. Eivät vain ole huomaavinaankaan. Eivät jätä jälki-istuntoon tai soita kiusaajan vanhemmille. Vaikea kuvitella, että yhtäkkiä muka ottaisivat järeät keinot käyttöön. Nytkin usein opettajat ajattelevat kiusatussa olevan vikaa.
Ei noihin kiusaajanulikoihin tehoa muu kuin antaa samalla mitalla takaisin, sanallisesti. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja esimerkiksi jokaisen ulkomuodosta löytyy huomautettavaa. Kun muistuttaa tästä aina kun kusihousu-kommentit alkaa, kiusaaja huomaa, että myös kiusatulla on sanallinen lyömäase. Normaalille käytöstavat omaavalle lapselle tämä on vaikeaa, mutta näiden apinan tasolla olevien kiusaajien kanssa on toimittava alkeellisesti. Ei niiden aivokapasiteetti muuhun riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 70- luvun lopulla lukiossa, ja pyörryin muutaman kerran aamunavauksessa( jossa kaikki koulun oppilaat seisoivat juhlasalissa). Koskaan ei kukaan sanonut mitään siitä. Siihen aikaan ei ollut kiusaamista juuri lainkaan kouluissa. Ap: n kannattaa ehdottomasti ottaa opettajiin yhteyttä, ja opettaja kertoo, että tällaiselle asialle ei naureta tai sanota. Kertoo asiallisesti. Mikäli jatkuu niin lapsen ei tarvitse sellaiseen kouluun mennä. Lapsi voi itsekkin kertoa, että hän pyörtyi ja siinä ei ole mitään ihmeellistä, sanoa että mistä johtuu. Kiusaamisen on loputtava.
Kyllä kiusaamista oli 70- 80- luvuilla kouluissa ja väitän, että sitä oli enemmän kuin nykyään.
Sinun onnesi on, ettet sitä joutunut kohtaamaan.
Ei ollut samanlaista kuin nykyisin, koska opettajilla oli valtaa puuttua ja poistaa häiritsijä koulusta. Karttakeppi heilui kipeästi kun paha poika sai kynsille. Väkivaltaa en rangaistuksena suosittele, mutta opettajien mahdollisuuksia toimia pitää lisätä. Ei vaan ole oikein, että oppilailla on nykyisin suurempi valta kuin oppilailla. Kaikki opettajien sanat ja teot syynätään ja tutkitaan, vaikka vastassa olisi koko luokkaa häiritsevä kiusan tekijä. Opettajien tilanne on sama kuin poliisien, he ovat aina ensisijaisia syyllisiä, olkoot tilanne mikä hyvänsä ja hyvin tämän esille tuovat myös ip-lehdet, kun lööpit punaisena juttua kerrotaan kuin opettaja teki sitä sun tätä. Mutta itse todellista tilannetta ei myöhemmin esiin tuoda, siis sitä, ettei se opettaja ollutkaan syyllinen.
Mun kiusaaminen tapahtui juuri 80-luvulla, täysin näkyvästi ja kuuluvasti jopa oppitunneilla. Opettajan ainoa neuvo oli juuri tuo "älä välitä, ei ne pahalla". Kutosluokalla tilanne meni lopulta niin pahaksi että vanhempani menivät koululle ja olivat pitäneet kiusaajilleni sen sortin puhuttelun että pojat olivat olleet hyvin kalpeina ja hiljaa. Rehtori suuttui tästä henkilökohtaisesti kun kehdattiin silleen ottaa oikeudet omiin käsiin, mutta ainakin kiusaaminen loppui siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nykyteineillä empatia oikeesti vähentynyt näin paljon?!
Diabeetikko kaverini pyörtyi koulussa samoin, pissat tuli housuun. Hän löi kaatuessaan päänsä pulpettiin niin, että silmä oli pitkään mustana ja ohimossa kuhmu. KUKAAN ei irvaillut hänelle tapahtuneesta! Luokkatovereista osa "jäätyi", eli meni täysin lukkoon kun tuo tapahtui. Eivät osanneet kuin tuijottaa, ja pitkään eivät selvästi uskaltaneet puhuakaan tyypille, moniin viikkoihin. Osalle selvisi vasta tuon tapahtuman jälkeen, kuinka vaarallinen sairaus tuo todella on, ne muutamat pissiksetkin jotka oli välillä selkeesti närkästyneitä, kun kaverinisai kesken tunninkin lähteä ruokalaan hakemaan syömistä, alkoivat vihdoin tajuta, ettei kaveri "huvikseen" niin tee.
Osasta tuli kaveria kohtaan ylihuolehtivaisia, puoli lukukautta olivat kuulostelemassa (kuulemma rasittavuuteen asti) miten kaveri voi ja onhan hän muistanut syödä jne. Mutta kukaan ei kiusannut!
Olen vuosimallia - 89, eli ihan kauhean pitkä aika ei näistä ajoista ole...
Sydäntä särkee ap:n pojan puolesta :(
Itse menisin ihan vanhempana koululle ja pitäisin tunnin aikana luokalle tietoiskun poikani sairaudesta. Siis puhuisin heille kuin ihminen ihmiselle: kertoisin sairaudesta, kuinka se todettiin ja miten se vaikuttaa elämään.
Herättäisin luokan empatiantunteen. Veisin heidät tilanteeseen, MILTÄ kiusaaminen tuntuu kohteesta. Entä, jos/kun sinulla olisi vastaava tilanne? Kukaan ei voi tietää, mitä elämä tuo, joten toivoisitko SINÄ samassa tilanteessa naureskelua vai apua jne.
Lopuksi ehkä jopa sanoisin (mikäli takarivin pojat vain hirnuvat), että jos läpät jatkuvat, on pakko ilmoittaa asiasta poliisille (kunnianloukkaussyyte) ja silloin he joutuvat maksumiehiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oppiipa tuo poika hoitamaan sairauttaan paremmin ja loppuu se nolostelu
Tuo on totta. En suostunut enää syömään epilepsialääkkeitä kun tulin täysi-ikäiseksi. Lääkkeet aiheutti ummetusta ja ruokahalun lisääntymistä. Kyllä lääkkeet alkoi menemään suuhun uudelleen kun kohtauksia alkoi taas tulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon. Mun sydän sätkyi pelkästä lukemisesta.. kaikkea hyvää pojalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiseen kouluun :/ yläaste on niin julma paikka.
Saatiinko selville mikä sairauskohtaus oli ja mistä se johtui?
Pojalla on diabetes ja jostain syystä oli päässyt sokerit romahtamaan. Se tilannehan oli äärimmäisen vakava muutenkin ja kun siitä huolesta selvittiin niin tämä h*lvetti alkoi.. ap
Onko hankittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomaton reaktio muilta koululaisilta. Auttaisiko jos koulun rehtori selittäisi koko luokalle, mitä tapahtui ja miksi siitä kiusaaminen on typerää? Omassa nuoruudessani rehtoreilla oli vielä auktoriteettia enemmän kuin tavallisilla opettajilla.
Tuossa näkee kuinka erilaista nuoriso on nykyään kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Pyörryin itse koulussa pari kertaa varoittamatta noin 11 -vuotiaana koulun juhlasalissa, ja sain siitä sellaisen kammon, että olen aina vältellyt pyörtymistä. (Ilmeisesti pyörtyily johtui synnynnäisestä sydänviasta, josta en tuolloin vielä tiennyt mitään.) Eikä minua edes kiusattu kertaakaan pyörtymisten takia! Oli vain riittävän kamalaa yhtäkkiä tulla tajuihinsa lattialta ja huomata koko koulun tuijottavan ihmeissään.
Lisäksi muistan kun yläkoulussa yhdellä saman luokan pojalla alkoi silloin tällöin vuotamaan verta nenästä itsestään. Siitä vähän vitsailtiin, mutta vain vähän ja hyvin leppoisasti. Eikä kenellekään tullut edes mieleen kiusata tuollaisen taipumuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiseen kouluun :/ yläaste on niin julma paikka.
Saatiinko selville mikä sairauskohtaus oli ja mistä se johtui?
Pojalla on diabetes ja jostain syystä oli päässyt sokerit romahtamaan. Se tilannehan oli äärimmäisen vakava muutenkin ja kun siitä huolesta selvittiin niin tämä h*lvetti alkoi.. ap
Onko hankittu?
Mikä sulla on ongelmana? Mieti vähän mitä kirjotat
Mikä nykynuoria vaivaa kun tuollaisen takia kiusataan. Ymmärtääkö ne edes että tuohon voi kuolla?
Vierailija kirjoitti:
Itse menisin ihan vanhempana koululle ja pitäisin tunnin aikana luokalle tietoiskun poikani sairaudesta. Siis puhuisin heille kuin ihminen ihmiselle: kertoisin sairaudesta, kuinka se todettiin ja miten se vaikuttaa elämään.
Herättäisin luokan empatiantunteen. Veisin heidät tilanteeseen, MILTÄ kiusaaminen tuntuu kohteesta. Entä, jos/kun sinulla olisi vastaava tilanne? Kukaan ei voi tietää, mitä elämä tuo, joten toivoisitko SINÄ samassa tilanteessa naureskelua vai apua jne.
Lopuksi ehkä jopa sanoisin (mikäli takarivin pojat vain hirnuvat), että jos läpät jatkuvat, on pakko ilmoittaa asiasta poliisille (kunnianloukkaussyyte) ja silloin he joutuvat maksumiehiksi.
Tähän voisi ottaa mukaan 2-tyypin diabeteksen, jonka noin kärjistäen jokainen voi hankkia itselleen.
En tiedä, olisiko teinille liian noloa, että oma vanhempi tulee koululle kertomaan asiasta. Koulun terkkari voisi olla hyvä vaihtoehto.
Itkeä ei noiden ääliöiden takia saa
Vierailija kirjoitti:
Itkeä ei noiden ääliöiden takia saa
Taasko tulit tänne aukomaan päätäs?
Minun poikani sai syntyessään vamman, joka näkyi hänen liikkumisessaan, muutakin ongelmaa oli, varsinkin koulussa. Eka luokka meni hyvän opettajan ansiosta hyvin. Kun opettaja vaihtui toisella luokalla, niin ongelmat alkoivat.
Opettajan jatkuva huomauttelu ja moittiminen oli mielestäni hyvin suuri syy siihen, että myös oppilaat kiinnittivät poikaani huomionsa. Onneksi reipas poikani, joka kertoi herkästi olostaan ja tarkkakorvainen anoppini huomasi muutoksen.
Juttelin poikani kanssa ja tarkasti selvitin mitä se kiusaaminen koskee. Soitin koululle ja pyysin päästä käymään pojan luokassa kertomassa poikani vammasta. Siihen suostuttiin. Poikani oli myös paikalla. Rehellisesti kerroin kuinka vamma on syntynyt ja miten se vaikuttaa, kuitenkin niin etten antanut uusia aseita kiusaajille. Lapset saivat kertoa sairaalakokemuksistaan ja siitä mitä ajattelivat asiasta.
Toin selväksi kaikille, etten hyväksy minkäänlaista kiusaamista ja tulen siihen puuttumaan. Kerroin, ettei se enää onnistu, koska tiedän mitä on jo tapahtunut. Kysyin koko luokalta sovitaanko näin ja tuleeko pojan luokkakaverit kertomaan, jos kuulevat tai näkevät kiusaamista. Lupasivat tulla. Myöhemmin puhuttelin myös opettajan hänen tavastaan kohdella poikaani. Tähän loppui kiusaaminen.
Kun kävin koululla poikaa hakemassa, luokkakaverit olivat kuin vanhoja tuttuja ja tulivat tervehtimään. Poikaani ei kiusattu enää, hän sai paljon kavereita, jotka ovat pysyneet.
Poika itse on hyvin jämäkkä ja osaa kertoa asioista rehellisesti. Rohkaisen siis vanhempia ottamaan yhteyttä koululle ja käymään koululla, olemaan näkyvillä ja puhumaan asiasta heti asianosausten kesken. Syyttely pois ja asiallinen keskustelu asiasta on paras tapa, vaikka kuinka itsellä kiehuisi. Tilanne pitää selvittää heti. Koulu ei ole suljettu ja vanhemmilta kielletty paikka, sinne voi mennä asioista keskustelemaan, mutta riehua ei pidä. Kiusaamista voisi, ainakin luokkatasolla vähentää se, että myös vanhemmat tuntisivat toisensa. Tutustumishetkiä olisi yhdessä oppilaiden ja vanhempien kanssa, varsinkin kahden ensimmäisen vuoden aikana.
Ylemmillä luokilla kiusaaminen pysyy salassa hyvin pitkään, koska nuoret eivät kerro, siinä tarvitaan todella tarkkaa silmää ja korvaa vanhemmilta.